Apu

Marita Taavitsainen ei katkeroitunut, vaikka keikkamyyjä kavalsi häneltä 150 000 euroa: "Ajattelen, että olisin jo käyttänyt sen rahan"

Marita Taavitsainen ei katkeroitunut, vaikka keikkamyyjä kavalsi häneltä 150 000 euroa: "Ajattelen, että olisin jo käyttänyt sen rahan"
Marita Taavitsainen on tangokuningatar ja lavatähti, jonka voi löytää nyt myös risteilylaivalta bingoladyna. Kaksi vuotta sitten hän perusti kampaamon, joka meni nurin ennen avaamistaan. Miten tässä näin kävi, Marita?
Julkaistu: 23.11.2022

Marita Taavitsainen kävelee tanssilattialle ja ihmiset alkavat muodostaa kuuliaisesti jonoa, jonka päästä he hakevat bingolappuja. Jonotuksen aikana Taavitsainen höpisee ja moikkailee vakiokasvoja. Tähtilaulaja, tangokuningatar ja Syksyn sävel -voittaja tunnistetaan kyllä.

– Ja ei se haittaa, jos hammasharja on jäänyt kotiin, niitä saa tuolta kaupasta. Minullakin on täällä mukana kolme tahnaa mutta ei yhtään harjaa, Marita juttelee mikrofoniin.

Kiiltävissä pöydissä lonkerot ja kaljat hytisevät muovimukeissa Tallink Siljan M/S Baltic Princessin moottorien tahtiin. Väkeä valuu laivan keulassa sijaitsevaan yökerhoon, sillä menossa on tämän risteilyn vetonaula: kuviobingo. On hiljainen maanantai-ilta Turussa, ja laiva lipuu hitaasti pimenevään iltaan Turun saariston pitsihuviloiden edessä.

– Oikein hyvää ja iltaa ja tervetuloa illan kuviobingoon!

Tällä laivalla vakiristeilee sadasta kolmeensataa bingonrakastajaa, ennen koronaa määrä oli suurempi. Joka toisella viikolla mukana risteilee Marita Taavitsainen.

Ihmiset pysähtyvät kysymään kuulumisia. Maritalla on aikaa kaikille ja tälle haastattelulle siinä sivussa. Juttua nimittäin tästä suusta tulee. Laulamisesta on matkaa juontamiseen. Mutta kun tanssilavojen suursuosikki hyppää laivabingoemännäksi, onhan siinä siirtymää kerrakseen.

Taavitsainen hyppäsi vuoden alussa kylmiltään laivabingomännän tehtävään.

– Tein joskus takavuosina Videotreffit-ohjelmaa, mutta en pidä itseäni minkään sortin juontajana. Vahvuuteni on olla hetkessä. Vuorovaikutustilanteet ovat nopeita, mutta niiden kautta olen saanut paljon uusia tuttuja.

Taavitsaisen ensimmäinen juontokeikka laivabingossa oli jännittävä.

– Pelkäsin, että mitähän tästä tulee. Tulin Saija Palinin tilalle ja hän oli ollut puikoissa 10 vuotta. Mutta haluan tehdä tätä omalla tavallani. Olen oikein yllättynyt, miten hauskaa minulla on ollut. Myönnän, että alussa minulla oli ennakkoluuloja työtä kohtaan. Kuvittelin, että tämä on tylsää, mutta bingoemännyys on asiakaspalvelutyötä kuten musiikkikin. Jutun juoni on olla hetkessä ja totta kai joskus saattaa lipsahtaa sammakoita. Mutta se on vain elämää.

Laivalla on Maritalle sopivasti aina glamouria, ja monelle suomalaiselle risteily on odotettu irtiotto arjesta. Bingoladyna Marita kohtaa satumatkalle lähteneitä suomalaisia.

Alussa vakibingoajatkin miettivät, että mikäs tyyppi se tämä Marita onkaan. Se ei jäänyt laulajalta huomaamatta.

