Mari Hynynen ja poika Joel Volanen: Amazing Race -matkalla pöydälle nostettiin vanhempien avioero – ”Se epäonnistumisen tunne tuntui kauhealta”

Hauskaa oli, lähennyimme, emmekä oikeastaan edes riidelleet koko matkan aikana, kertoo poika. Äiti taas kehuu päässeensä nukkumaan siskonpetiin 26-vuotiaan kanssa.

Poika on Joel Volanen ja äiti Mari Hynynen, omaa sukuaan Perankoski. Se matka taas on tosi-tv-sarja Amazing Race Suomen reissu. Siitä Joel ja Mari eivät vielä voi paljon kertoa, sillä ohjelma esitetään televisiossa vasta loppuvuodesta.

Mari luonnehtii yhteistä matkaa kummalliseksi, mutta myös terapeuttiseksi.

– Matkalla isojakin asioita tuli käytyä läpi eri tavalla, kuin että asetuttaisiin kahvipöytään vasiten jutulle. Puhuimme paljon esimerkiksi meidän avioerosta Janin kanssa, Mari kertoo.

Elettiin 1990-luvun loppua, kun tuolloin 28-vuotias näyttelijä Mari Perankoski rakastui näyttelijä-ohjaaja Jani Volaseen. Mariin iski pian valtava vauvakuume.

– Biologinen kelloni meinasi räjähtää. Olimme olleet vuoden yhdessä ja kalenteriin oli merkattu hirveästi töitä. Kun katsoin ystävien touhuja vierestä, huomasin, että raskaaksi tuleminen voi ottaa vuodenkin.

Mutta kun tuumasta toimeen ryhdyttiin, Mari olikin raskaana jo kahden viikon päästä. Kun Joel-vauva syntyi, töitä oli niin paljon, että Jani joutui tuomaan Joelia välillä tuoreelle äidille Q-teatterille imetettäväksi.

– Vauva-arkemme oli työntäyteistä vanhemmuutta, mutta emme olleet samaan aikaan Janin kanssa teatterissa, joten homma toimi.

Lopulta Mari lopetti kokonaan teatterissa, koska Janilla riitti töitä.

Joel ei koskaan kiinnostunut näyttelemisestä, mutta hän oli vanhempiensa mukana sketsisarjojen kuvauksissa jo ennen kuin osasi puhua.

– Muistan, että hengasin paljon vanhempien työpaikoilla. Olen ollut mukana jutuissa, joihin on pyydetty, mutta näytteleminen ei ole intohimoni, Joel kertoo.

Nyt jo 26-vuotias Joel muistaa, että ala-asteella hänen kavereitaan ei kiinnostanut keitä toisten vanhemmat olivat. Kavereiden vanhempia se sen sijaan kiinnosti ja paljon.

– Se oli vähän erikoista. Jos olin vaikka kaverin luona kylässä ja puhe kääntyi vanhempiin, keskustelu otti aina oudon käänteen. Aika pian aloin sanoa, että vanhempani ovat freelance-taiteilijoita. Silloin kaikki olettivat, että he ovat jotain työttömiä. Ja keskustelu pysyi normaalina eikä mennyt siihen, että ahaa, olet julkkisten lapsi.

Vanhempien julkisuus tuntui myös hämmentävältä, sillä Joel ei katsonut telkkarista esimerkiksi Marin tähdittämiä Roba- tai Syke-sarjoja.

– Silloin tuntui siltä, että kaikki lapset olivat innoissaan, paitsi oma lapsi, Mari nauraa.

Joelille julkisuuden henkilöiden läheisyys oli normaalia jo lapsena. Joelin kummisetä on näyttelijä Jukka Rasila ja kummitäti näyttelijä Elina Knihtilä.

Joel pohtii, että julkisuuden henkilöiden lapsiin kohdistuu aina jotain outoa, harva selviää neutraalilla kohtelulla.

– Kun puhe kääntyy vanhempiin, et ole enää oma ihmisesi, vaan vanhemmat tulevat aina esiin.

Mari ja Jani erosivat, kun Joel oli ensimmäisellä luokalla. Marin on ollut helpompi kertoa Joelille jälkikäteen siitä, miten hän asiat tuolloin koki – niin kuin aikuinen aikuiselle.

– Eihän ekaluokkalainen vielä ymmärtänyt syitä. Totta kai ajattelin silloin, että avioero, maailman hirvein asia. Ja että olen epäonnistunut, koska ero tuli, Mari miettii.

