Maajussille morsian -ohjelmassa tavanneet Niina ja Kalle saivat ensimmäisen lapsensa: "Näin suurta onnea en osannut lainkaan odottaa"

Kun Niina Wunsch astui ensimmäisen kerran Linkin tilan päärakennukseen, hän tunsi tulleensa kotiin. Tänne hän voisi jäädä.

Tosin hän ei voinut ilmaista sitä kenellekään, koska tv-kamerat seurasivat ensivierailua ja sitä seuranneita päiviä herkeämättä. Maajussille morsian -ohjelman kuvaukset olivat käynnissä, ja Kalle Linkki halusi olla kaikille osallistujille tasapuolinen.

Niinan ja Kallen välillä oli kuitenkin klikannut jo ennen farmiviikkoa Naantalissa ensimmäisillä pikatreffeillä.

– Molempien silmissä näkyi tietty pilke, ja koko tunne siinä hetkessä oli erityinen, Niina sanoo.

Kallen mukaan elämä ennen Niinaa oli normaalin arkista.

– Vanhempani asuivat silloin nykyisessä kodissamme, ja itse asuin pääosin Tampereella opiskelujeni takia, Kalle Linkki kertoo.

Kalle oli päättänyt lähteä mukaan tv-ohjelmaan ystäviensä ilmoittamana, koska hänestä tuntui, että elämästä puuttui parisuhde.

– Näin suurta onnea en tosin osannut lainkaan odottaa, Kalle sanoo.

Tv-sarjan kameroiden sammuttua Niina jäi Kallen luokse Sastamalaan.

– Ensimmäisenä päivänä taidettiin käydä kävelemässä luontopolulla, mutta jo seuraavana päivänä oli kasvinsuojeluruiskutus pelloilla, Kalle muistelee.

Kalle Linkki ja Niina Wunsch Linkki asuvat ja pitävät tilaa Sastamalassa.

Niina muistaa, miten ensimmäisenä vuonna Linkin tilalla kaikki oli hänelle uutta. Toisena vuonna hän muisti jo, että näinhän tämä meni.

– Kolmantena vuonna tuntui siltä, että tiedän jo suurin piirtein, mitä milloinkin tehdään. Voin onneksi aina kysyä Kallelta kaikesta, ei ole tyhmiä kysymyksiä. Esimerkiksi vaikka mistä tietää, milloin vilja on kypsää puitavaksi.

– Kyllä sen kokemuksen myötä oppii, kuinka kova viljan siemenen täytyy hampaan välissä olla, että se on valmista, Kalle sanoo.

Maatilan työt eivät olleet Niinalle ennestään tuttuja, mutta hän sanoo olevansa aina innokas oppimaan uutta.

– Kalle on mahtava opettaja, rauhallinen ja kärsivällinen. Jos traktorin ratissa tulee vaikea tilanne, Kalle sanoo, että ei hätää, painat tuosta ja tuosta.

Niina ajaa traktoria, käyttää muita tilan koneita ja on hankkinut oman moottorisahan.

Nyt hän on opetellut viljatilan koko vuodenkierron työt aina kevään kylvöistä loppukesän puinteihin ja talviajan metsänhoitotöihin.

– Sydämentahdistimeni tosin rajoittaa jonkin verran metsätöitä ja konehommia. Lempityötäni on lumen auraus. Siitä huomaa, että olen talvi-ihminen pohjoisesta.

Niina sanoo yllättyneensä vastuusta, joka maatilan pitoon liittyy. – Lempityötäni on lumen auraus, Niina kertoo.

Niinan ja Kallen perhe on vastikään kasvanut esikoisvauvalla. Vaikka raskausaika sujui hyvin, arkea ja odotusta varjosti Niinan sydänsairaus.

Hänellä on CPVT eli harvinainen, perinnöllinen rytmihäiriösairaus. Sitä hoidetaan lääkityksellä ja sydämentahdistimella.

– Sairaus laittaa asiat kyllä perspektiiviin. Ihan jokaisena päivänä. Juuri siksi osaammekin nauttia pienistäkin ilonaiheista ja nähdä kaiken hyvän ympärillämme. Emme pidä mitään itsestään selvyytenä, Niina sanoo.

Kalle on tiennyt Niinan sairaudesta alusta alkaen. Se ei pelota häntä.

– Huomasin nopeasti, miten luontevasti Niina suhtautuu sairauteensa. Minunkin on ollut helppo opetella elämään sen kanssa. CPVT on osa meidän elämäämme, Kalle sanoo.

Niinan raskausaika sujui hyvin, mutta hän oli normaalia tarkemmassa seurannassa. Neuvola- ja sairaalakäyntejä oli tiuhaan tahtiin.

– Minun pitää myös malttaa levätä tavallista enemmän. Muuten elämme päivä ja viikko kerrallaan emmekä murehdi turhaan etukäteen.

– Pitää tehdä jatkuvasti päätöksiä, kuten mitä viljellään ja milloin kylvöt aloitetaan. Jos jokin kone hajoaa, meidän vastuullamme on korjata se. Muuten työt jäävät kesken.

Niina on kotoisin Kempeleestä, pikkukylästä pellon laidalta. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan hän asui myös Helsingissä ja Ruotsissa vanhempien töiden takia. Jo lapsena Niina rakasti seikkailemista metsässä ja luonnossa.

– Opiskeluaikana asuin kerrostalossa, mutta aika nopeasti huomasin, että kaupungin hälinä ei sovi hermostolleni. Monesti nukuin parvekkeella, että pääsin edes jotenkin ulkoilmaan, Niina sanoo.

