Mallorcan parhaat: paljastamme salaiset uimapoukamat ja kylän, jolle pitäisi antaa söpöysvaroitus

Palman vanhankaupungin hiljaista Carrer de les Caputxinesia kulkiessa katse osuu jyhkeisiin puuoviin. Kaareva sisäänkäynti vie historiaa huokuvalle, palmukasvien reunustamalle sisäpihalle. ”Tulitte sisään hevosten ovesta”, Jonathan Liu sanoo naurua äänessään.

Paikka paljastuu kesällä 2023 avatuksi Nobis-hotelliksi ja Liu sen johtajaksi. Rakennus on Palman vanhimpia. 1100-luvulla se oli muslimipalatsi, jossa oli omat ovensa miehille, naisille ja hevosille.

Tämä on ollut myös mallorcalaisten aatelisperheiden yksityisasunto, ja viime vaiheissaan se tunnettiin Can Oliverina. Oliver oli saarella kuuluisa kansantanssien taitaja.

Vielä muutamia vuosia sitten talo seisoi tyhjänä ja hylättynä, ja kyyhkyset asustelivat sen hämärissä tiloissa. Nyt rakennuksessa on valoisa laatuhotelli.

Se kertoo muutoksesta, joka Palmassa ja koko Mallorcalla on meneillään. Historiallisia rakennuksia otetaan uuteen käyttöön ja muutetaan hotelleiksi ja ravintoloiksi. Ja niiden menneisyydestä kerrotaan mielellään tarinoita.

Nobis-hotellissa on säilytetty paikan rustiikkinen tyyli kivilattioineen ja vesialtaineen. Sisustuksessa on kaarevia muotoja ja niitä hyväileviä pehmeitä tekstiilejä.

Kello neljältä iltapäivällä hotellin yläkerroksessa oleva baari Mirall avautuu muillekin kuin täällä majoittuville. Sen terassilta näkee Palman jyhkeän katedraalin, naapuritalojen punatiilisiä kattoja ja parvekkeilla kuivuvia pyykkejä.

Istumme rautatieaseman odotustilassa, mutta nytpä emme olekaan odottelemassa junaa vaan tarjoilijan kiikuttamaa paellaa. Toinen hieno esimerkki Palman muutoksesta on ravintola Andana. Myös täällä historia lomittuu nykyaikaan. Andana on perustettu Mallorcan vanhimmalle, vuonna 1875 avatulle juna-asemalle.

Ravintola panostaa lähiruokaan ja ekologisuuteen. Tarjoilijana työskentelevä Mirko pysähtyy juttelemaan hetkeksi pöytämme ääreen ja kertoo, että hänelle vanha asema on tuttu isoäidin valokuvista ja tarinoista.

Palmassa riittää muutenkin hyviä ravintoloita. Reissussa kannattaa maistella esimerkiksi erilaisia tapaksia, kuten rapsakoita kroketteja eri täytteillä.

Parhaita tapasravintoloita on El Camino vanhassakaupungissa. Sen pitkän baarimaisen pöydän äärellä riittää jo päiväsaikaan ruokailijoita, ja illaksi voi olla hyvä varata pöytä.

Myös La Rosa Vermuteria on suosittu lounasaikaan. Asiakaspaikkoja on kahdessa kerroksessa, ja niiden lisäksi täällä on baari, jonka hauskasta ikkunapöydästä voi tarkkailla kadun vilinää kuin tiskillä istuen. Ruokalistalla on tapasten ja perinteisempien herkkujen lisäksi gourmet-säilykkeitä.

Muita vanhankaupungin hyviä ja mutkattomia ravintoloita ovat L’Ambigú ja Canela. Viihtyisän tunnelmallinen Canela uusi omistajavaihdosten jälkeen onnistuneesti ilmeensä ja on avoinna vain iltaisin.