– Joku saattoi kysyä, että vieläkö laulat. Suomessa on usein mentaliteetti, että saisi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Oletetaan, että olen lopettanut laulamisen, koska olen täällä.

Artisti sanoo olevan luonteeltaan lopulta kotihiiri.

– Tykkään laivoista, mutta en jaksaisi olla täällä viikkoa putkeen. Hotelli- tai hyttikuolema tulee niin nopeasti. Mutta kun olen täällä, teen täysillä ja nautin. Tunnen olevani elossa, kun pääsen lavalle yleisön eteen. Se on tämän ammatin paras puoli.

– Ensimmäinen juontokeikka laivabingossa oli jännittävä, pelkäsin, että mitähän tästä tulee. Tulin Saija Palinin tilalle, ja hän oli ollut puikoissa kymmenen vuotta.

"En sano, että olisin kyllästynyt laulamiseen, mutta..."

Hän on Suomen valovoimaisimpia iskelmätähtiä. Miksi siis nyt myös bingoemäntä? Siksi, että kun moni tähtilaulaja tahtoo vain laulaa, Marita haluaa tehdä kaikkea. Meni syteen tai saveen.

– Vaikka keikkatyö vaihtelee, laulut ovat samoja. En sano, että olisin kyllästynyt laulamiseen, mutta olen tehnyt sitä työtä 27 vuotta. Silloin on pakko tehdä muuta ja siksi nautin suunnattomasti musiikkiteatterista tai sisustushommista, ja nyt bingoemäntänä olemisesta. Tuntimäärällisesti olen varmasti elämäni aikana tehnyt enemmän kuin moni perusduunari, joka tekee yhdeksästä viiteen töitä. Toisaalta suhtaudun työntekoon vähän ylimielisesti, että onhan näitä tehty.

Marita ei ikinä sano ”ei ikinä”.

– Sen tässä elämässä on oppinut, että kun jollekin sanoo ei ikinä, juuri sitä joutuu tai pääsee tekemään.

Diivan elkeitä hänestä ei enää löydy etsimälläkään.

– Voi olla, että joskus oli. Uran ruuhkavuosina taisin olla hieman tylsistynyt. Silloin minusta tuli kuin kone, teki vain mutta ei ajatellut mitä teki. Mielenkiinto alkoi hävitä, kun tein yli 20 keikkaa kuukaudessa. Se on määrällisesti niin paljon, että esiintymisestä katoaa nautinto. Vaikka olisi kuinka kiitollinen, aika menee palautumiseen ja äänestä huolehtimiseen. Stressaaminen johtaa siihen, ettei esiintyminen anna enää mitään. Se vain vie.

Maritaa ei ole merkitty laivan esiintyväksi artistiksi, joten risteilyväki ilahtuu, kun tuttu laulaja astelee bingokierrosten jälkeen estradille ja esittää ikihittinsä Andrén. Lattia alkaa äkkiä täyttyä pyörähtelevistä pareista.

Palataan hetkeksi melkein kolme vuotta taaksepäin. Taavitsainen keikkaili silloin suositun yhtyeensä kanssa ja oli hankkinut oman parturi-kampaamon läheltä kotiaan Hyvinkäältä. Oma salonki oli hänelle lapsuuden unelma, tekemistä riitti.

Sitten päälle iski korona-aika ja sulut. Kaikki pysähtyi. Vuosien pyörityksen jälkeen laulaja istui yhtäkkiä muiden suomalaisten tavoin kotonaan, neljän seinän sisällä.

– No, eipähän pääse lapset sanomaan, että kun et sinä ollut ikinä kotona, hän helähtää.

Parturi-kampaamo kaatui ennen kuin oli ehtinyt oikein aloittaakaan.

