Image

Maaliskuun elokuva-arviot

Maaliskuun elokuva-arviot

Imagen elokuvakriitikon Anton Vanha-Majamaan poiminnat.
Teksti Anton Vanha-Majamaa
Mainos

Hevi reissu (Juuso Laatio ja Jukka Vidgren)

No onhan se nyt hauskaa, kun nuoret moppitukat soittavat hevimetallia. Tai siis ”sinfonista post-apokalyptista reindeer-grinding christ-abusing extreme-sotapakana-fennoskandimetallia”. Ensikertalaisten ohjaama Lappiin sijoittuva jätkäkomedia Napapii.. siis Hevi reissu ei yritä olla kokoaan isompi tai ÄO:taan fiksumpi. Elokuva on tiivis, siinä on monta hauskaa vitsiä ja se menee lopussa juuri sopivan överiksi.

Ensi-ilta 9.3.  

No-end House (Channel Zero)

Kauhuantologian jokainen tuotantokausi tarttuu nettifoorumeilta tuttuun creepypasta-legendaan (googlaa!), ja lopputulos kylmää. Kakkoskaudella joukko nuoria astuu keskelle kotikatua ilmestyvään kauhutaloon, jonka jokainen huone on edellistä karmivampi. Simppeli premissi purkautuu piinaavaksi kauhutarinaksi, joka käsittelee nuoruuden vieraantuneisuutta ja nopeasti myllertävää identiteettiä kuuden jakson ajan.

Toinen kausi C Moressa.

Kääntöpiste (Simo Halinen)

Koska Simo Halisen Kerron sinulle kaiken (2013) oli niin erinomainen, odotukset Kääntöpistettä (kuvassa) kohtaan ovat korkealla. Niitä elokuva ei ihan lunasta, vaikka alku lupaa paljon: piinaava kohtaus vanhan pikajunan ahtaissa yövaunuissa on silkkaa Hitchcockia. Laittoman maahanmuuttajan, dopingia myyvän kuntosaliyrittäjän ja leskeksi jäävän yh-äidin välille viritelty melodraama on vähän liian asetelmallinen, eikä synnin ja sovituksen teemoista jää katsojalle hirveästi pureskeltavaa. Näyttelijät ovat silti erinomaisia ja on aina kivaa nähdä elokuva, joka sijoittuu muualle kuin Helsinkiin. Vaikka sitten Ouluun.

Ensi-ilta 2.3.  

Varasto 2 (Taru Mäkelä)

Edesmenneen Arto Salmisen hieno romaani Varasto nauroi idealle suomalaisesta miehestä ja yhteiskunnasta. Siitä tehty elokuva (2011) oli suoraviivainen, nyanssit hylännyt halpisfilmatisointi, josta tuli yllätyshitti. Nyt ensi-iltaan tulee jatko-osa, jota kiinnostavat lähinnä huorittelu, viinankatkuiset puujalat ja insideläpiksi luokiteltavat cameoroolit. On aina huono merkki, jos elokuvaa katsoessa miettii lähinnä sitä, miten halvalla mikäkin kohtaus on tehty. Otaksun, että valtaosa Varasto 2:n budjetista on käytetty siinä Virosta kärrättäviin viinoihin, sillä valkokankaalla eurot eivät muussa näy. Valaistus on keinotekoista, kohtaukset kuvattu selvästi parilla otolla, eikä ääni aina mene synkkaan kuvan kanssa. Lue kirja ja leiki, ettei elokuvia ole.

Teattereissa.

Julkaistu: 22.2.2018