Illallista on mukava sulatella kävelyllä Palman vanhassakaupungissa. Sen helmiä ovat kauniit talot värikkäine erkkereineen ja koristeellisine parvekkeineen. Kaupungissa yhdistyvät monet eri tyylit: goottilainen, renessanssin aikainen ja espanjalainen art nouveau.

Barcelonasta tuttu arkkitehti Antoni Gaudí kävi Palmassa kunnostamassa ja uusimassa La Seun katedraalia 1900-luvun alussa. Hänen henkistä vaikutustaan voi aistia myös monen vanhankaupungin talon väreissä ja muodoissa.

Palman oma taiteilija on Joan Miró, jonka studio ja ateljee on mainio ja elämyksellinen vierailukohde myös lapsiperheille. Mirón taide puhuttelee pienimpiäkin, ja paikassa saattaakin olla samaan aikaan päiväkotiryhmiä tutustumassa taiteeseen. Museon pihalla toimii kiva kahvila.

Taidegallerioita löytyy Via Verín varrelta. Kapea kuja on pikkupuoteineen ja sisäpihoineen poikkeamisen arvoinen, vaikkei edes astuisi sisään gallerioihin.

Ympärillä avautuu tasainen ja ajoittain jopa karu maalaismaisema. Olemme ajaneet alle tunnin matkan Palmasta saaren eteläpuolelle, ja pian käännymme pylväiden reunustamasta portista sisään. Täällä toimii Bodega Es Gallicantin viinitila.

Harva ajattelee Mallorcaa viinimatkan kohteena, mutta viininviljely saarella on nousussa. Vuosikymmen sitten tuottajia oli vain 75, mutta nyt heitä löytyy jo noin 120.

Myös monissa ravintoloissa tarjolla on Mallorcan viinejä, ja niihin kannattaa tutustua. Paikallisen ruuan kanssa ne muodostavat maittavan parin.

Eniten viinitiloja toimii Binissalemin ja Santa Marian alueilla, ja joillekin niistä pääsee vierailullekin. Bodega Es Gallicant sijaitsee näitä paikkoja etelämpänä. Nadal Galmés avasi paikan parikymmentä vuotta sitten, kun hän jäi eläkkeelle Espanjan armeijasta. Upseerin työt vaihtuivat mallorcalaiseen kotitilaan ja viiniköynnöksiin. Nyt tila on jo seuraavan sukupolven, eli samannimisen pojan hallinnassa.

Bodega Es Gallicantin viinejä myydään saaren ravintoloihin ja kauppoihin. Kymmenestä tuotteesta suosituin on valkoviini Flor de Taparera, joka on valmistettu Chardonnay- ja Viognier-rypäleistä.

”Paikalliset rypäleet kestävät ranskalaisia paremmin kuumuutta. Valkoviini on punaviiniä vaikeampi valmistaa, koska siihen käytettävät rypäleet on kerättävä yöaikaan tai varhain aamulla, kun on vielä viileää,” nuorempi Gamés sanoo.

Ilmastonmuutoksen vuoksi viinirypäleissä on nykyään enemmän sokeria, mutta ne ovat kooltaan pienempiä. Se taas merkitsee vähäisempiä litramääriä. Vanhempi Gamés nappaa käteensä kuohuviinipullon ja kääntelee sitä ylösalaisin.

”Vino espumoso. Sen valmistumista odotetaan yhdeksän kuukautta. Kuin vauvaa.”

Juomassa on 15 prosenttia Chardonnay-rypälettä ja loput Espanjassa suosittua Macabeota. Sitten pääsemme maistelemaan viinejä. Niiden kanssa tarjotaan leipiä, joiden päällä on pehmeää sobrasadaa eli perinteistä, mausteista mallorcalaista makkaraa.

”Viinin kanssa pitää aina syödä jotain. Ei koskaan vain pelkkää viiniä”, Gamésit opettavat.

