Eeva

Mansikkapaikka meren äärellä

Mansikkapaikka meren äärellä
Verhoilija, sisustussuunnittelija Fjalle Kjellberg ja hänen vaimonsa Pian Kjellberg karkaavat vapaa-aikanaan tämän tästä kaupunkikodistaan Karjaalta rantamaisemiin Tenholan Stocksuddeniin. Kesämökin ulkoasu ja sisustus tekevät kunniaa perinteille.
Kuvat Juha Juntto

Tervetuloa kesäidylliin meren äärelle: Fjalle ja Pian Kjellberg hymyilevät punaisen mökkinsä portailla. Mäyräkoira Santeri on ottanut isännän roolin ja valvoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.

Olemme läntisellä Uudellamaalla Tenholan Stocksuddenissa, jonne verhoilija, sisustussuunnittelija Fjalle ja hänen vaimonsa Pian ovat vuosien saatossa rakentaneet unelmiensa kesäpaikan.

Seutu on kunnan palveluksessa työskennelleelle Pianille tuttua lapsuudesta saakka. Hänen isoisänsä osti Stocksuddenin rantamaat pian sodan jälkeen, kun suvun omistuksessa ollut Upinniemi oli joutunut Neuvostoliiton vuokra-alueeksi.

”Olen viettänyt täällä kesiä lähes koko ikäni”, Pian sanoo hymyillen.

Pian ja Fjalle Kjellbergillä on ollut oma mökki Tenholan Stocksuddenissa siitä lähtien, kun he menivät naimisiin. Myös kolme aikuista lasta perheineen viettää vapaa-aikaansa samalla niemellä.

Kun pariskunta kesällä 1973 meni naimisiin, se sai häälahjaksi tontille oman mökin.

”Taloa ympäröivä kolmen hehtaarin maa-alue oli silloin pelkkää peltoa ja mutaa, lehtipuita ja kuusimetsää”, Fjalle muistelee.

Nyt upealla merenrantatontilla on hoidettu nurmikenttä ja luonnonkukkaniitty ahomansikoineen. Puutarhassa on marjapensaita, omena- ja kriikunapuita sekä alppiruusuistutuksia. Tontin keskellä on kasvihuonekeidas viiniköynnöksineen.

Rantaan on rakennettu ylijääneistä lasiovista ja ikkunoista persoonallinen uimakoppi.

Kjellbergin pariskunnalla on kolme aikuista lasta, ja heistä jokaisen perheellä on nyttemmin oma vapaa-ajan asunto suvun mailla.

Vanhempien alkuperäinen kesämökki on laajennettu kahden nuorimman lapsen käyttöön. Heistä toinen, sisustussuunnittelija Louise Kjellberg, luotsaa isänsä avustamana Möbel-fix-liikettä. Huonekalujen verhoiluun ja sisustussuunnitteluun erikoistunut yritys toimii Karjaalla Raaseporissa.

Antiikkinojatuoli, värikkäät tyynyt ja Pentikin matto sulautuvat olohuoneen seesteiseen tunnelmaan.

Fjalle on työskennellut sisustuksen ja kankaiden parissa yli viisikymmentä vuotta. Hän kertoo oppineensa, että aikaa pitää seurata, mutta nopeasti vaihtuviin muotivirtauksiin ei kannata sortua liiaksi.

”Myös sisustamisessa on hyvä olla realisti. Pitää yrittää nähdä kauas ja miettiä, kuinka pitkälle jokin trendiksi nouseva asia kantaa”, mies muistuttaa.

Modernit valaisimet luovat mökin talonpoikaistyylille pirteän kontrastin.

Fjalle Kjellbergin vuonna 1990 perustamalla Möbel-fixillä menee mukavasti. Suurehkotkin yritykset ovat löytäneet sen palvelut.

”Kun tekee kaiken niin hyvin kuin taitaa, sana kiirii.”

Kesäpäivän helle vaihtuu hetkessä lempeään viileyteen, kun astumme sisälle Pianin ja Fjallen nykyiseen taloon.

Punamullatusta mökistä piti ensin tulla vierasmaja tai perheen nuoremman polven valtakuntaa, mutta talo alkoi tuntua niin viihtyisältä, että vanhemmat halusivat ottaa sen omaan käyttöönsä.