– Meillä oli aika rauhallista, emme riidelleet. Asia tuli yllätyksenä, niin minulle kuin Joelille.

Joel kyseli lapsena usein, miksi vanhemmat erosivat. Hän toivoi pitkään, että vanhemmat palaisivat yhteen. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sanoo ymmärtäneensä, että niin ei käy. Vanhemmat olivat tosiaan iloisempia erikseen kuin yhdessä.

Mari on itsekin avioerolapsi. Hän olisi tehnyt kaikkensa, jotta ydinperhe olisi säilynyt ehjänä.

– Se epäonnistumisen tunne tuntui kauhealta. Lopulta tajusin, että tämähän on ihan jees.

Asia sai julkista huomiota ja erosta kirjoitettiin. Mutta ajan myötä huomio haipui.

Kun sitten Mari ja hänen nykyinen puolisonsa, muusikko Jouni Hynynen olivat myöhemmin Seiska-lehden kannessa, Marin ja Janin ero oli jo historiaa.

– Pettäjä-Hynynen ja mitähän siinä lukikaan, Mari muistelee 15 vuoden takaisia lööppejä.

Siitä ei kirjoitettu, että Joel ja Jouni tulivat heti hyvin juttuun keskenään.

– Aivan kuten tulevat Jani ja Jouni. Meillä on nykyään hieno sekametelisoppa. Etenkin nuorempana Joelin synttärit ovat kuin hassun hatuntekijän juhlat. Oli vaikea edes selittää, kuka on kenellekin sukua, Mari nauraa.

Alaikäisenä Joel vietti aikaansa epäsäännöllisesti kummankin vanhemman luona, mitään vakituista viikko–viikko-rytmiä ei näyttelijävanhempien elämässä ollut.

– Nuorempana se oli hankalaa, mutta teini-iässä sain vaikuttaa enemmän, kumman luona olen. Jani myös muutti jossain kohtaa joka vuosi, mikä oli nuorena vaikeaa. Että taasko koti vaihtuu, miksi kaikki muuttuu koko ajan.

Joelin suuri kriisi ala-asteella tuli, kun julkisuudessa kerrottiin Jani Volasen tilanneen ulkomailta huumeita. Asialla reviteltiin lööpeissä ja tilanne vaikutti ikävästi myös Joeliin. Lasten vanhemmat taivastelivat asiaa kotona ja pian luokkakaverit pilkkasivat, että isäsi on huumediileri.

– Oikeasti ne olivat tryffeleitä. Jos se olisi ollut jonkun muun isä, kukaan ei tietäisi asiasta. Mutta koska se oli minun isäni, kaikki saivat tietää. Se sattui pahimpaan aikaan. Jos sama tapahtuisi nyt, ketään kaveriani ei kiinnostaisi. Mutta nelosluokalla kaikki olivat sitä mieltä, että isäni oli itse paholainen.

Luokkakaverit haukkuivat Joelia tryffelipojaksi, eikä Joel halunnut mennä lopulta kouluun ollenkaan.

– Ei Jani ole koskaan mitään huumeita käyttänyt. Nuoruuden bileissäkin joi maksimissaan kolme siideriä, ja oli aina DJ:nä, turvassa levylautasen takana, kun muut pyörivät Madonnan tahtiin lattialla. Jani tarjoutui vaikka menemään puhumaan koululle, mutta Joel vastusti. Se oli vaikeaa aikaa, Mari muistelee.

Kohu jätti jälkensä. Kun yläasteaikoina Mari kävi vanhempainilloissa Janin kanssa, Joel pysytteli sivulla, ettei kukaan tajuaisi heidän olevan hänen vanhempiaan.

– Nolotti hirveästi. En halunnut, että vanhemmat tulisivat joulu- tai kevätjuhliinkaan, Joel sanoo.

Joel sanoo, että hän ei koskaan oppinut opiskelemaan koulussa.

– Olin sen verran fiksu, että pärjäsin ilman kokeisiin lukemista tai läksyjen tekemistä. Ne tuntuivat liian hankalalta. Jos koetin lukea jotakin, silmäni liikkuivat, mutta en lukenut sanoja.

Joel on rauhallinen, mutta Marilla meinaa nytkin pylly nousta penkistä. Höpöttely ei riitä, jotain muutakin pitäisi tehdä samaan aikaan.

Luonteissa on eroja: Mari tuppaa hätäilemään ja Joel on rauhallinen.

