Madeiran saaren lomalöydöt – vaella vesiputouksille, näe nykytaidetta ja maista peikonlehden hedelmää
Madeiralle tehdään matkoja ympäri vuoden, sillä ilmanala on siellä talvellakin miellyttävä. Nuuskimme suositun lomasaaren parhaat luontokävelyt, herkut ja kulttuurielämykset.
Luontokävelyt: koe Madeiran ihanimmat reitit
Näkymä alas 800 metrin korkeudesta huimaa. Polku on vain 30 senttiä leveä, ja kulkijan ja jyrkän pudotuksen välissä on suojana ainoastaan ohut tukivaijeri. Ympärillä kasvaa jättimäisiä saniaisia ja sammaloituneita laakeripuita, ja ylhäällä harsomaiset pilvet hipovat vuorenrinnettä. Jyrkästä seinämästä erottuu kastelukanavaa eli levadaa myötäilevä polku.
Levadat on rakennettu kuljettamaan vettä kosteasta vuoristosta alas kuivempien seutujen viljelyksille. Niitä pitkin kulkevat polut tarjoavat Madeiran muuten haastavassa maastossa parasta ajanvietettä, upeita kävelyjä.
Levada-polut ja veredat, eli reitit, joiden varrella ei kulje kastelukanavaa, on merkitty PR-alkuisella numerojärjestelmällä. Monet niistä ovat hyvin suosittuja, ja me olemme ihmisjoukkoja välttääksemme valinneet hieman hiljaisemman reitin, noin 11 kilometrin mittaisen Levada do Furadon (PR10). Lyhentääksemme reittiä ja päästäksemme kävelemään sen alamäkeen jätämme auton päätepisteeseen Portelan kylään. Otamme sieltä taksin lähtöpisteeseen, eli ylemmäs vuoristoon Ribeiro Frioon.
Reitti on upeimpia, joita olemme Madeiralla kokeneet. Jyrkkien vuoristonäkymien lisäksi näemme vesiputouksia ja lampia. Välillä kävelemme pilven sisässä.
Monet Madeiran levadoista, kuten Caldeirão Verde (PR9), Do Rei (PR18) ja Dos Cedros (PR14) kulkevat jääkauden aikana kehittyneen laakeripuumetsän, laurisilvan, keskellä. Jos patikointi ei maistu, laakeripuita pääsee näkemään Fanalin alueella Paul da Serran vuoristoylängöllä. Fanal on tunnettu sinne usein kerääntyvästä sumusta, ja hyvän tuurin sattuessa seudun maisemat ovat kuin suoraan sadusta.
Madeiran kaikkien patikointireittien äiti kulkee saaren kahden korkeimman huipun välillä, Pico Areeirolta Pico Ruivolle (PR1). Rankka polku vaatii kovaa kuntoa, mutta palan sen upeista maisemista voi nähdä Pico Areeiron lähtöpisteellä, 1 818 metrin korkeudessa. Sinne pääsee autolla.
Ehdimme huipulle auringonlaskun aikaan. Vuorenrinteet hehkuvat oransseina auringon viimeisissä säteissä, ja alla levittäytyvät pilvimassat kuin pehmeät peitteet. Näkymä on vähintäänkin taianomainen.
Illan tullen vuorenhuipulla on jo kylmä, mutta kaksi reippailijaa nousee rinnettä ylös pelkissä shortseissa. Ruotsalaiset Angelica Persson ja Lotta Alexandersson ovat juuri palaamassa huippuja yhdistävältä patikointireitiltä.
"Upea reitti, aivan mielettömät maisemat”, ihastelee kaksi ruotsalaista matkailijaa.
”Aiomme tällä reissulla enimmäkseen juosta ja pyöräillä, mutta tämän polun kävelimme. Tämä on upea reitti, maisemat ovat aivan mielettömät. Jotkut kohdat olivat tosin hieman hankalia, ja meiltä meni tähän hieman pidempään kuin odotimme”, he kertovat nauraen.
Olisiko kumppanuksilla vinkkejä Madeiran haastavimpana mainostetulle reitille?