Makuukamarin vintagetapetti on William Morrisin Suva.

Mökin ensimmäiset neljäkymmentä neliötä valmistuivat vuonna 2006, ja kuusi vuotta myöhemmin neliöiden määrä tuplattiin. Loivan mäen päältä merenlahdelle päin suunnattu mökki terasseineen oli löytänyt lopullisen muotonsa.

Vieressä nököttävästä pienestä vajasta sukeutui myöhemmin vieraskamari.

Kauempana näkyy vanha lato, torppa ja ulkorakennuksia.

”Halusimme rakentaa mökin, joka ulkoasullaan kunnioittaa ympäröivää perinnemaisemaa ja kulttuuria”, Pian ja Fjalle Kjellberg sanovat esitellessään terassilta avautuvia näkymiä.

Pariskuntaa viehättää maaseudun hiljainen rauha. Täällä saa elää ja olla huolettomasti, pukeutumistyylistä välittämättä.

Pian kuopsuttelee puutarhaa ja hoitaa kasvihuoneviljelmiä. Nuorena kilpauintia harrastanut Fjalle viihtyy lastenlastensa kanssa uimarannalla, kunhan merivesi on tarpeeksi lämmintä.

”Niityltä poimimme kukkia ja metsästä sieniä ja marjoja. Koiran kanssa samoilemme metsäpolkuja. Usein vastaan tulee hirviä tai kauriita”, pariskunta juttelee.

Päämakuuhuoneen ikkunaverhot ovat isännän ompelemat.

Talon sisustuksessa on paljon perittyä ja saatua. Fjalle on ommellut ikkunaverhot ja tekstiilit, kunnostanut ja uudelleen päällystänyt monet huonekalut, osan jo muutamaan kertaan.

Ja koska lähistöllä on paljon antiikkikauppoja ja kirpputoreja, niissä käydään ahkerasti.

”Olemme tehneet hyviä löytöjä vuosien varrella, mutta joskus ostos on mennyt pieleen”, Fjalle myöntää.

Isännän mieleen on jäänyt erityisesti eräs huutokauppa, jossa hän huusi kaverinsa kanssa kilpaa valkoista terassikalustoa.

”Minä sen sain, kun olin niin päättänyt, ja maksoin itseni kipeäksi. Kalusto oli kaiken kukkuraksi niin huonossa kunnossa, että jouduin teettämään sohvaan ja yhteen tuoleista kokonaan uudet puuosat.”

Högforsin kamiinan vierestä nousevat tikapuut parvelle.

Talon kahdeksanruutuiset ikkunat ovat uudet mutta tyyliltään vanhanaikaiset. Sama eleganssi toistuu saranoissa, ovien lukoissa ja kahvoissa. Ne on hankittu Karjaan Rakennusapteekista.

Osa mökin sisäseinistä on sahattua raakalautaa. Lautojen väliin on jätetty tarkoituksella pienet raot. Olohuoneen viistoa kattoa koristaa helmipontti.

Keittiössä ja märkätiloissa lattiaa suojaa rustiikki tiili, muualla lattiat ovat öljyvahattua, antiikkipintaista tammiparkettia.

Kymmenvuotias mäyräkoira Santeri on kaksikielinen. Se tottelee sekä suomea että ruotsia.

Sen verran Pian ja Fjalle ovat antaneet periksi, että mökkiin on asennettu lattialämmitys. Se on päällä ympäri vuoden.

”Voimme tulla tänne mihin vuodenaikaan tahansa. Pari jouluakin olemme täällä viettäneet”, Pian kertoo.

Nykyaika on hiipinyt osin myös sisustukseen.

”Päätin, että lamppujen pitää olla moderneja. Ne tasapainottavat kokonaisuutta. Sisustus elää tietysti koko ajan”, Fjalle Kjellberg tuumii.

Pian on oppinut luottamaan ammatikseen sisustavan miehensä varmaan makuun, vaikka aina pariskunta ei ole valinnoista samaa mieltä.

”Jos oma ehdotukseni ei kelpaa miehelle, se harmittaa”, Pian sanoo ja naurahtaa. ●

Juttu on julkaistu Eevassa 7/2019. Nettiversiota on muokattu.

Julkaistu: 23.5.2020
Kommentoi »