Apu

Maan itkevä silmä



Maan itkevä silmä

Lähde voi olla pieni vetinen silmä rehevällä maalla tai suuri kuin lampi tai järvi. Pienimmät saattavat pulputtaa vain keväisin.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Riitta Angervuo, Aarre Leskinen

Suomen luontoa virkistää yli 20 000 lähdettä. Maanmittauslaitoksen kartoilta niitä löytyy jopa yli 32 000, joista lähes kolmannes sijaitsee Lapissa. Eräät asiantuntijat arvioivat lähteitä olevan Suomessa 100 000–200 000.

Lähde voi olla pieni vetinen silmä rehevällä maalla tai suuri kuin lampi tai järvi. Pienimmät saattavat pulputtaa vain keväisin. 

Kunnon lähteessä pinta pysyy suhteellisen vakaana. Joskus pienellä alalla on useita eri lähteitä, silloin aluetta kutsutaan lähteiköksi. Tihkupinnalla tai hetteiköllä ei aina voi erottaa erillistä lähteensilmää, vaan vesi nousee pintaan laajalla alueella.

Tutkijat määrittävät lähteen paikaksi, jossa vesi virtaa luonnon olosuhteissa kallio- tai maaperästä maan pinnalle. Suomessa lähdevesi on aina viileää, lähellä neliasteista. Lapissa lähdeveden lämpötila ei ole kovin paljon kylmempää kuin etelässä. Maailmallahan on paljon myös lämpimiä ja jopa kuumia lähteitä.

Hydrologit luokittelevat ensimmäiseksi, kuinka paljon vettä virtaa lähteessä. Sen perusteella syntyy lähteiden arvo suurimmasta pienimpään. 

Suomen suurimmaksi lähteeksi on useimmiten nimetty Sulaojan lähde Utsjoella. Siellä vettä purkautuu lähteestä yli 300 litraa sekunnissa. Lähelle Sulaojan lukuja pääsee moni muu suuri lähde.

Kakkosena mainitaan Taivalkosken Kylmäperän lähteikkö, josta kunta ottaa vettä vesijohtoverkostoonsa.

Toisaalta suurimpina mainitaan myös isoja lampia muistuttavat Hollolan Kiikunlähde, Nurmijärven Sääksjärvi tai Oripään Myllylähde. Kitkajärveä Kuusamossa ja Posiolla mainostetaan peräti Euroopan suurimpana lähteenä.

Kuninkaanlähde Kankaanpäässä on ollut merkittävä levähdyspaikka matkalla Hämeestä Pohjanmaalle. 

Lähteillä kilpaillaan eri paikkakuntien kesken muutenkin kuin suuruuden osalta. 

Lähteitä on käytetty osana paikkakuntien matkailumainontaa. Matkailullisesti tunnetuimpia ovat esimerkiksi Ruoveden Runeberginlähde, Kankaanpään Kuninkaanlähde ja Janakkalan Pyhän Laurin lähde.

UPM-Kymmene etsi kilpailulla Suomen kauneinta lähdettä.  Metsänomistajien sarjassa kauneimmaksi valittiin Utajärvellä sijaitseva Sulaojan hete ja luonnossaliikkujien sarjassa Puolangan Joukokylässä sijaitseva lähde.

Ulkoiset mitat tai veden määrä eivät yksin ratkaise lähteen arvoa. Moni lähde on ollut tunnettu kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi jo satoja vuosia.

Eurooppalaiseen yhteiseen perintöön kuuluu pyhiä lähteitä, uhrilähteitä ja parantavia terveyslähteitä. Lapsia on kastettu lähdevedellä. Joskus lähteet ovat toimineet  hautoinakin.

Taruissa ja romanttisissa kertomuksissa tai runoissa lähde on nähty peilinä, josta voi ihailla itseään tai jopa nähdä tulevan puolisonsa.