”Täällä on todella paljon ylämäkeä, joten kannattaa ottaa mukaan jotain energiapitoista, jotta jaksaa. Ja on parempi lähteä liikkeelle aiemmin kuin puoli kolmelta iltapäivällä, toisin kuin me teimme”, Angelica sanoo. ”Mutta toisaalta, siten pääsee takaisin juuri auringonlaskun aikaan. Tärkeintä on kuitenkin, että nauttii näistä mielettömistä näkymistä.”
Kulttuurilöydöt: taidetta ja saaren erityistä tunnelmaa
Tummanpuhuva rakennus seisoo kallion päällä vakaana kuin linnake, mutta sen ilme on suorakulmaisen moderni. Nykytaiteen museo Mudasin seinät ovat madeiralaista harmaata basalttikiveä, ja talon katon istutusaltaat ovat saaneet inspiraationsa saaren levadoista. Jykevien seinien väliin jää sisäpiha, josta aukeaa huikaiseva näkymä merelle.
Mudas sijaitsee Calhetan kylässä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Funchalista. Tänne kannattaa tulla jo pelkästään näkymien takia, mutta myös paikan taidetarjonta on laadukasta. Museossa esitellään portugalilaista nykytaidetta, ja näyttelyt vaihtuvat muutaman kuukauden välein.
Esillä on usein Madeiralta kotoisin olevien taiteilijoiden töitä, kuten Lourdes Castron Hänen sanotaan olevan taiteen vastine Cristiano Ronaldolle: yhtä kuuluisa taidekentällä kuin saaren tunnetuin jalkapalloilija omassa lajissaan.
Istahdamme juttelemaan museonjohtaja Márcia de Sousan kanssa. Hän toimii myös näiden näyttelyiden kuraattorina.
”Nyt meillä on esillä kahden hyvin erilaisen taiteilijan töitä. Molemmilla on kytkös Madeiraan, mutta heidän kokemuksensa ja näkemyksensä maailmasta ja taiteesta ovat täysin erilaiset. Mudasissa voimme esittää ne molemmat rinnakkain ja antaa taiteilijoille tilaa puhua niistä. Kuraattorin ei tule ohjata prosessia liikaa”, de Sousa kertoo.
Madeiran taidekenttä on pieni, mutta museonjohtajan mukaan se on kasvussa.
”Saarella on ehkä viitisen galleriaa, jotka työskentelevät useiden taiteilijoiden kanssa. Mutta täällä on hankalaa olla vain taiteilija – pitää tehdä muutakin työtä, vaikkapa opettaa”, de Sousa sanoo.
Kulttuurista kiinnostuneelle matkailijalle Márcia de Sousa suosittelee myös Porta33-galleriaa ja Funchalin museoita. Niihin lukeutuvat pyhän taiteen museo Arte Sacra sekä Frederico de Freitasin kotimuseo, jossa on hieno taidekokoelma.
Käynnin arvoinen on myös valokuvamuseo, jossa on yksi Portugalin suurimmista kuvakokoelmista.
”Siellä pääsee näkemään, millaista täällä Madeiralla oli vaikka sata vuotta sitten. Voi ymmärtää saarelaisten elämäntapaa ja niitä vaikeuksia, joita asukkaat ovat täällä kokeneet”, de Sousa jatkaa.
Madeira on kävijälle kokonaiselämys, hän tiivistää.
”Museoiden lisäksi paikalliskulttuuria ovat saaren luonto, pubit ja yöelämä. Tänne kannattaa tulla ilman ennakkoluuloja. Itse tykkään esimerkiksi eksyä kaupungille illallisen jälkeen ja vain kävellä sekä katsella kirkkoja ja historiallisia rakennuksia.”
Herkuttelu: Maistele Madeiran ruokia ja saariviinejä
Madeira on erityisen tunnettu samannimisestä jälkiruokaviinistä, jota on jo kauan myyty monissa maissa. Täällä saarella lomaillessa sitä löytää tietysti lähes joka paikasta. Viime vuosikymmeninä Madeiralla on kuitenkin alettu panostaa myös muiden viinien tuottamiseen. Niitä voi maistaa esimerkiksi São Vicenten laaksossa sijaitsevalla Quinta do Barbusanon viinitilalla.
