Apu

Marianne Heikkilä: Kourinta työurani alkuvaiheessa lamaannutti minut


Marttaliiton pääsihteeri, pappi Marianne Heikkilä, 51, oppi sukunsa vahvoilta naisilta, että työn ja perhe-elämän voi yhdistää.
Kuvat Jouni Harala

Vanhempani erosivat, kun olin yhdeksänvuotias. Jäin asumaan pikkuveljeni ja isän kanssa. Meillä kävi kotiapulaisia, mutta vastuu kotitalouden pyörittämisestä jäi pitkälti minulle. Isän kumppanit vaihtuivat, muutimme usein ja asuimme eri puolilla Helsinkiä. Opin olemaan kiintymättä tavaroihin ja paikkoihin. Hoidin veljeäni, mutta koin, että minulle annettiin ikääni nähden liian iso vastuu. Toisaalta tämä vahvisti minua.

Isoäitini oli vahva ja lempeä ekonomi ja bisnesnainen, joka opetti myös sienet ja marjat. Samoin toinen isoäitini oli yrittäjä ja yksinhuoltaja, joka kasvatti tyttärensä vaikeina sota-aikoina. Isän siskoilta Tuulikilta ja Marjatalta opin, että työtä tekemällä ja perhe-elämästä huolta pitämällä voi saavuttaa unelmia ja muuttaa maailmaa. Äitini taas teki koko ajan töitä ja antoi modernin naisen mallin. Suvun vahvat naiset ovat esimerkillään osoittaneet, että työn ja perhe-elämän voi yhdistää.

Vaikka vanhemmat olivat boheemeja, he uskoivat aina meihin lapsiin. Isä oli varma, että minusta tulee joku naisjohtaja. Vanhemmillani oli myös sosiaalista omaatuntoa. Meille tuli välillä kotiin juoppoja siltojen alta, ja isä toimitti Pelastusarmeijalle vaatteita. Muodin parissa työskentelevä äiti järjesti hyväntekeväisyysnäytöksiä, joilla tuettiin köyhempiä.

Lapsena kävin Steiner-koulua. Steiner-pedagogiikkaan kuuluu, että luokassa on myös erityislapsia. Opettajani painotti, ettei pidä laittaa omia tarpeitaan etusijalle, vaan nähdä heikompien ja erityislasten tarpeet. Hänen mielestään juuri minun täytyi huomioida heikommat, koska piti minua niin vahvana. Silloin se ahdisti, mutta nyt ymmärrän häntä. Minulla oli taipumus hakea samanlaista kaveriseuraa.

Tämä on Marttojen paras käytännön neuvo

Työurani alkuvaiheessa eräs mies tarrasi takaapäin kiinni ja alkoi rutistaa rintojani. Lamaannuin täysin. Yritin sanoa, että lopeta. Myöhemmin menin itkien kertomaan pomolleni, mitä oli tapahtunut. Nyt, kun mentoroin nuoria naisia ja miehiä, rohkaisen heitä suojelemaan seksuaalista koskemattomuuttaan ja omaa kehoaan. Korostan, että tällaista käytöstä ei pidä sietää missään työpaikassa.

Työelämässä vaikeinta on ollut yt-neuvottelujen vetäminen. Se jättää aina syvän jäljen työyhteisöön, kun joutuu irtisanomaan ihmisiä ja koskemaan samalla toisen ihmisen persoonaan ja identiteettiin.

Marttojen paras käytännön neuvo löytyy Isoäidin siivousvinkeistä: Sooda, sokeri, etikka ja suola. Sooda on perusaine, ja mittasuhteita vaihtelemalla voi tehdä ekologista pesuainetta, jolla saa puhdistettua hellat, uunit ja pesualtaat.

Voidakseni hyvin tarvitsen rauhaa ja aikataulutonta elämää, että pystyn uusiutumaan sisäisesti. Muuten minulla ei ole kohta mitään annettavaa. Annan työkseni muille – järjestöjohtajana ja pappina.

Pitää osata pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan syvää viisautta siinä tilanteessa, kun voimavarat ovat vähissä tai ei osaa, pysty tai jaksa. Ei tarvitse olla Niskavuoren emäntä.

Juttua muokattu 11.9.2019 kello 14:35: Korjattu Marianne Heikkilän ikä.

Julkaistu: 26.7.2019