Manse lähellä historiallista tuplaa – Sotkamon Jymyn touhut varjostavat finaaleita – ”Ainoa, joka tietää totuuden asiasta”
Manse PP näyttää olevan matkalla temppuun, mihin mikään seura ei ole pystynyt sitten vuoden 1994, kun Oulun Lippo otti kultaa sekä miesten että naisten Superpesiksessä.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.
Ottelusarjan kahdessa ensimmäisessä pelissä ei nähty sisäpelin juhlahetkiä, mutta molempien joukkueiden ulkopelit kertoivat sen, että kentällä on kaksi kauden parasta joukkuetta.
Manipulointia vai mielen peliä? Kohu kenttäolosuhteista käynnisti toisen finaaliottelun
Jos loppuottelusarja ei ole sytyttänyt pelillisesti, niin Sotkamon Jymy yritti heittää bensaa liekkeihin ennen toista loppuottelua syyttämällä Mansea Kaupin pesäpallokentän olosuhteiden manipuloinnista. Sanatarkasti protestissa puhuttiin kenttäolosuhteiden muuttamisesta, mutta kentällä puhuttiin isoilla kirjaimilla manipuloinnista.
Lauantaina vaisusti kotikentällään esiintynyt Jymy tuli ryminällä Tampereen stadionille ennen pelin alkulämmittelyn alkua. Osa Sotkamon valmennusryhmää tuli kentälle ja käveli suoraan etukentälle pomputtelemaan palloa ykkösrajaan, kohtaan johon esimerkiksi Jere Vikströmin kääntöpomppu kovalla prosentilla osuu. Aikansa palloa pomputeltuaan ja kentän pintaa tutkittuaan he ilmoittivat, että kentälle on tehty jotain, koska se on poikkeuksellisen pehmeä ja märkä. Tästä alkoi tapahtumaketju, jota oli kentällä selvittämässä Superpesis OY:n ylintä johtoa myöten ihmisiä.
Tilanne eskaloitui siihen asti, että Sotkamo ilmoitti, etteivät suostu pelaamaan, ennen kuin kentän valvontakamerat on tarkistettu siltä varalta, että kenttää olisi tarkoituksellisesti käyty pehmittämässä. Sotkamon pelinjohtaja Iiro Haimi jopa komensi joukkueensa keskeyttämään lämmittelyn ja menemään koppiin odottamaan päätöstä pelin pelaamisesta.
Noin vartin hässäkän jälkeen tuomaristo, otteluvalvoja ja sarjan ylin johto tekivät oikean päätöksen ja ilmoittivat pelin pelattavan normaalisti. Miksi Sotkamo lähti tällaiseen peliin? Tapauksesta on esitetty monta erilaista teoriaa, mutta ne ovat kuitenkin vain arvailuja. Iiro Haimi taustajoukkoineen on ainoa, joka tietää totuuden asiasta. Joka tapauksessa peliä edeltävät tapahtumat jättivät erikoisen maun koko sarjaan.
Roope Korhosen pelikunnon arvoitus leimaa loppuottelusarjaa
Pelin aikana kävi kuitenkin selväksi, että Sotkamon ykköstykki Roope Korhonen ei ollut pelikunnossa, eikä hän käynyt ottelussa juurikaan lyömässä. Vähistä lyönneistä kuitenkin näki, että jokin vaiva Korhosella oli, eikä lyöminen sujunut normaalisti. Oliko Sotkamon aikomus siis saada peli peruttua kenttäolosuhteisiin vedoten? Pudotuspelien aikaan ei luonnollisesti kerrota mitään, joten Korhosen todellinen tila on edelleen arvoitus. Varmaa on se, että keinolla millä hyvänsä mies on saatava pelikuntoon perjantain kolmanteen loppuotteluun tai Mansen mestaruus on entistä lähempänä.
Sotkamossa pelattu ensimmäinen loppuottelu oli jopa odotettua tarkempaa peliä. Molemmat joukkueet olivat valmistaneet täydellisen ulkopelitaktiikan ja se näkyi tehottomana sisäpelinä. Manse sai rakennettua vain kuusi takatilannetta, tehden niistä 1–0 voittoon riittäneet kaksi juoksua. Sotkamo oli aavistuksen tehokkaampi saattelemaan miestä kolmoselle, mutta vastineeksi se hukkasi molemmilla jaksoilla arvokkaat kotiutusyritykset, kun sisävuorot päättyivät epäonnistuneisiin kopinnostoihin ja etenijän kuivumiseen kolmoselle. Pieniä, mutta merkittäviä ja mahdollisesti ratkaisevia virheitä yhden juoksun pelissä.