Sen piti alun perin olla omistajilleen kokeiluhanke, mutta tila jatkoi kasvamistaan. Nyt se on saaren suurin viinintuottaja, jolla on viljelmiä São Vicenten lisäksi Porto Monizissa ja Arco de São Jorgessa sekä naapurisaarella Porto Santolla.
Vulkaaninen ja hapan maaperä tekee viineistä hapokkaita, ja meri-ilmasto tuo niihin myös mineraalista makua.
”Madeiralaiset opettelevat vielä, mikä on paras tapa tehdä täällä viiniä”, kertoo tilaa pitävä António Oliveira. ”Viljelmät ovat yhä nuoria. Kun ne kehittyvät, viinikin paranee.”
Kaikki viininystävät eivät ole tottuneet tällaisiin saariviineihin, Oliveira toteaa. ”Mutta emme halua olla kopio Dourosta tai muista Portugalin mantereen kuuluisista viinialueista. Meillä on oma juttumme, ja tulevaisuus näyttää lupaavalta. Etenkin punaviineistä tulee koko ajan parempia.”
Maistamme Barbusanon viinejä tilalla lounaan yhteydessä, ja suosikiksi nousee Aragonez-rypäleestä tehty punaviini.
Oliveira kannustaa matkailijoita kokeilemaan lisäksi paikallisia ruokia. ”Niitä kaikkia”, hän sanoo hymyillen.
Erityisesti hän haluaa kuitenkin suositella täkäläistä juhlaruokaa, espetada-lihavarrasta. Oliveira grillaa espetadat meille itse käyttäen vartaina perinteisiä laakeripuun oksia. Aterian kruunaa passiohedelmävaahto, joka on niin hyvää, että sitä tekee mieli pyytää toinenkin annos.
Madeiran ruokakulttuuri on sekoitus portugalilaista keittiötä ja saarella vuosisatojen varrella pysähtyneiden laivojen tuomia vaikutteita eri maista. Suosittuja raaka-aineita ovat esimerkiksi eksoottiset hedelmät, joita voi maistella ravintoloissa sekä pääkaupunki Funchalin kauppahallin värikkäillä kojuilla. Niissä voi törmätä vaikka vihreän kävyn näköiseen peikonlehden hedelmään, joka maistuu ananaksen ja banaanin risteytykseltä.
Useimmat saaren ravintoloista tarjoavat paikallisia makuja, mutta annosten taso vaihtelee. Yksi ateria voi olla mainio, toinen tylsä. On silti mahdollista löytää hyvää, jopa erinomaista madeiralaista ruokaa. Hintataso on hieman Suomea edullisempi: kala-annos maksaa yleisesti alle parikymppiä.
Madeiralla syödään paljon lihaa, mutta saarella kannattaa ehdottomasti maistaa myös mereneläviä. Simpukoiden ja mustekalan lisäksi erikoisempi paikallinen herkku on lapas, merietanat. Niitä tarjotaan grillattuna valkosipulivoissa. Merietanoilla voi herkutella vaikkapa Funchalissa rauhallisella sivukadulla sijaitsevassa Taberna Madeirassa, joka oli meidän käydessämme täpötäynnä.
Monista ravintoloista saa myös espadaa eli mustahuotrakalaa, jonka lisukkeena on perinteisesti banaania. Erityisen hyvää tuoretta kalaa kannattaa lähteä syömään Câmara de Lobosin kalastajakylään: Vila do Peixe -ravintolassa fisun pääsee valitsemaan suoraan tiskiltä. Lihaisampaa herkuttelua tarjoaa puolestaan Camachan kylässä sijaitseva Adega do Pomar, johon kokoontuu seudun väkeä syömään sunnuntaisin. Paikan viinissä haudutettu jänis on huippumaukasta.