Pikkukatujen varret ovat täynnä kojuja, joissa myydään monenlaista: kesävaatteita, paikallisia käsitöitä, vihanneksia ja leivonnaisia. Yksi kojuista näyttäisi olevan erityisen suosittu. Eloisan miehen tiskillä on runsas valikoima juustoja ja makkaroita.

Palman lisäksi Mallorcalla kannattaa käydä pienemmissä paikoissa, kuten saaren kaakkoiskulmalla sijaitsevassa Santanyín pikkukaupungissa. Täällä pidetään keskiviikkoisin ja lauantaisin mukavat markkinat, joiden aikana pääaukio Plaza Mayor ja lähikadut täyttyvät myyjistä.

Istahdamme kahvilaan tarkkailemaan hyörinää, ja tilaamme kahvit ja perinteisen mantelikakun. Kahvit tulevat, mutta kakku tuntuu sen sijaan viipyvän viipymistään.

”Se on uunissa. Tulee pian”, tarjoilija vastaa kyselyihin.

Hyvää kannattaa odottaa. Pian mantelikakku saapuu lämpimänä ja herkullisena. Samalla saamme hyvän muistutuksen siitä, että markkinoille ei kuulu tulla hosuen ja hoppuillen, vaan nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta.

Auton navigaattori neuvoo kääntymään vasemmalle pienelle hiekkatielle, mutta vastassa onkin suljettu portti. Maanomistaja ei ilmeisesti kaipaa matkailijoita tiluksilleen. Matka jatkuu Santanyístä kohti rannikkoa. Etsimme pieniä uimapoukamia, jotka ovat yksi Mallorcan erikoisuuksista.

Ei kannata lannistua, vaikkei heti ensimmäiseen rantaan pääsisi. Pienen ajamisen jälkeen löydämme kaksi toinen toistaan hienompaa ja suojaisampaa poukamaa, nimiltään Cala Llombards ja Cala del Moro. Aurinkoisena päivänä ne näyttävät pikkuparatiiseilta. Jyrkkien kallioiden ja kivenmurikoiden suojaamissa lahdissa meri kimmeltää turkoosin ja vihreän sävyissä.

Joihinkin Mallorcan poukamiin pääsee lähimmältä tieltä vain jalkaisin. Esimerkiksi Cala del Moron viereen ei voi ajaa autolla, mutta perille vie pieni kävelypolku ja rantaan laskeudutaan mukavasti kiviportaita.

Tien sivustoilla näkyy jotakin oranssia. Appelsiinipuut täyttävät rinteet heti Palmasta pohjoiseen ajettaessa. Maisemat ovat täällä dramaattisemmat kuin saaren eteläpuolella. Mallorcan pohjoisosassa sijaitsee Tramuntanan vuoristo, joka tarjoaa matkailijalle paljon löydettävää.

Vierailun arvoinen kohde on esimerkiksi Alfabian puutarha. Paikan perustivat aikoinaan maurit, ja täällä on palmuja, hedelmäpuita, suihkukaivoja sekä historiallinen talo, jossa pääsee käymään sisällä.

Vehreyden keskellä sijaitsevassa rakennuksessa voi tutustua muinaiseen arabialaiseen tyyliin ja täällä vietettyyn ylelliseen elämään. Espanjan hallitsijat kävivät myöhemmin yöpymässä Alfabiassa, ja paikkoja kunnostettiin heidän mieltymystensä mukaisiksi. 1800-luvun lopulla vallassa ollut kuningatar Isabella II näyttää olleen viehtynyt kultakoristeista ja viininpunaisesta makuuhuoneesta.

Mutta jo pelkästään paikan puutarha on elämys. Trooppista vehreyttä katsellessa ja lintujen sirkutusta kuunnellessa tuntee saavansa katetta yhdeksän euron pääsymaksulle.

Oi, mikä paikka! Mallorcan luoteisrannikolla sijaitseva Deiàn vuoristokylä on niin viehättävä, että siitä voisi antaa söpöysvaroituksen. Sitruunapuiden ympäröimät kivitalot lomittuvat kauniisti kukkulalla toisiinsa. Ei ihme, että Deià on vetänyt aina puoleensa taiteilijoita.