Sotkamo oli vaikeuksissa erityisesti kakkostilanteessa. Kovalla prosentilla etenijöitä kakkoselle saatellut kotijoukkue onnistui 2–3-välillä alle 30% varmuudella ja tukahdutti sisäpelinsä totaalisesti. Mansen hankaluudet olivat tasaisesti kaikilla pesäväleillä. Joukkueen onnistumisprosentti oli kokonaisuudessaan vaatimaton 44. Mutta tiivis, oikeastaan virheetön ulkopeli riitti voittoon.
Kun sisäpeli ei kulje, ulkopeli ratkaisee
Toisessa osaottelussa mentiin avausottelun kaavan mukaan. Ulkopelit söivät tehot sisäpelistä, mutta kaksi sotkamolaisten ulkopelivirhettä ratkaisivat ottelun. Manse onnistui tekemään juoksuja vain kahdessa vuoroparissa, molemmissa kaksin kappalein. Ensimmäisen jakson ratkaisu nähtiin toisessa vuoroparissa kun Simo Vainikainen löi epäonnistuneen näppinsä jälkeen kiukuspäissään pystymailalla kolmosnurkkaan ja kiersi kunnarin tyhjään kenttään. Toisella jaksolla Mansen ensimmäinen juoksu kolmannessa vuoroparissa tuli Sotkamon polttolinjan lahjoittamana. Kun joukkueen oma sisäpeli oli täysin jumissa lyöntijärjestysmuutoksista huolimatta, otti Manse toisen voiton ja jättimäisen askeleen kohti seurahistorian toista miesten mestaruutta.
Molempien joukkueiden sisäpelin haasteista kertoo se, että kahdessa ottelussa on onnistuttu tekemään yhteensä 29 kolmostilannetta ja 25 kotiutusyritystä. Kumpikaan joukkue ei ole saanut pidempiä painostusjaksoja takatilanteissa, vaan kotiutuspaikat ovat olleet pääasiassa yksittäisiä yrityksiä ilman jatkuvuutta. Merkittävimmät syyt sisäpelin vaikeuksiin ovat lukkareissa. Lähtötilanne loppuotteluihin oli, että Mansen Aapo Komulainen on loistava lukkari ja Sotkamon Miika Keski-Petäjä hyvä. Tämän ennakkoarvion voi sanoa toteutuneen täydellisesti. Molemmat ovat pelanneet hyvin, Komulaisen ollessa kuitenkin selkeästi parempi.
Lyöntijärjestyksen muokkaus paljasti Sotkamon tuskan
Toisen ottelun tauolla Sotkamo vaihtoi lyöntijärjestystä. Se kertoo siitä, että moni asia oli mennyt pieleen ennen järjestyksen muokkaamista. Yleensä loppuotteluissa tähän ratkaisuun turvaudutaan vain loukkaantumistilanteissa tai suuren epätoivon äärellä. Molemmissa peleissä Sotkamon parhaisiin sisäpelaajiin kuulunut Sami Haapakoski sai kolmoset hihaan, mutta hänkään ei pystynyt joukkuettaan auttamaan. On mielenkiintoista nähdä mitä Haimi juonii sarjan kolmanteen otteluun. Millaisella lyöntijärjestyksellä Sotkamo avaa sisäpeliään? On joka tapauksessa selvää, että täydessä kunnossa olevan Roope Korhosen joukkue tarvitsee. Koko ottelusarjan kannalta on toivottavaa, että konkarijokeri saadaan perjantaihin mennessä pelikuntoon.
Vaikka Mansen pelinjohtaja Jani Komulainen ei ole tyytyväinen siihen, mitä joukkue on sisäpelissä saanut aikaan, ei hänellä ole syytä muutoksiin. Antti Korhonen ja Perttu Ruuska ovat onnistuneet lyömään juoksut molemmissa otteluissa ja Henri Puputti pohjusti kahden pesänvälin vaihdoillaan avausottelun ensimmäisen jakson voittojuoksun. Mansen luottoratsut ovat olleet tiukoissa paikoissa luottamuksen arvoisia.
Välierissä Vimpeliä vastaan Sotkamo onnistui läpilyönneillä pitämään hallinnan itsellään. Mansea vastaan se ei ole onnistunut, eikä sitä ole odotettavissa myöskään perjantaina. Jymyn pitää laittaa peruspeli kuntoon, saada lisää laatua lyöntiratkaisuihin ja -valintoihin, sekä päättäväisyyttä kotiutustilanteisiin, mikäli se haluaa murentaa Mansen ulkokentän. Joukkueen suurimpien pelaajien on astuttava esiin ja käännettävä kiskoilta suistuva Kultajuna takaisin oikeille raiteille.
