Vuonna 1971 olin tuottamassa Georg Malmsténin viimeiseksi jäänyttä äänilevyä Malmstén merellä. Toivo Kärki oli suunnitellut kahdeksan meriaiheista kolmen laulun potpuria Malmsténin omista sävellyksistä ja muidenkin tekemistä tunnetuista merimieslauluista.
Nacke Johansson sovitti, soitatti ja laulatti komean kokonaisuuden nauhalle juhannusviikolla Finnvoxin studiolla Pitäjänmäellä Helsingissä. Minun tehtäväkseni tuli hoitaa masternauha myyntikuntoon.
Olin tullut Finnlevylle töihin saman vuoden alussa, ja Malmsténin levy oli ensimmäinen suuri työtehtäväni. Suhtauduin siihen kunnioituksella jo Malmsténin mahtavan uran takia ja samalla halusin näyttää esimiehelleni Toivo Kärjelle ja muille työntekijöille, että osaan tehdä muutakin kuin lauluja Irwinille.
Aloitin oman osuuteni juhannuksen jälkeen kansikuvauksella. Vuokrasin yhden silloin Kauppatorin rannassa satamapaikkaa pitäneistä hinaajista ja sovin, että Jori ottaa mukaan esiintymisasunsa, merikapteenin puvun.
Seilasimme Kustaanmiekan kautta Malmsténille tutuille Harmajan vesille. Jori seisoi "operettipuvussaan" ryhdikkäästi hinaajan keulassa, ja valokuvaaja napsi kuvia.
Oli aurinkoinen kesäpäivä. Kippari teki hinaajallaan jyrkkiä käännöksiä, jotta saisimme aitoa meritunnelmaa ja aaltojen pärskeitä. Tunnin risteilyn jälkeen palasimme satamaan, ja hinaajan kippari kutsui meidät kajuuttaan, jonne hän oli kattanut pientä purtavaa, karahvin vettä, kolme lasia ja pullon salakuljetettua tai laivasta ostettua Viru Valgea. "Tätähän me juotiin Jorin kanssa 30-luvulla."
Kippari ja Jori olivat palvelleet merivoimissa ja osan varusmiesajasta samassa laivassa, joten keskusteltavaa riitti. Minä olin nuorimpana kuunteluoppilaana, kun Jori ja kapteeni seilasivat läpi lähes kaikki Suomenlahden saaret ja luodot Suursaaresta Seiskariin. Jutustelua kesti pari tuntia, jona aikana pullo tyhjeni ja tunnelma kohosi. Välillä Jori kajautti kipparin toivomuksesta laulunsa Aallokko kutsuu.
Keskustelun lomassa Jori kyseli elämäntilanteestani. Kerroin, että olin muutama viikko aikaisemmin mennyt toisen kerran naimisiin. Jori naukkasi ohuen siivun ja totesi, että hänelläkin oli ollut aikoinaan perhe-elämän vaikeuksia, mutta niistä oli selvitty. "Tällä alalla pitää kotiasioiden olla kunnossa. Pitää olla koti, johon voi koska tahansa
palata hyvällä mielellä. Muuten menee elämä sekaisin. Houkutuksia riittää", hän filosofoi.
Jori halusi minulta itselleen uusia tekstejä, jotka hän säveltäisi. Suunnitelmissa oli ainakin yksi uusi albumi. Uutta levyä tai tekstejä ei syntynyt koskaan, vaikka Jori eli vielä kymmenen vuotta ja tapasimme säännöllisin välein levy-yhtiössä tai eri juhlissa.
Erosin kymmenen vuotta myöhemmin vielä toisen kerran, ennen kuin kotiasiat urautuivat Jorin neuvomaan rauhalliseen uomaansa. Tätä viimeistä ja lopullista rupeamaa on kestänyt jo kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Jorin hyviä neuvoja olen yrittänyt siirtää seuraaville sukupolville joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä.
Silloin Jori oli juuri täyttänyt kuusikymmentäyhdeksän vuotta. Minun silmissäni hän oli kunnioitusta herättävä vanhus. Nyt täytän itse syksyllä seitsemänkymmentä.