Myös toinen varoitus lienee paikallaan. Deiàn vanhat kujat ovat todella mäkisiä, mutta juuri se palkitsee kulkijan. Kun pääsee kylän huipulle, katseen voi antaa liukua kadun vartta kauas alas.

Tälläkin laidalla saarta on omat kallioiden suojaamat viehättävät poukamansa, esimerkiksi Cala Deià, jonne kannattaa poiketa. Rannassa on kalaravintola. Jos patikointi kiinnostaa, lähirinteillä on runsaasti erilaisia vaellusreittejä. Maisemat ovat jylhät, ja joiltakin poluilta on hyvät näkymät merellekin.

Vierailun arvoinen kylä tällä suunnalla on myös Valldemossa. Paikka tunnetaan muun muassa siitä, että säveltäjä Frédéric Chopin vietti siellä muutaman talvikuukauden vuosina 1838–1839.

Moni haluaa nähdä pianon, jolla mestari soitti ja sävelsi preludejaan luostarin kammiossa. Käytävillä on viileää, ja Chopinin soittokammiokin tuntuu yllättävän pieneltä. Ei ihme, etteivät säveltäjä ja hänen seuralaisensa viihtyneet pidempää täällä. Tuberkuloosia sairastavan Chopinin terveys ei näissä olosuhteissa kohentunut.

Matkaseuranaan hänellä oli ranskalainen paronitar Amantine Lucile Aurore Dupin de Francueil, joka käytti kirjailijanimeä George Sand. Hän kirjoitti myöhemmin saarella vietetyistä kuukausista omaelämäkerrallisen matkakertomuksen Talvi Mallorcassa (1842). Siinä Sand kuvailee saarta maalaukselliseksi ja kauniiksi, jylhäksi ja ainutlaatuiseksi. Poikkeuksellisen sateinen ja kolea talvi kiristi kuitenkin hermoja koko matkan ajan.

Luostari ulottui aikoinaan kylän laitamille. Mahtoiko Chopin asua rakastettunsa kanssa ehkä siellä, missä nykyisin toimii kauniisti entisöity hotelli Valldemossa?

Vanhat oliivipuut sen tietäisivät. Nykymatkailija ei voi valittaa olosuhteista. Hotellissa on iso puutarha, joka tarjoaa rauhaa ja hiljaisuutta. Paikan luomupuutarhassa kasvavat tomaatit ja yrtit, ja oliivit ja hedelmät poimitaan hotellin omaan käyttöön.

Tramuntanan vuoriston jyrkänteet putoavat luotisuorina Välimereen. Tiet ovat kapeita ja mutkikkaita, mutta näkymät hivelevät silmiä. Unesco on nostanut nämä maisemat maailmanperintökohteeksi.

Autojen ohella teillä sujahtelee polkupyöräilijöitä. Monet heistä ovat ammattipyöräilijöitä, jotka ovat tulleet hiomaan kilpailukuntoaan jyrkille rinteille. Yksi Mallorcan parhaita puolia on se, että samalla saarella voi kätevästi yhdistellä monenlaista matkailua. Kaupunkilomaa, rantaelämää ja aktiviteettejä pyöräilystä vaellusretkiin.

Samalla Mallorca on myös paikka, jossa kannattaa lähteä kokemaan jotain uutta. Mikäli serpentiinitiet eivät huimaa, voi tehdä esimerkiksi autoretken saaren koilliskulmassa sijaitsevalle Cap de Formentorin niemelle. Sinne on Palmasta noin 80 kilometrin ajomatka.

Perillä odottaa näköalapaikka, jonka maisemat lukeutuvat Mallorcan dramaattisimpiin. Niemen kärjessä on kaunis majakka, joka toimii myös hotellina. Kun seisoo katselemassa näitä upeita maisemia, tuntee jo kokeneensa pienen seikkailun.