Apu

Maalaistyttö Anna-Liisa Tiluksesta tehtiin paperinukke: "Mietin että nyt olen urani huipulla"

Anna-Liisa Tiluksen tie Avun paperinukeksi ja Miss Suomeksi oli monien sattumien summa.
Kuvat Suvi Elo

Suuressa maalaistalossa Himangalla oli turvallista elää lapsuutta. Samassa taloudessa asui viisi lasta (kolme poikaa ja kaksi tyttöä), näiden vanhemmat, isän vanhemmat sekä kehitysvammainen setä. 

Lehmät ammuivat navetassa, kissat jahtasivat hiiriä ja lapsiparven toiseksi nuorin Anna-Liisa jahtasi kissoja pelastaakseen hiiret niiden kynsistä. Tyttö oli papan apuna heinäpellolla ja oppi ajamaan traktoria. Hän haaveili sairaanhoitajan tai lentoemännän ammatista, mutta venähti 12-vuotiaana niin, että ystävän mukaan Anna-Liisa ei olisi mahtunut lentokoneeseen.

Talossa oli iso vintti, jonne lapset rakensivat leikkinsä. Anna-Liisan leikkiseurana oli kolme vuotta nuorempi sisko sekä naapurin Kirsti. Barbien lisäksi Avun paperinuket olivat usein leikeissä mukana.

– Niitä liimattiin pahvipohjalle, niille piirrettiin vaatteita. Muistan, kuinka ihailin sitä, miten Rauni osasi loihtia paperinukeille niin ihania vaatteita, Anna-Liisa Tilus muistelee.

Tyttö ei olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä myös hänestä tehtäisiin samanlainen paperinukke.

Missiksi sattumalta

Tänä päivänä Anna-Liisa Tilus, 55, katselee hymyillen omaa Avussa julkaistua paperinukkeaan.

– Rauni on vähän stilisoinut. Olin aika sporttinen, mutta Rauni piirsi minusta hieman missimäisemmän muotinaisen.

Tie paperinukeksi oli sattumia täynnä. Tilus eli tavallista maalaistytön elämää. Hän harrasti lentopalloa, lauloi kuorossa, soitti pianoa ja teki lukion jälkeen satunnaisia keikkoja sijaisopettajana. Mieli ei poltellut maailmalle, lähikaupungit Kokkola ja Oulu riittivät.

– Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja omistin vanhan Minin vuosimallia -73. Eräänä iltana auto lastattiin täyteen mimmejä ja suuntasimme 100 kilometrin päässä sijaitsevalle Lestin lavalle, eli Lestijärven Discolandiin, Tilus muistelee.

Yllättäen lavalla oli menossa Aputyttö-kilpailu, jonka juonsivat Sari Aspholm ja Marita Pekkala.

– Seisoskelin pihalla, kun tulivat pyytämään mukaan kilpailuun. Ensin en halunnut mennä, mutta lopulta suostuin sillä ehdolla, että kaveritkin pääsisivät sisälle ilmaiseksi.

Tilus voitti kisan. Hän sai lahjaksi kellon sekä valtavan magnum-pullon kuohuvaa.

– Seuraavana aamuna äiti tuli herättelemään. Muistan vieläkin sen ”mikä tämä tällainen pullo oikein on, missä sinä oikein olet ollut…”. Kisaa en sen enempää ajatellut. Se oli vain hauska kesäinen seikkailu.

Paperinukeksi Apuun

Syksyllä 1983 Avun toimittaja Maria Schulgin soitti jokaiselle osakilpailun voittajalle ja pyysi näitä kuvauksiin Helsinkiin.

– A-lehtien studiolla lorvivat kaikki vapaalla olevat kuvaajat, kun meitä tyttöjä kuvattiin. En voittanut, mutta minut valittiin valokuvaajien suosikiksi ja pääsin kuvausmatkalle Agadiriin.

Missiura olisi jäänyt siihen, mutta Schulgin ja tämän äiti Helvi ylipuhuivat Anna-Liisan osallistumaan vuoden 1984 Miss Suomi -karsintaan. Lopulta Tilus suostui. Hän tuli yhtä matkaa Helsinkiin Tiina Laineen kanssa, tytöt olivat tutustuneet jo Agadirin matkalla.

– Meidät valittiin loppukilpailuun ja jouduin soittamaan äidille, etten pääse palaamaan kotiin ainakaan viikkoon. Missikisoihin osallistuminen oli hauskaa, ja olin utelias, mutta en todellakaan uskonut olevani maan kaunein.

19-vuotias Anna-Liisa kruunattiin voittajaksi, hän oli myös kuvauksellisin missi sekä lehdistön ihannetyttö. Perintöprinsessoiksi valittiin Tiina Laine ja Tiina Hyvärinen.

– Kun Rauni piirsi minusta Apuun paperinuken ajattelin, että nyt olen urani huipulla!

Paperinukkeen piirretystä tytöstä tuli myöhemmin kolmen lapsen äiti, tiedottaja, tv-kanavaemäntä sekä tv-kuuluttaja. Nykyään rakkautta ja iloa elämään tuo myös kuusivuotias tyttärenpoika.

Julkaistu: 7.1.2020
Kommentoi »