– Sulun alettua en saanut kampaamoyritystäni edes aloitettua kunnolla. Oli tarkoitus hankkia työntekijöitä, mutta niitä ei yksinkertaisesti saanut siinä kohtaa.

Se oli kova paikka, mutta Marita ei olisi Marita, jos ei löytäisi tästäkin pilvestä hopeareunusta.

– Ammattitaitoni ei riitä uusimpiin värjäystekniikoihin ja muihin, eikä ole enää hiuksiin samaa kiinnostusta kuin aiemmin. Tein kampaajana töitä kymmenen vuoden ajan ja näen vieläkin painajaisia niistä ajoista. Se ole minulle mikään intohimo.

Kampaamoa hän tuskin enää avaa.

– Se oli aivan hullun touhua, tietysti sekin vaikutti, etten ottanut siihen kirjanpitäjää. En edes ehtinyt! Laskuja kyllä putosi koko ajan luukusta, putoaa varmaan vieläkin. Aina sanotaan, että Suomi on hyvä maa yrittää. No ei ole!

"Tein kampaajana töitä 10 vuoden ajan ja näen vieläkin painajaisia niistä ajoista."

Koronan myötä laulaja joutui luopumaan myös omasta bändistään. Keikat loppuivat kuin seinään. Tämäkin oli uuden oppimisen paikka.

– Ja nyt moni on vaihtanut alaa, joten vaikeaa löytää ammattimuusikoita. Omaa bändiä en aio enää koota. Toisaalta korona oli hyvä esimerkki siitä, miten herkkä ala esiintyminen on. Se pakotti ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Pelkästään työntekijäksi minusta tuskin on, olen tottunut yrittämiseen. Jokaisen täytyy tehdä itse oma elämänsä, sitä ei kukaan muu puolestasi tee.

Ennen koronaa Marita oli myynyt talonsa. Sen myynnin ja säästöjensä turvin hän selvisi keikattomasta ajasta.

– Kaikki mikä ei tapa, kasvattaa. Onneksi mieheni kävi koko ajan töissä ja auttoi pitämään taloutta yllä. Se oli pieni kolaus egolle, mutta eniten korona oli iso kolaus koko alalle. Sekin kävi selväksi, että loppujen lopuksi ihminen tulee aika vähällä toimeen.

Marita Taavitsainen ei tiedä, onko hänellä poikkeuksellisen hyvät hermot, mutta sen hän myöntää, että on hyvä unohtamaan. Kuten sen tunteen, kun vuonna 2010 selvisi, että keikkamyyjä oli kavaltanut hänet ja jättänyt palkkioita maksamatta noin 150 000 euron edestä.

– En ajanut eteenpäin oikeustoimia. Luotan siihen, että karma is a bitch. Ajattelen, että tuskin minulla enää sitä rahaa olisi. Se olisi käytetty johonkin. Joskus mietin tapahtuneita ja tunnen katkeruuden piikin. Sitten totean, että siihen on turha uhrata aikaa. Se ei johda mihinkään. Katkeruus ja viha eivät minua kaada. Elän omaa elämääni ja pyrin pitämään kiinni niistä naruista, joista pystyn. Voi olla, että olen liian sinisilmäinen, mutta haluan luottaa ihmisiin.

Töitä Taavitsainen veikkaa tekevänsä niin kauan kuin saappaat pysyvät jalassa.

– Rakastan rahaa. Joskus yritän sijoittaa rahaa jonnekin, mutta sitten äkkiä nostan ne pois, kun ne nousevat plussan puolelle. Olen liian impulsiivinen ja lyhytjänteinen, elän päivä kerrallaan. Totta kai unelmia on, mutta luotan siihen, että aina jotain ilmaantuu, kun on valmis tekemään töitä.

Sanotaan, että rahan arvo valkenee, kun sitä ei ole. Maritalle ei.

