Apu

Maaret Kallio: ”Ensin pitää auttaa itseään”

Maaret Kallio: ”Ensin pitää auttaa itseään”
Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion ihmisläheiset neuvot kiinnostavat suomalaisia etenkin näinä poikkeuksellisina aikoina. Omia voimavarojaan Kallio lataa yksinäisyydessä, kirppareilla ja perheen parissa.
Kuvat Kaisu Jouppi

Maaret Kallio saa kulkea rauhassa, vaikka kaupassa ihmiset saattavat kuiskutella ja katsoa hänet nähdessään.

– Suomalaiset eivät hevillä tule kasvotusten avautumaan. Toki tilanne voisi olla toinen yöelämässä, mutta lauantaisin saunon kotona enkä rieku baareissa, Maaret Kallio kertoo.

Uusin kirjasi kertoo toivosta. Miksi halusit kirjoittaa juuri tästä aiheesta?

Toivo on tutkitusti keskeinen lähtökohta hyvään elämään ja osa perustyötä, jota olen tehnyt vuosien ajan psykoterapeuttina. Juuri toivo on muutoksen alku silloinkin, kun ihminen hakee apua ja uskoo, että tilanteelle voisi tehdä jotain – jotta tulevaisuudella olisi hyvää annettavaa. Toivo on elämänvoima, jolla otetaan vastuuta omasta toiminnasta ja toisaalta ymmärretään realiteetit. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa kerrotaan, miten navigoida hankalista ajoista eteenpäin ja löytää elämän tärkeät asiat kaiken valinnanvapauden keskellä.

Koronan vuoksi kirjan kiertue siirtyi syksyyn. Miten tilanne on muuten vaikuttanut elämääsi?

Onhan se kummallista, mutta näillä mennään. Vielä kummempaa on, että kirjani ilmestyi juuri tässä ajassa. Toisaalta toivo on juuri tähän kohtaan hyvä aihe. Omakin elämäni on koronan vuoksi erilaista kuin yleensä, sillä kovasti odottamani luentokiertue siirtyi. Teen suurimman osan psykoterapioistakin etänä, mutta on tilanteita, joissa tarvitaan läsnäoloa hoidon onnistumiseksi. Kaikille ei riitä etätapaamiset, mutta se on monelle riittävän hyvä.

Kerrot teoksessasi, miten sinullakin on ollut epätoivon hetkiä. Mitkä ovat jääneet erityisesti mieleen?

Olisi teennäistä väittää, ettei minulla olisi ollut epätoivon hetkiä. Vaikka en työskentele psykoterapeuttina omien kokemusteni pohjalta, tarttumapintaa elämän kaikkiin puoliin tulee olla. Olen kokenut menetyksiä ja vakavia sairastumisia. Ne ymmärrettävästi koettelevat toivoa. Työni vuoksi olen paljon enemmän menettämisen ja surun äärellä, mutta myös ilon, toipumisen ja toivon. Se on toivorikasta työtä, jolla oikeasti muutetaan ihmisen elämää.

Puhut armottomista odotuksista itseä ja elämää kohtaan. Mistä ne syntyvät?

Meillä on monessa kohtaa liian täydellisyydenhakuiset ja pinnalliset arvot. Sosiaalinen media lisää vertailua ja mahdollistaa sen, että pääsemme seuraamaan toisten elämää – tosin hyvin kapea-alaisesti. Silti saattaa syntyä vaikutelma, että tuokin pystyy tuohon, vaikka oikeasti ei kaikkea näekään. Suomessa elää edelleen vahvana yksilökeskeinen eetos, että jokaisen pitää pärjätä yksin, vaikka hyvä elämä on paljon muutakin kuin pärjäämistä. Nyt siihen on tullut päälle vielä, että kaikki on itsestä tai asenteesta kiinni, jokainen on oman onnensa seppä.

Oikeasti ei kaikki ole elämässä asenteesta kiinni. Asenne voi olla kohdillaan, mutta silti voi joutua kohtaamaan vaikeita asioita. Meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat elämään lapsuuden ja olosuhteiden vuoksi. Vapaus luo illuusion, että kaiken voi valita. Olisi tärkeää uskaltaa pysähtyä elämän tärkeisiin kysymyksiin ja arvoihin eikä vain suorittaa elämää, vaikka sitäkin elämän toki välillä on. Moni kuvaa, että vaikka kaikki on ihan hyvin, elämä tuntuu tyhjältä. Silloin on tärkeää miettiä, olenko todella elämäni tärkeimpien asioiden äärellä.

Vastaat Helsingin Sanomien Facebookissa lukijoiden korona-aiheisiin kysymyksiin poikkeusaikana. Mitä ihmisillä on mielen päällä?

Ihan perinteiset mielen taidot, miten esimerkiksi saa rauhoituttua. Ihmiset kaipaavat muistutusta siitä, miten omaa turvallisuudentunnetta ja toivoa voi vahvistaa. Sitten tulee aika isojakin kysymyksiä, kuten parisuhdeväkivallasta ja päihteiden käytöstä kotona. Ihmisten elämä jatkuu poikkeusaikanakin syöpähoidoista lasten syntymäpäiviin, vauvoihin ja avioeroihin. Kaikki kysymykset eivät koske koronaa, mikä on lohdullista.

Autat ihmisiä ja annat paljon itsestäsi. Miten itse lataat akkuja?

Psykoterapeutin työ on emotionaalisesti kuormittavaa työtä, sillä mielenterveyden ja ihmissuhteiden ongelmia hoitaessa on oltava tarkka ja herkkä samaan aikaan. Totta kai työ on ajoittain myös raskasta, vaikkakin hyvin antoisaa. Psykoterapeutin työstä ei tarvitse merkityksellisyyttä hakea. Julkisuus on tuonut mukaan sellaisen ilmiön, että saan paljon avunpyyntöjä, mutta pystyn vastaamaan niihin hyvin rajallisesti. Muuten olisin kiinni koneella aamusta iltaan. On pakko pitää huolta myös omasta elämästä ja yksityisyydestä, ei minusta muuten ole mitään apua kenellekään. Ensin pitää auttaa itseään, vasta sitten muita. Se koskee muitakin ihmisiä kuin ammattilaisia.

Saan energiaa pitämällä taukoja sähköpostista ja sosiaalisesta mediasta, koska se on osittain työtä vaikka onkin hauskaa. Liikun luonnossa ja olen perheeni kanssa. Olen paljon muutakin kuin psykoterapeutti, kuten sisko, vaimo ja äiti. Tykkään myös olla tosi paljon yksin, mikä on poikkeusajassa perheelliselle vähän vaikeaa.

Mitä itse toivot tältä vuodelta?

Parhaimmillaan kriisit ja pysähtymiset saattavat herättää isojakin ajatuksia ja synnyttää kasvua. Kaikkeen vanhaan ei tarvitse palata, kun normaali arki palaa. Itse odotan eristyksen purkamista, sillä haluan halata ystäviäni ja sukulaisiani, kaipaan ihmisten kohtaamisia. Olen myös kirpparifani, rakastan pyöriä niillä eli odotan niiden aukeamista.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen suuri makeiden herkkujen rakastaja, jolla ei kulu päivääkään ilman suklaata.

Maaret Kallio

Syntynyt: 1977 Helsingissä.

Asuu: Espoossa.

Perhe: mies ja kaksi kouluikäistä lasta.

Ajankohtaista: Voimana toivo -kirja kaupoissa, kiertue siirretty syksyyn.

Julkaistu: 23.5.2020
Kommentoi »