– En stressaa oikein mistään asioista. Mari on kova stressaamaan, Joel kuvailee.

– Lilluttelu ajaa minut hulluuteen. Minulla pitää olla kaikki tiedossa, että mitä tapahtuu mihinkin aikaan päivästä, Mari toteaa.

Joelin mielestä he ovat melko erilaisia Marin kanssa, miinus se dramaattisuus.

– Joelilla on vain parempi lääkitys, Mari nauraa.

Joelilla on diagnosoitu ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, ja siihen on siis myös toimiva lääkitys.

Mari on varma, että myös hänellä on ADHD, mutta diagnoosia siitä ei ole. Tutkimukset ovat kesken. Lopullinen tieto ei Marin elämää paljon hetkauta. Hän kun ei halua eikä uskalla syödä lääkkeitä.

Mari ihmettelee, miten neuroepätyypillisyys voi näkyä heissä niin eri tavalla.

– Jopi sanoi siihen, että kato ku mutsi kaikki eivät hötkyä ympäriinsä. Toisilla se tapahtuu pään sisällä.

– Lapsena Joelin ADHD oli selkeästi nähtävillä, mutta enhän minä sitä tajunnut, kun olin itse myös ADHD, Mari jatkaa.

Kun nämä kaksi ideoivat, ajatukset lentävät vapaasti. Niiden pukeminen kirjalliseen muotoon on paljon haastavampaa.

Mari sanoo suoraan, että huumori on pelastanut hänet, hötkyilevän ihmisen. Marin somepäivityksiä nostetaan säännöllisesti myös lehtiin, sen verran osuvia ja nasakoita ne ovat.

– Jopikin alkaa vähitellen ymmärtää tätä huumoriani. Hänhän on itse aivan nerokas, perinyt isänsä lakonisen heittelyn. Minä tuon mukaan dramatiikkaa. Voimme molemmat loukkaantua tosi helposti. Samalla Jopi on yksi hauskimpia ihmisiä, jonka tunnen. Saatamme kikattaa autossa hysteerisinä puoli tuntia.

Parasta Marissa on Joelin mukaan hauskuus. Yhdessä nauretaan ja paljon.

– Ehkä ärsyttävintä Marissa on se, miten helposti hän menee paniikkiin. Sitä on vaikea ymmärtää, koska en mieti asioita niin paljon kuin Mari.

– No just toi. Tuossa me olemme niin erilaisia. Miehet eivät mieti, Mari nauraa.

Mari stressaa, jos Joel ei heti vastaa hänen puheluihinsa tai tekstareihinsa. Äidin huolen taustalla vaikuttaa se, että Joel oli pitkään vakavasti sairas. Viisi vuotta sitten alkoivat mystiset oireet.

– Lopulta olin suurimman osan kuukaudesta kipeä enkä pystynyt nukkumaan. Olin väsynyt ja allapäin. Yritin pitkään päästä julkisen puolen kautta lääkärille. Joka kerta homma peruuntui tai käskettiin ottaa särkylääkettä.

Lopulta Joel meni yksityiselle lääkärille. Siellä selvisi, että Joel kärsi kroonisesta nenätulehduksesta. Hänen oli pakko mennä kivuliaaseen operaatioon. Nyt Joel pärjää taudin kanssa lääkityksen avulla.

– Sen vuoksi minä olin ja olen edelleen huolissani Joelista. Hän oli niin pitkään niin kipeä. Joel oli ihan masentunut, koska ei tiennyt mikä häntä vaivasi.

Mari harmittelee, että joskus voi kulua kolmekin päivää, ennen kuin Joelista kuuluu mitään.

– On totta, että voisin vastata Marille nopeammin, Joel naurahtaa.

Äidillä ja pojalla on myös yhteisiä hankkeita. Joel tekee musiikkia ja käsikirjoittaa Marin kanssa eri projekteja.

– Yhteistyömme sujuu hyvin, olen usein Marin luona Lappeenrannassa. Korona-aikana vietin kuukausia Marin ja Jounin luona.

Mari omistaa asunnon, jossa Joel asuu nykyisen tyttöystävänsä kanssa.

– Olemme olleet Marin kanssa aina hyvissä väleissä. Toisaalta kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa. Nautin hirveästi yksinolosta, Joel sanoo.

Meikki Ia Luhtanen. Tyyli Matisa Nassir. Mekot Vejits. Hattu Kati Niemi, Sokos