Suomen lukuisat uhrilähteet ovat saaneet kuvaavan nimensä siitä, että niistä on haettu parannusta sairauksiin.  Lähteen silmään on heitetty kolikko tai muu arvoesine. Toimenpiteen on toivottu tekevän vedestä parantavaa. Perimätieto kertoo, että helpotusta on haettu silmä-, iho- tai vatsaongelmiin.

Lähteitä, joissa on kastettu ihmisiä uskontokuntien jäseniksi, on nimetty pyhiksi lähteiksi.

Lettorikko on yksi pohjoisten lähteiden ja soiden uhanalaisista kasveista.

Arkisesti kuitenkin tärkeää on ollut raikkaan juomaveden saanti ja ruoan säilytys viileässä. 

Tasaisen viileän lämpötilansa vuoksi lähde on toiminut jääkaappina, sen vettä on juotu ja sen kirkkaan raikkaassa vedessä on huuhdottu hikisiä kasvoja. 

Valitettavasti monet vanhat lähteet ovat saastuneet ympäristömyrkkyjen ja muiden tekijöiden vuoksi niin, ettei niiden vettä enää suositella käytettäväksi.

Maakerrosten läpi kulkiessaan vesi liuottaa mukaansa mineraaleja. Kaupassa myytävät kivennäisvedet ovatkin usein tunnetuista lähteistä pullotettuja.

Erityisesti monien rautapitoisten lähteiden ympärille on perustettu aikoinaan terveyskylpylöitä. Vettä on käytetty sekä kylpemiseen että juomiseen. Suomessa tunnettuja ovat olleet Kupittaan ja Runnin terveyskylpylät. Kupittaan lähteellä piispa Henrik kastoi ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon vuonna 1155.

Jatkuva veden virtaaminen lähteissä pitää ne talvisinkin sulana ja kesäisin viileinä ja suhteellisen tasalämpöisinä. Nämä piirteet yhdessä veden tuomien mineraalien kanssa ovat synnyttäneet omanlaatuisensa eliömaailman. On paljon kasveja ja hyönteisiä, joita esiintyy vain tällaisessa ympäristössä.

Varsinkin eteläisessä Suomessa luonnontilaiset lähteet ja niitä ympäröivä pienilmasto ovat lähes hävinneet ja monet lajit luokitellaan nykyään uhanalaisiksi. Jonkin verran lähteitä on yritetty ennallistaa, mutta työ on osoittautunut vaikeaksi.

Jämijärven Kylmänmyllynlähde tunnetaan lukuisista vaalean hiekan kuvioimista lähteensilmistä.

Suomessa lähteitä on tutkittu kohtalaisen vähän. Ruotsissa maan lähteet on selvitetty perusteellisesti. Kun Suomessa on luokiteltu vain muutamia lähdetyyppejä, naapurimaassa niitä on selvitetty toistakymmentä erilaista. Tosin Suomessa on otettu viime vuosina suuria harppauksia lähteikköjen selvittämisessä.

Kiire selvittelytyössä alkaa ollakin, sillä lähteiden määrä on päässyt kuin varkain vähentymään. Ihminen on toiminnallaan tuhonnut monia huomattavia, luonnon monimuotoisuutta varjelevia lähteikköjä.

Vaikka lähteet ovat vesilain, luonnonsuojelulain, metsälain ja muidenkin lakien mukaan suojeltuja, eivät luonnossa liikkuvat aina halua muistaa sitä. Esivanhempiemme aikaan lähteillä oli niin paljon käytännön merkitystä, että lähteiköistä pidettiin nykyistä enemmän huolta.

Vuosisatojen saatossa lähteille on annettu runsaasti kulttuurisia merkityksiä. Lähteiden ympäristöä on käytetty osana satuja ja tarinoita. Tunnetuin lienee tarina kreikkalaisen mytologian Narkissoksesta, joka rakastui lähteen peilikirkkaasta pinnasta näkemäänsä kuvajaiseen. 

Romantiikkaa on lähdetarinoissa niin paljon, että jokaiselle kaunosielulle riittää ajateltavaa. Jos ei muuten niin ainakin Runebergin laulun sanoista ”Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi…”

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 1.9.2015