Maija Vilkkumaa jää pitkälle keikkatauolle – viimeksi taukoa seurasi romahdus: ”Tuntui kuin olisin käynyt villeillä takamailla”

Ainakin 1 500 kertaa. Niin monesti Maija Vilkkumaa, 51, on valmistautunut astumaan lavalle. Täällä, Hotelli Vantaan Tulisuudelman takahuoneessakin, laulaja on odottanut keikan alkamista yli kymmenen kertaa. Koskaan aikaisemmin edeltänyt päivä ei ole ollut tällainen kuin tänä perjantaina Se ei olekaan niin -klubikiertueella. Maijan esikoisella oli nimittäin alkuillasta vanhojen tanssit.

– Luulin, etten liikuttuisi, mutta sitten huomasin olevani liikuttuneessa tilassa koko tanssien ajan. Miten niin pienet ovat nyt niitä vanhoja, vaikka ovat yhä pieniä, omalla autollaan keikkapaikalle Helsingistä saapunut Maija miettii.

Keikkabussin sijaan myös bändiläiset saapuvat paikalle kimppakyydeillään. Soittokamat he ovat käyneet laittamassa paikalleen jo päivällä. Ensimmäisenä esittäytymään saapuu kitaristi Ville Salminen. Hän kertoo nukuttaneensa lapset ennen töihin lähtöä.

Maijakin myöntää, että lähellä kotia olevat keikat eivät ole optimaalisimpia, vaikka päivään ei kuuluisikaan ikimuistoisia perhetapahtumia.

– Kiertueella kaikki tähtää siihen, että illalla ollaan keikkavireessä. Vaikka kiertueet ovat kuluttavia, siellä voi hyvällä omatunnolla makoilla tai käydä yhdessä vaikka virkistävällä kävelyllä.

Bändi on ensimmäistä kertaa samassa paikassa tänään nyt, puoliyhdeltätoista illalla, kun keikan alkuun on aikaa tunti. Tulisuudelman ovet ovat avautuneet yleisölle. Takahuoneeseen asti kuulee DJ:n soittavan illan alkutahdit. Hotelli Vantaata on kutsuttu vuosikymmeniä ruotsinlaiva-simulaattoriksi, josta ei tarvitse lähteä kotiin ilman seuraa. Tänäänkin hotellin huoneet on myyty loppuun.

– Olen kuullut, että ainakin rokoteasiantuntija Hanna Nohynek on tavannut puolisonsa täällä keikallani. Tykkään Tulisuudelman keikoista, kuten myös laivakeikoista. Niissä ollaan poissa arjesta, Maija kuvailee.

Hyttikäytävää muistuttaa myös suora, jonka yhden oven takaa löytyy backstage. Se on viereisiä, hieman kliinisiä kokoushuoneita, rouheampi. Yksi seinä on tapetoitu artistien kuvilla. Kylmäkaapeista löytyy muutakin juomaa kuin cokista. Maijan bändin keikkaraideriin kuuluu hedelmien, karkkien, sipsien ja yöleipien lisäksi kuohuviiniä, olutta ja jaloviinaa.

Alkoholijuomat bändillä on tapana jättää karonkkaan, joka on tänä vuonna huhtikuussa, kun kiertue päättyy.

Sen jälkeen Maija Vilkkumaa jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Tänään Maijan luottomeikkaaja Laura Rantaniemi loihti meikin Maijan omalla työhuoneella Töölössä.

Ennen keikan alkamista Maija ja bändin jäsenet vaihtavat rauhassa keikkavaatteita ja soittavat musiikkia.

Edellisen pidemmän tauon Maija piti vuosina 2011–2015. Tuolloin hän oli ehtinyt saavuttaa Suomen musiikkimaailmassa lähes kaiken: esimerkiksi Ei-albumia myytiin 120 000 kappaletta. Vuonna 2003 julkaistu levy jäi yhdeksi myydyimmistä suomalaisista fyysisistä albumijulkaisuista.

Tauon aikana musiikkibisnes mullistui. Biisien tekeminen siirtyi soittohuoneista tuottajien läppäreille. Albumeiden sijaan yksittäiset kappaleet nousivat merkityksellisiksi Spotify-vetoisessa musiikkimarkkinassa.

Kaikki muuttui.

– Kun palasin, tunsin kuin olisi palannut toiseen maailmaan. Minulle sopi tuottajavetoinen biisintekeminen. Halusin keksiäkin itseni tuolloin uudestaan. Olin vähän ihmeissäni, miten henkilökohtaisesti loukkaantuneita jotkut olivat, kun bändisoundivetoinen musiikkini muuttui vähän ohjelmoidumpaan.

Maijan paluulevy oli Aja. Levyn tuottajana toimi Hank Solo, joka oli tuottanut myös Sannin levyt.

– Sanni oli tuolloin selvästi nuorisoartisti. Siitä vedettiin johtopäätös, että tuo yrittää samaa, tai ainakin kaupallista temppua. Taiteilijana on pakko kuitenkin ohittaa ajatukset, mitä joku saattaisi ajatella ja pyrkiä tekemään sitä, mikä on itsestä mielenkiintoista.

Paluuta seurasi muutaman vuoden etsikkoaika. Yleisöä Maijan keikoilla oli, mutta selkeästi pitkää taukoa edeltänyttä aikaa vähemmän.

– Käytännössä se tarkoitti sitä, että festarislottini heikkenivät ja tehtiin huonompihintaisia keikkoja.

Maijan hittikavalkadi on sellainen, että sillä olisi voinut kiertää lopun ikää, mutta Maijalle se ei riittänyt silloin. Eikä riitä nytkään.

– Tarvitsen uudelleen tekemisen fiiliksen. Olen naiivin optimistinen, että kaikki menee aina hyvin. Vaikka ei todellakaan aina mene. Mutta uskon siihen, että jos jatkaa uupumatta tekemistä, aalto nostaa uudelleen pintaan.

Maija ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan vaihtoi levy-yhtiötä. Ja jatkoi aarteiden etsimistä, kuten hän kappaleiden tekemistä kuvaa, yksi kerrallaan.

Vuonna 2022 muutos oli jo näkyvissä. Edellislevyä kitaravetoisemmalle 1973-albumille oli sinkkujulkaisuista ehtinyt kertynytkin jo useampi hitti. Palat tuntuivat loksahtavan taas kohdalleen.

50-vuotisjuhliaan Maija juhli vuonna 2023 loppuunmyydyllä areenakeikallaan.

– Tämän viimeisen kymmenen vuoden aikana synnyin artistina uudelleen. Se vaati vanhan hajottamisen. Etsin omaa ääntäni ja mitä haluan tehdä. Se kesti vähän vain pidempään, kuin olin ajatellut. Tuntui kuin olisin käynyt villeillä takamailla, mutta päässyt sitten lähemmäksi itseäni. Nyt viisikymppisenä olen Maija Vilkkumaan ytimessä, hän naurahtaa.

Ja vaikka tämä Maija Vilkkumaa on loputtoman ystävällinen ja puhelias, yhdessä asiassa hän on tiukka. Puoli tuntia ennen keikkaa bändi vetäytyy omaan kuplaansa. Tämäkin on kokemuksen opettamaa.

Maijan julkisempi musiikillinen ura alkoi 90-luvun alussa Tarharyhmä-bändistä. Jo silloin hän oppi, miten keikkapäivään ei ainakaan tule valmistautua.

– Pääsimme viimein keikalle himoitulle Tavastialle. Ajattelin, että on varmasti hyvä, jos stressaan keikkaa aktiivisesti koko päivän. Enkä lavallakaan saisi unohtaa, miten jännittävää kaikki nyt on. Kaveritkin sanoivat keikan jälkeen, ettei se ollut paras keikkamme. Se oli hirveää kuulla, mutta tuolloin tajusin, ettei aktiivinen jännittäminen ole ainakaan se juttu.

Soolourallaan Maija huomasi, että lukitseva jännitys näkyy yliviritteisyytenä. Jos on vaikea rauhoittua, on myös vaikea laulaa. Keikkapäivänä Maija huolehtii ravinnon saannista pitkin päivään. Joskus harvoin hän ottaa juuri ennen lavalla menoa puolikkaan skumppalasin tai viinirypäleen.

– En tee keikkapäivinä mitään rankkaa liikuntaa. Se tukkii lihakset ja äänen. Normaalisti en sovi päiville mitään ylimääräistä.

Sen verran nelinumeroisesta keikkakokemuksesta on hyötyä, että rutiinin kautta Maija tietää pystyvänsä vetämään keikan millaisissa olosuhteissa vain.

– Mutta muistan kyllä yhä ajat, jolloin epävarmuus oli läsnä. Vaikka rutiini on vienyt kauhistuttavuuden tunteet, niin lavalle meneminen on aina uusi tilanne. Ei ole minulla tänäänkään ole olo, että hei olen tehnyt tämän yli tuhat kertaa.

Jätämme siis Maijan ja bändin valmistautumaan. Lavan edustalla tunnelma on jo hikinen. Paikka on puoli tuntia ennen keikkaa jo niin täynnä, että sopivaa kuvauspaikkaa on enää mahdoton saada.

Kun bändi astuu lavalle, Tulisuudelma on ääriään myöten täynnä.

Yleisössä on paljon 40–50-vuotiaita Maijan musiikin kanssa kasvaneita, mutta myös nuorempaa sukupolvea. He laulavat yhtä lailla, miten pahimpia on aamut. Myös uudemmat kappaleet saavat aikaiseksi yhteislaulantaa. Tälle kiertueelle yleisö on saanut esittää sosiaalisen median kautta kappaletoiveita.

– Esiintymään raahautuminen on jonkinlainen primitiivinen tunne. Tulla ymmärretyksi yhdessä. Onnistuneessa keikassa pystyn olemaan täysin hetkessä, enkä esittämään esiintymistä.

Lavalle Maijan Madonna-paita on vaihtunut pinkkiin tyllimekkoon. Välispiikeissään hän kertaa vanhojen tansseja ja muistelee jopa uransa ainoaa isompaa julkista kohua, kuinka ”hän erosi kauhean kohun saattelemana ja oli mennyt lorttoilemaan”.

Maija siis rakastui bändinsä kitaristiin Mikko Kososeen. Maija muistelee lavalla, miten yleisö oli silloinkin täällä Tulisuudelmassa hänen puolellaan. Maija on yksi meistä, yleisö oli vastannut kohusta kyselemään saapuneelle toimittajalle.

Nyt pari on ollut yhdessä yli kaksikymmentä vuotta. Mikko soitti Maijan bändissä vuoteen 2017 asti. Lopulta he päätyivät siihen, että heidän helpompi keikkailla erikseen. Lapset olivat kasvaneet, eikä tuntunut järkevältä, että nämä joutuisivat kiertämään mukana.

– Meidän rakkaustarinahan alkoi siitä, että ymmärsimme toisiamme sanattomasti. Sillä oli sillä tavalla kauaskantoiset seuraukset, että meille tuli liitto ja perhe. Intohimoon musaan myös säilyi samana. Siinä tulee ehkä liian herkäksi sille, että alkaa miettiä, että onkohan puoliso yhtä innoissaan vaikka tästä mun levystä kuin minä. Siitä olisi voinut tulla tukkoista. Sopii meille paremmin, että työpaikka ei ole yhteinen, kun muu elämä on.

Maijan ja Mikon tyttäret täyttävät tänä vuonna 18 ja 14 vuotta. Kun Maija jäi pitkälle tauolle, kuopus oli vastasyntynyt. Kiertue-elämän mahdollistivat lastenhoitajat, joista laulaja Ilta ja näyttelijä-laulaja Ella Lymi ovat sittemmin tulleet aloillaan tunnetuiksi. Maijasta uudet elämänvaiheet ovat ennemmin kiehtovia kuin haikeita.

– On aivan fantastista, kun nykyään omien lasten kanssa voi tehdä samoja juttuja kuin aikuisten ystävien. He ovat fiksuja, hauskoja ja kertovat tästä maailmasta, kun katselen ihmeissäni heidän tiktokkejaan.

Hotelli Vantaan Tulisuudelmassa on perjantai-iltana kuuma tunnelma. Yleisö on saanut esittää sosiaalisen median kautta Maija Vilkkumalle kappaletoiveita.

Tulevan, ainakin vuoden mittaisen, keikkatauon aikana Maija aikoo viettää aikaa läheistensä kanssa.

– Kun en ole viikonloppuja kiinni, aion panostaa aitoihin kohtaamisiin, kutsua ystäviä enemmän kylään. Toisen ihmisyys ruokkii omaa näkökulmaa. Jos lukee vain kommentteja, se pienentää omaa maailmaa ja lisää vertailua, josta itse olen päässyt iän myötä jo irti. Artistiuden ihanuus on siinä, että voi tahallisestikin kieltäytyä miettimästä, mikä on tyylikästä vanhenemista.

Pääasia tulevan keikkatauon aikana on kuitenkin aarteenetsintä. Sellaisena Maija kappaleiden tekemisen yhä kokee.

– Musa-alakin on nopeutunut ja biisejä tehdään paljon kiertämisen ohessa. Kaipaan aikaa samoiluun ja hakemiseen. Välillä väsyttää, mutta kun saa biisin valmiiksi, sitä tunnetta on vaikea verrata muuhun. Ja sitten voin palata taas rinta rottingilla uusien aarteiden kanssa.

Tulisuudelmassa vanhat aarteet on kuultu, kun kello käy lähemmäs yhtä. Bändi kumartaa, vähintään yhtä hikisenä kuin yleisö, ja livahtaa käytävää pitkin takahuoneeseen. Aikaa hengailuun ei jää.

Aamulla keikkabussi starttaa kello yhdeksältä aamulla kohti Savonlinnaa ja Maija pääsee vetäytymään taas koko päiväksi keikkakuplaansa.

Ja Tulisuudelma laulaa: Ja pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy. Mä pelkään aina ne saa mut ja niin lopulta käy.