Mikäli joskus löydät itsesi syömästä illallista lounaan sijaan, iltapäiväteetä illallisen sijaan tai sinulla ei ole mitään ruokaa ja vatsasi luulee jonkun leikanneen kurkkusi poikki, olet todennäköisesti yhdessä tietyssä kaupungissa: Manchesterissa.

Niin ainakin väittävät paikalliset sutkaukset (”Mi stomach thinks mi throat’s been cut!”). Manchesterilaisilla on muitakin värikkäitä sanontoja ja termejä. Vieras saattaa ensin jopa hätkähtää, kun huomaa paikallisten kutsuvan häntä noin vain sellaisilla hellittelysanoilla kuin dear, love, chuck tai cock. ­Viimeksimainitut eivät ole edes poliittisesti korrekteja, mutta niitä kaikkia käytetään täällä aidon lämpimästi.

Kävijän on hyvä osata myös sellaiset lausahdukset kuin ”Fancy a brew?” (haluatko kupin teetä), ”That game was dead good” (olipa hieno futismatsi) or ”I’ve had a right mither of a day” (on ollut kurja päivä). Ne kuulee täällä ennen pitkää.

Pohjoisenglantilainen ystävällisyys voi olla matkailijalle yllättävä kokemus, jos sellaiseen ei ole tottunut. Mutta Manchesterissa sen kohtaa heti, vaikka vain kysymällä paikalliselta suuntaa tai pistäytymällä kaupassa. Vähintä, mitä saa, on ystävällinen hymy.

Manchesterissa on mukavaa. Hyvä esimerkki oli Commonwealth Gamesien eli brittiläisen kansanyhteisön urheilu­kisojen aika vuonna 2002. Kaupunkiin tulleet ulkomaalaiset saattoivat helposti kuvitella, että kaikki heidän tapaamansa ihmiset olivat kisojen vapaaehtoistyöntekijöitä, niin innokkaasti heille annettiin opasteita ja suositeltiin ravintoloita tai täkäläisille rakkaita kaupunginosia.

Jos tämän lisäksi vielä kaipaa syytä tulla Manchesteriin, täältä löytyy maailmanluokan jalkapallojoukkueita, musiikki­klubeja, pubeja, ravintoloita, museoita, taide­gallerioita ja joidenkin mukaan loputonta sadetta (he valehtelevat!). Lyhyesti sanottuna, tämä on niin jännittävä ja moniulotteinen kaupunki kuin olla voi.

Manchester on myös paikka, joka tuntuu koko ajan olevan liikkeessä. Kaupungin siluettiin ilmestyy tuon tuosta nostokurkia, jotka kohottavat esiin uusia rakennuksia. Jopa suuria vastoinkäymisiä on käännetty täällä voitoksi: IRA-­terroristijärjestön pommi tuhosi Arndalen ostoskeskuksen vuonna 1996, mutta sen vastapainoksi kaupunkiin virtasi sijoituksia liiketaloihin ja asuntoihin, jotka ovat nostaneet koko Manchesterin ilmapiiriä.

Vuonna 2017 toinen pommi keskeytti poptähti Ariana Granden konsertin, ja kuolonuhreja tuli 23. Järkyttyneet paikalliset vastasivat iskuun suurella keskinäisen tuen ja rakkauden aallolla. Se näkyi esimerkiksi joka paikkaan – takseihin, taloihin, tatuointeihin – ikuistettuina mehiläisten kuvina.

Miksi mehiläisten? Ahkera hyönteinen on ollut Manchesterin symboli aina Euroopan 1700–1800-lukujen teollisesta vallankumouksesta lähtien. Kaupunki oli tuon muutoksen kärkijoukoissa.

Nyt mehiläinen on manchesterilaisille myös terrorismin vastainen symboli, jolla kerätään rahaa väkivallan uhrien avuksi.

Ensimmäisenä sen, kuinka mainio paikka Manchester on, hoksasivat muinaiset roomalaiset. Täällä on ollut asutusta ainakin vuodesta 43 alkaen, ja roomalaiset pystyttivät ison linnoituksensa vuonna 79. Aluetta oli kätevä puolustaa keltti-kiusankappaleiden hyökkäyksiltä etenkin risteävien Irwell- ja ­Medlock-jokien ansiosta. Linnoitusta kutsuttiin tiettävästi nimellä Mamucium tai Mancunium – siitä kaupungin nykyinenkin nimi tulee. Tästä alkuhistoriasta voi yhä nähdä jälkiä, kun kiertelee Castlefieldin alueella.

Kun roomalaiset lähtivät (väitetään, että he tympiintyivät sateisiin, mutta se on valhetta!), alue kuului vuosisatojen varrella useillekin eri kuningaskunnille. 1300-luvulla kaupunkiin asettui joukko flaamilaisia kutojia, ja se vahvisti seudun osaamista tekstiilitöissä. Varsinaisten tehdaslaitosten kehittyessä Manchester oli pioneereja etenkin villan tuotannossa, sitten silkkiteollisuudessa, sitten puuvillan käsittelyssä. 1800-luvun lopussa laivoille avattiin pitkä kanava Irlanninmerelle, ja boom! Manchester oli äkkiä merkittävä satamakaupunki ja teollisuuskeskus.

Tähän historiaan voi tutustua kaupungin mainiossa Tiede- ja teollisuusmuseossa, ja alueen myöhemmistä vaiheista kertoo The Imperial War Museum.

Nykyään Manchester on etenkin luovien alojen ja digi-­innovaatioiden kaupunki. Se on Lontoon jälkeen Euroopan toiseksi suurin media- ja digitaalisten tuotantojen keskus, mutta se on paljon pääkaupunkia edullisempi paikka asua. Ja Britannian ainoa kaupunki, jonka nimi alkaa m-kirjaimella – me tykkäämme täällä olla ainutlaatuisia.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Manchester on Britannian kakkoskaupunki, eikö vain? No, ei, se on noin puolen miljoonan väestöllään vasta viidenneksi suurin. Kaupunkia kutsutaan maassa joskus ”Pohjoisen Lontooksi”, mutta me manchesterilaiset emme tietenkään ajattele olevamme mitenkään esimerkiksi lontoolaisia vähäisempää väkeä.

Perusteita ylpeydelle voi etsiä vaikka niin tärkeästä asiasta kuin televisio. Täällä tehdään suuri osa britti­läisistä tv-ohjelmista, jotka leviävät ympäri maailman.

Kansallinen instituutio, maailman vanhin yhä jatkuva saippuasarja Coronation Street, sai alkunsa Manchesterissa vuonna 1960. Sarja on edelleen voimissaan, pohjoisenglantilaisen juurevuutensa ja huumorinsa ansiosta. BBC:llä on täällä oma tuotantokeskuksensa, mikä kertoo osaltaan kaupungin asemasta maassa.

Jalkapallossa Manchester on tietysti megakaupunki, jolla on kaksi maailman tärkeimpiin kuuluvaa joukkuetta. Kun manchesterilainen matkustaa ulkomaille, häneltä kysytään heti toiseksi sitä, kumpaa hän kannattaa, Manchester ­Unitedia vai Manchester Cityä. (Se ensimmäinen kysymys on aina, että sataako siellä Manchesterissa todella koko ajan. Aivan kummallinen ja harhainen ajatus.)

Jollei kyse ole Unitedin ja Cityn keskinäisestä ottelusta, nuo kaksi joukkuetta eivät koskaan pelaa kotikaupungissaan samana päivänä. Liikenneruuhkat ja väentungos olisivat muuten sietämättömät! Kun United tai City pelaa kotikentällään, otteluun menevän kannattaa suunnitella reissunsa ja varata hotellit etukäteen sekä mennä paikalle julkisilla. Me paikalliset tiedämme Manchester Unitedin pelaavan kaupungissa siitä, että kaikkialla on niin paljon matkailijoita.

Vaikka ei olisi erityisen omistautunut jalkapallolle, käynti Unitedin stadionilla Old Traffordilla on kiinnostava. Paikkaan voi tutustua opastetulla kierroksella, ja siellä voi aistia pelien jännitystä ja draamaa. Manchester City pelaa uudemmalla Etihad-stadionilla, ja sinne voi mennä otteluihin niin raitiovaunuilla kuin kävellen.

City ja United tietysti kilpailevat keskenään, mutta vielä enemmän Manchesterin joukkueet haluavat päihittää Liverpoolin pallonpotkiskelijat! Jalkapallo on täällä laji, josta monilla on vahvoja muistoja ja joka myös yhdistää kaupunkilaisia.

Jos kulttuuri kiinnostaa enemmän kuin urheilu, Manchesterissa riittää koettavaa. Täällä esimerkiksi kokeillaan teattereissa ensimmäisenä musikaaleja ja muita esityksiä, joiden joukosta nousevat menestyjät pääsevät aikanaan Lontoon West Endiin ja kiertämään maailmaa.

Arvostettuja esityspaikkoja ovat The Palace Theatre ja Opera House. Suur-Manchesterin alueella Salfordissa sijaitsee myös The Lowry, jossa on teatterisaleja, ravintoloita ja taidegalleria. Kannattaa tietää myös esimerkiksi The Royal Exchange Theatre ja Hope Mill Theatre sekä heinäkuussa pidettävä festivaali Greater Manchester Fringe.

Vielä kuuluisampi kaupunki on musiikistaan. Täältähän aloittivat 1960-luvulla monet bändit, muun muassa The Bee Gees ja The Hollies. 1980-90-luvuilla Manchester tuntui ­olevan koko musiikkimaailman ytimessä: kaupungin klubeilta levisivät monet suurimmat dance-hitit ja rock-bändien niin sanottu Madchester-buumi. Edelleen keikat ovat täällä olennainen osa elämää, ja suuri AO Arena, keski­kokoinen 02 Apollo ja vähän pienempi Academy ovat olennaiset live-­musiikin paikat.

Jos haluat kuulla jotakin ihan uutta, aloittelevien bändien ja artistien keikoista saa vihiä klubien ohella levykaupoista. Meillä on niitä vielä useita, kuten HMV, Fopp, Piccadilly Records ja Vinyl Exchange.

Oletko enemmänkin herkuttelija kuin klubeilla bilettäjä? Manchesterin ruokatarjonta on runsas.

Perinteisiä brittikeittiön annoksia aina Sunday roastista lähiaineksista tehtyihin tuhteihin piirakoihin löytää joka puolelta. Iltapäiväteet ja kakkutarjoilut ovat suosittuja (kokeile vaikka Sackville Streetin hurmaavaa Richmond Tea Roomsia, jonka Liisa Ihmemaassa -henkinen sisustus saa hieraisemaan silmiä). Hyviä etnisiä ravintoloita löytyy keskustassa etenkin vilkkailta Northern Quarterin ja Spinningfieldsin alueilta.

Paikallisten suosikkeihin kuuluu Mackie Mayor, alun perin vuonna 1858 valmistuneeseen komeaan rakennukseen tehty ruokahalli Northern Quarterissa. Paikka kerää perheitä ja ystävä­porukoita istumaan pöytien ääressä. Ruuat voi Mackie Mayorissa valita oman maun mukaan hallin reunojen tiskeiltä, joissa on tarjolla niin perinteikkäitä brittimakuja kuin kansainvälisempiä annoksia.

Kaksi erityistä, mieleenpainuvaa paikkaa löytyy Manchesterin yliopiston suojista. Christie’s on historialliseen kirjastoon tehty bistron ja kahvilan yhdistelmä Oxford Roadilla. Whitworth Art Galleryyn taas voisi unohtua tuntikausiksi katselemaan taidetta ja nauttimaan gallerian kahvilan antimista.

Kaikesta tästä – historiasta, jalkapallosta, kulttuurista ja ruuasta – syntyvät tietysti Manchesterin kauniit, edustavat kasvot. Niiden takana on myös kaupunki, jolla on vakavia ongelmia.

Suur-Manchesterin alueella asuu arviolta 600 000 ihmistä, jotka elävät köyhyydessä, ja heistä kolmasosa on lapsia. Vauraiden kaupunginosien seassa on kulmakuntia, joissa asutaan niukemmin ja kodittomat ihmiset etsivät suojaa.

Kaupungin pormestari Andy Burnham tunnetaan täällä lempinimellä King of the North, pohjoisen kunkku. Hänen johdollaan Manchester on yrittänyt ratkoa näitä ongelmia, mutta se on osoittautunut hankalaksi. Vaikka tänne rakennettaisiin lisää asuintaloja, työpaikkoja ei noin vain pidetä yllä. Koronapandemia on kurittanut seutua ankarasti.

Mutta Manchesterin henkeen kuuluu, että hauskanpidosta ei silti luovuta – se jatkuu edelleen.

Illan langetessa, varsinkin viikonloppuisin, monen askel suuntautuu Northern Quarterin alueelle. Sen mukula­kivikaduilla ja pubien terasseilla on omaa energistä ilma­piiriään. Canal Streetillä ja sen lähikaduilla The Gay Villagen homobaareissa on hilpeää tunnelmaa.

Jos kaipaat kaupunkilomalla vaikkapa baijerilaista olut­tupaa, sellainenkin löytyy: Albert’s Schloss. Jos haluat nousta ihailemaan näköaloja Manchesterin yli cocktailia siemaillen, hurauta hissillä Hilton-hotellin Cloud 23 -baariin tai 20 ­Stories -ravintolan terassille.

Jotkut väittävät, että täällä pitää baarikierrokselle lähtiessään ottaa mukaan sadetakki, mutta älä kuuntele heitä (he valehtelevat!).

Manchesterin illassa kannattaa sen sijaan vilkuilla iloisesti naapuripöytiin. Voit ajautua mukaan keskusteluun ja saada elämänikäisiä ystäviä.

Kenties voit nähdä pitkän paikallisen miehen syventyneenä kirjoittamaan seuraavaa näytelmäänsä tai pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa. Se olen minä.

Tule ihmeessä sanomaan terve. Se olisi, kuten täällä sanotaan, tosi hienoa: ”dead good”.