Niinan ammattien lista voi kuulostaa hengästyttävältä. Hän on paitsi kasvatustieteiden maisteri ja musiikkikasvattaja, myös ratkaisukeskeinen valmentaja ja koulutettu vertaistukihenkilö Sydänlapset ja -aikuiset ry:ssä.

– Pääsen päivittäin tekemään sitä, mikä on minulle merkityksellisintä: kuuntelemaan, innostamaan ja kulkemaan ihmisen rinnalla. Olinpa sitten vertaistukihenkilö, valmentaja, tilanpitäjä, juhlanjärjestäjä, ystävä, puoliso, somekasvo tai vaikkapa maajussin morsian, niin kohtaamisen tärkeys ei muutu miksikään.

Niina myös päivittää maatilan arkea sosiaalisen median tileillään.

Kalle on koulutukseltaan diplomi-insinööri, ja suunnittelee päivätyössään sairaalalaitteita. Hän arvostaa monessa mukana olevan Niinan osallistumista tilan töihin.

– On kivaa tehdä töitä yhdessä. Muutamana keväänä ollaan jo aloitettu kylvöt yhdessä. Ja metsätöissä on jo ihan turvallisuudenkin takia hyvä, että on toinen mukana, Kalle sanoo.

Linkin tilan pihassa tuuli pyörittää hiljaa viiriä, jossa on vuosiluku 1742. Siitä asti tila on ollut saman suvun hallussa Sastamalan Lantulan kylässä. Tila periytyy Kallen isän puolelta.

Tilaan on yhdistetty myös lähellä sijaitseva Virrin tila Kallen äidin puolelta. Virrin tila toimii nykyisin majoitus- ja juhlatilojen vuokrausta tarjoavana yrityksenä. Lisäksi tilan pellot ovat yhä viljelyksessä.

Niina ja Kalle pyörittävät myös Virrin tilan toimintaa. Sesonki on kesällä häiden ja muiden juhlien aikaan, talvella on hiljaisempaa.

– Emme tulisi toimeen pelkällä maataloustoiminnalla, vaikka tässä on yhdistetty kaksi tilaa. Kaikki kustannukset ovat nousseet, ja sen kyllä huomaa. Tarvitsemme molempien päivätyöt sekä Virrin tilan liitännäistoiminnan, Kalle sanoo.

Kallen mukaan välillä käy mielessä, onko järkevää rahoittaa kannattamatonta liiketoimintaa kannattavalla liiketoiminnalla. Työmäärä on joka tapauksessa iso, ja kiireisinä aikoina töitä tehdään kellon ympäri. Työnantajan kanssa on järjesteltävä vapaita ja lomia siirrettävä. Talvilomaa ei pidetä helmikuussa, vaan yleensä huhti–toukokuun vaihteessa kylvötöiden käynnistyttyä.

– Kaikesta huolimatta tämä on elämäntapa, ollut aina, Kalle sanoo.

Kallelle on ollut aina selvää, että hän jatkaa sukutilaa. Sukupolvenvaihdos tehtiin kuusi vuotta sitten. Hän on ollut pienestä pitäen vanhempiensa mukana tilan töissä.

– Kolmevuotiaana nukahdin puimuriin omalle pienelle penkilleni. Traktoria aloin ajaa muistaakseni noin 10-vuotiaana, ja yläasteella pyysin koulusta keväisin kylvövapaata.

Linkin tilaan kuuluu 50 hehtaaria peltoalaa, jossa viljellään kauraa, ohraa ja vehnää. Lisäksi tilaan kuuluu noin 100 hehtaaria metsää. Nykyään tämänkokoinen tila sijoittuu pienten tilojen luokkaan.

– Totta kai mietimme koko ajan tilan tulevaisuutta ja kannattavuutta. Pohdimme myös mihin kannattaa panostaa. Tällä hetkellä tuntuu, että majoitus- ja tilavuokrauspalvelu olisi se osa-alue, Kalle sanoo.

Kallen isä on ollut koko ikänsä päätoiminen maanviljelijä.

– Hän on elänyt sen ajan, jolloin se oli kannattavaa jopa näillä meidän hehtaarimäärillämme.

Niina huomauttaa, että he tarkastelevat maatalouden tilaa viljanviljelijän näkökulmasta.

– Arvostamme kuitenkin kaikkia tuottajia todella paljon, ja seuraamme nykymeininkiä tosi huolestuneina.

Esikoisvauvan kasvatuksesta Niina ja Kalle kertovat puhuneensa yhdessä. Molemmille tärkeitä asioita, kuten yhdessä tekemistä, luonnossa kulkemista ja musiikin iloa he haluavat siirtää omalle lapselleen.

Niina ja Kalle ajattelevat, että kukaan ei ole pahoilta ja huonoilta asioilta turvassa.

– Juju onneen piilee kuitenkin siinä, kuinka asiat käsittelee ja onko valmis myös kohtaamaan myös vastoinkäymiset ja menetykset, Niina sanoo.

Nyt talo on valmis ottamaan vastaan onnen hetkiä.

Niina on hoitanut aikoinaan omia pikkusisaruksiaan eli vauva-arki ei ole hänelle vierasta. Kalle on ollut mukana sisarensa pienten lasten elämässä, mutta tunnustaa, että edessä oleva vauvanhoito tulee hänelle uutena asiana.

– Sinä olet opettanut minulle tilan työt, nyt on ehkä minun vuoroni opettaa sinulle vauvan hoitoa. Yhdessä me opimme sitäkin, Niina sanoo Kallelle.