– Mitään en ole oppinut, olen edelleen yhtä lepsu. Vaikka omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa sitä, että raha ei kasva puissa, pistän itse kaiken saamani rahan kiertoon ja ajattelen, että mitään ei täältä saa mukaansa. Haluan nauttia elämästä, ja tehdystä työstä pitää saada palkinto. Ei ole mitään järkeä painaa tukka putkella ja sitten pitää nyörit tiukalla eikä ostaa mitään. Haluan käydä matkoilla ja syödä ulkona.

Maritan läheiset saattavat toisinaan pyöritellä päätään, kun seuraavat sivusta hänen elämäänsä.

– Olen huono ottamaan neuvoja vastaan. Äitini on aivan päinvastainen tyyppi, hän ei heitä mitään koskaan pois ja säästää joka pennin.

Marita on oppinut tuntemaan laivabingon vakiokasvot. Merja Hakala Kaarinasta (vas.) ja Sirpa Stenvik Akaasta (oik.) ovat tähden seurassa.

Marita aikoo tehdä ensi kesään asti laivabingoleidin tehtäviä, jatkosta ei osaa sanoa.

– Minulle tämä on lisäkortti hihassa, tätä voin tehdä laulamisen ohella. Korona-aikana kun oli laulu- ja tanssikielto, tämä oli selkeä työ. Artistina epävarmuuden kestää, koska on pakko. Ennen kalenteri oli lyöty lukkoon puoleksitoista vuodeksi, nyt en enää tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä. Hermot pitää olla kunnossa. Muuten tätä työtä ei voi tehdä.

Nyt pelataan. Ei aikaakaan kun salista kuuluu huuto:

– Bingo!

Nuori mies kiiruhtaa Maritan luokse innoissaan, mutta voi. Numerot ovatkin vaakasuoraan ja tänään pitäisi saada lappuun timantinmuotoinen kuviobingo. Jatketaan peliä.

– 28 ja G niin kuin Gideon, Marita jatkaa työtään.

Pian jostain kajahtaa kovaääninen ”bingo” ja nyt kaikki on mallillaan. Asiakas poistuu tyytyväisenä voittonsa kera.

– Tammikuun vietän Kanarialla, kuten olen tehnyt tähän asti jo 20 vuoden ajan. Sitten katsotaan mitä tapahtuu, mutta jos pyydetään, saatan jatkaa bingoleidinä. Miksei? Uskon kohtaloon aika tiukasti. Elämä jaksaa yllättää. Sitä paitsi olisin ihan paras bingoemäntä vielä seitsemänkymppisenäkin. Ehkä voisin silloin olla uima-altaan reunalla bingoa pitämässä. Asiakkaat voisivat bingoilla lepotuoleistaan ja drinkeissä olisi tähtisädetikkuja, Marita haaveilee.

Pian kuviobingo päättyy ja Taavitsainen kipuaa lavalle esittämään kansalle André-hittinsä. Valoisat kasvot eivät kerro, että takana on tuhansia saman biisin esityskertoja.

Sitten Marita lähtee kohti hyttiään. Huomisaamulla hän lähtee taas ajamaan kohti maakuntaa ja tämän päivän laivabingoemännästä tulee taas huomisen lavakuningatar.

Marita Taavitsainen

  • Syntyi: 24. elokuuta 1968 Kotkassa.

  • Asuu: Hyvinkäällä.

  • Perhe: miesystävä ja kaksi tytärtä.

  • Ajankohtaista: Toimii bingoemäntänä ensi kesään asti Tallink Silja -laivoilla. 12 joulukonsertin kiertue joulukuussa.

Tyyli, meikki ja hiukset Katja Teinilä. Liila neule, www.zara.com. Pinkki takki, Esprit / p. 09 31579448, service@esprit.fi, www.esprit.fi. Pinkki jakkupuku ja sininen mekko, Reserved / www.reserved.com. Ruudullinen toppi, Primark / www.primark.com. Kultaiset kengät, Asos / www.asos.com. Korut, www.cailap.com

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »