Mansen mestaruuskrapula: Hallitseva kuningatar horjuu paineen alla
Kauteen lähdettäessä Mansen naisten joukkue oli ylivoimainen ennakkosuosikki. Sen materiaaliero seuraaviin vaikutti tavoittamattomalta. Materiaali ei ole muuttunut ja sen pitäisi olla edelleen ylivertainen, mutta miksi se ei näy kentällä?
Mestaruuden puolustaminen on perinteisesti yksi vaikeimpia tehtäviä urheilussa. Etenkin joukkuepelien puolella useamman peräkkäisen mestaruuden voittaminen ei monelta ole onnistunut. Pesäpallo ei tee poikkeusta, sillä naisten puolella 2000-luvulla tällaisia dynastioita ovat pystyneet rakentamaan vain Lapua ja Jyväskylä. Miesten puolella peräkkäiset mestaruudet ovat Sotkamossa lähes arkipäivää ja 2018-2019 Joensuun Maila onnistui hallitsemaan kaksi vuotta peräkkäin, kuten myös Vimpeli vuosina 2016-2017.
Tilastot kertovat omaa kieltään Mansen haasteista viime kauteen verrattuna. Joukkue pystyy sisäpelissä rakentamaan tilanteita ja tekemään juoksuja jopa viime kautta enemmän. Kotiutusprosentti on kuitenkin tippunut noin neljä prosenttia. Ulkopelissä takatilannepelaaminen on ollut tamperelaisille viime vuotta haastavampi. 2024 annettuja juoksuja oli vain 3,1 ottelua kohden, kun lukema on tänä kesänä ollut 4,45. Tällä kaudella Manse on antanut kolmanneksi vähiten juoksuja, kun vuotta aikaisemmin sen ulkopeli oli selkeästi sarjan pitävintä.
Kärki vastaan kärki – Mansen kompastuskivi
Kun otteluita katsotaan tarkemmin ja otetaan vertailuun top5-joukkueiden kohtaamiset, lukemat ovat erilaiset. Manse on pelannut kärkiotteluita 8 kappaletta. Se on hävinnyt niistä viisi, juoksueron ollessa 41-51. Yhdelläkään viiden kärjen ulkopuolella olevalle joukkueelle Manse ei ole hävinnyt, ainoastaan Helsingin Roihuttaret onnistui vielämään jakson tamperelaisilta. Näistä tuloksista pitää Tampereellakin olla jo vähän huolissaan. Vaikka yhtään mestaruutta ei ole runkosarjan perusteella jaettu, niin itseluottamuksen antaminen heikoilla esityksillä pahimmille kilpailijoille voi koitua syksyllä kohtaloksi. Mansen pahimmaksi uhaksi arvioitu Lapua haki Kaupista 1-2 voiton ja on tyrmännyt Mansen kahdesti kotonaan puhtaasti 2-0.
Naisten sarjan on näyttänyt tänä kesänä, että kärjen taso on laajentunut ja se osaltaan selittää myös puolustavan mestarin ongelmat kärkipään joukkueita vastaan. Asia mikä ei ole selitettävissä millään, on se miltä Manse näyttää kentällä illasta toiseen. Joukkueen yleisilme on huonosti valmistautunut ja jopa hieman ylimielinen. Joukkueen ulkopuoliset eivät voi tietää, mitä Mansen pukukopissa puhutaan ja kuinka runkosarjan otteluita lähdetään pelaamaan, mutta jokaisessa kärkikamppailussa vastustajan ilme on parempi, halu voittaa suurempi ja pelisuunnitelma selkeämpi kuin tamperelaisilla.
”Tämä taso ei riitä, vaan on pystyttävä parempaan kaikilla osa-alueilla. Siihen tuolla joukkueella on mahdollisuus, mutta pystyykö se sen käyttämään vai juhlitaanko mestaruutta jossain muualla?”
Yhden juoksun marginaalit kertovat karua kieltä
Mansen kannalta yksi huolestuttavimpia asioita on, että se on onnistunut kahdeksassa kärkiottelussa voittamaan vain yhden jakson, mikä on päättynyt juoksun erolla. Yhden juoksun jaksotappioita puolestaan on viisi. Historia on osoittanut, että yhden juoksun tappiosta voittoon on pitkä matka. Syksyllä noita yhden juoksun jaksoja tullaan varmasti pelaamaan lähes jokaisessa ottelussa.
Hallitseva mestari on aina se joukkue, kenet kaikki haluavat eniten voittaa, mutta myös joukkue, minkä edellisen kauden peliä tutkitaan tarkimmin. Kaikki vastustajat haluavat jossain määrin kopioida omaan tekemiseensä edellisen vuoden voittavaa reseptiä ja löytää siitä ne kohdat, joihin iskeä. Näyttää siltä, että muut huippujoukkueet ovat pystyneet kehittämään omaa peliään ja ottamaan Mansen viime kauden etumatkan kiinni. Mansen pelissä sen sijaan ei kehitystä juuri näy, vaan tekeminen on hyvin toisteista verrattuna viime kauteen.
Kaksi ongelmaa, jotka voivat maksaa mestaruuden
Pelillisiä ratkaistavia ongelmia Mansella on kaksi. Sisäpelissä sen ykköskärkeä on mietittävä uudelleen. Ella Korpela menee kärkenä hyvin kentälle, mutta hänen etenemisaikansa pesänväleillä ovat varsin kehnoja. 1-2-välillä sekä 2-3-välillä Korpela on tilastoissa 51. nopein, kolmospesältä kotiin hän on 12. nopein koko sarjassa. Ainoastaan kotiutustilanteissa Korpelan vauhti riittää huippujoukkueen kärjeksi. Häntä eteenpäin saattelevat Saaga-Angelia Raudasoja ja Virpi Hukka ovat poikkeuksellisen hyviä vaihtolyöjiä, mutta menettävät paljon vaihtoehtoja, kun Korpelan eteneminen on tällä hetkellä tahmeaa. Raudasoja itse on kaikilla pesänväleillä sarjan parhaita ja monesti näyttääkin siltä, että Mansen sisäpeli toimii paremmin, kun kärjessä juoksee numeron yksi sijaan kakkonen.
Ulkopelin osalta ratkaistava asia on helppojen virheiden määrä. Juuri noissa yhden juoksun erolla päättyneissä jaksoissa Mansen ulkokenttä on tehnyt helppoja räpylävirheitä. Hermopallot polttolinjaan eivät ole tarttuneet tai yleensä varmasti suorittaneet pesävahdit eivät ole saaneet kauhottua palloa räpyläänsä. Tämä kielii väistämättä siitä, että harjoituskauden räpylätreenien vaatimustaso ei ole ollut riittävän korkea tai määrää on ollut liian vähän. Kun vertaa helppojen räpylävirheiden määrää joko miesten tai naisten suursuosikkeihin, niitä tulee liikaa.
Pelillisten ongelmien ratkaisemiseen on vielä aikaa, ennen kuin syksyn tärkeimmät pelit koittavat. Suurempi haaste pelinjohtaja Manu Vartialla on herättää joukkueensa nykytilanteeseen. Tämä taso ei riitä, vaan on pystyttävä parempaan kaikilla osa-alueilla. Siihen tuolla joukkueella on mahdollisuus, mutta pystyykö se sen käyttämään vai juhlitaanko mestaruutta jossain muualla?
