Apu

Maailman ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown täyttää 40 vuotta – tältä maailmaa kohahduttanut ihmevauva näyttää nyt



Maailman ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown täyttää 40 vuotta – tältä maailmaa kohahduttanut ihmevauva näyttää nyt

Louise Brownin syntymä 40 vuotta sitten on merkitty 1900-luvun kirjoihin kuulentoihin verrattavana saavutuksena. Se avasi oven, josta miljoonat lapsettomat pariskunnat ovat sittemmin kulkeneet. Apu kertoi tarinan yksinoikeudella Suomessa.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, All Over Press

Kun 2 600-grammainen englantilaisvauva Louise tulee kesällä 1978 maailmaan keisarinleikkauksessa, hän saa toiseksi nimekseen Joy, Ilo, koska sitähän hän perheelleen on.

Lesley, 32, ja John Brown, 38, ovat yhdeksän vuotta yrittäneet saada lasta luonnonmenetelmällä, mutta tukkeutuneet munanjohtimet estävät sen. Leikkauksetkaan eivät ole auttaneet.

Kun Cambridgen yliopiston professori Robert Edwards ja gynekologi Patrick Steptoe tarjoavat heille kokeellista vaihtoehtoa, he suostuvat. Sitä, ettei maailmassa vielä ole yhtään tällä tavoin syntynyttä lasta, heille ei kerrota.

Kiinalais-amerikkalainen biologi Min Chueh Chang on aiemmin tutkinut koeputkihedelmöitystä nisäkkäillä: valkoinen kaniini synnytti mustan poikueen mustan kaniinin munasolusta ja siittiöstä.

Louise Brownista tulee ihmiskunnan ensimmäinen koeputkilapsi 25. heinäkuuta 1978. Apu kertoi tarinan tuoreeltaan Suomen-yksinoikeudella numeroissa 30–32/1978:

Louise Brownilla on pulleat posket, pikkuruiset nyrkit, vaalea itsepäinen hiuspörrö, hurja ruokahalu ja vahvat keuhkot, joiden koko voimalla hän huutaa niin että ääni kaikuu pitkin sairaalan käytäviä.

Lesley ja John Brown ja pikku-Louise.

Lapsettomuus koetteli parisuhdetta

Lesley ja John Brown olivat yksi niistä joka kahdeksannesta brittipariskunnasta, jotka oli tuomittu lapsettomiksi.

John oli Bristolin syrjäkaduilla kasvanut mies, joka oli ollut niin maitomiehenä, rakennuksilla kuin ulosheittäjänä yökerhossa, jossa soi Elvis Presley – ja jossa hän tutustui tulevaan vaimoonsa.

Lesley oli ujo, John suulas rämäpää, mutta he menivät naimisiin vuonna 1969, muuttivat asumaan sukulaisten luo ja lopulta omaan asuntoon kehätien tuntumaan.

He halusivat lapsen, mutta kuukaudet muuttuivat vuosiksi ja lopulta epätoivoksi. Lääkärit ehdottivat adoptiota, mutta jono oli vuosien mittainen.

– En tuntenut olevani normaali. En ollut oikea nainen, Lesley kuvaili.

Lesley syytti lapsettomuudesta itseään, riitoja syntyi mitättömistä asioista.

Johnilla oli 17-vuotias tytär aiemmasta avioliitosta. Hän tiesi lapsen merkityksen. Hän tunsi, että ilman vauvaa avioliitto särkyisi.

Apu kertoi tarinan vuonna 1978 yksinoikeudella lehdissä 30-32.

"Tehkööt minulle mitä tahansa"

Vuonna 1976 Lesley kuuli klinikalla miehestä, joka kehitteli uudentyyppistä hoitomenetelmää. Joku Patrick Steptoe, gynekologi. Lesley lähti välittömästi Manchesteriin miestä tapaamaan.

Steptoe ohjasi Lesleyn Oldhamin sairaalaan. Kokeissa kävi ilmi, että tämän munatorvet olivat tukossa. Se esti siemennestettä hedelmöittämästä munasolua. Leikkauskaan ei auttaisi, raskaus jäisi unelmaksi.

Paitsi nyt.

Rauhallinen ja vaatimaton lääkäri sanoi, että mahdoton voisi olla mahdollista. Hän kertoi uudesta hoitomuodosta, johon liittyi riskejä. Lesley päätti ottaa riskin.

– Tehkööt minulle mitä tahansa, jos siitä vain on apua, hän kertoi myöhemmin ajatelleensa.

Mystinen miljardööri rahoitti

Vasta aikuisiällä Louise Brown ymmärsi, miten onnekas hän oli. Steptoe ja Edwards olivat jo lyömässä hanskoja tiskiin vuonna 1968, kun kiistanalaisiin hedelmällisyystutkimuksiin ei löytynyt rahaa.

Silloin heidät yhytti mystinen amerikkalaismiljardööri Lillian Howell. Howell lahjoitti kymmenen seuraavan vuoden aikana nykyrahassa yli 500 000 dollaria, minkä ansiosta ratkaisevat kokeet voitiin tehdä. Hyväntekijän nimi voitiin paljastaa vasta hänen kuoltuaan.

Helmikuussa 1969 Edwards ja Steptoe kertoivat onnistuneensa ensi kertaa hedelmöittämään useita ihmisen munasoluja elimistön ulkopuolella. Piti vain löytää menetelmä, jolla ne pysyisivät hengissä siihen asti, että ne saadaan kohtuun. Toinen ongelma oli saada kohtu hyväksymään tulokkaat.

Seurasi kymmenen kiisteltyä vuotta, jolloin Edwardsin ja Steptoen jatkotutkimuksia arvosteltiin niin tieteen kuin kirkon suunnasta.

Nobel-palkittu James Watson varoitti, että virheitä tulee, ja silloin Edwardsista tulee lastenmurhaaja. Englannissa hallituksen rahoittama lääketieteen tutkimusneuvosto kieltäytyi tukemasta tutkimusta. Katolinen kirkko kävi kuumana.

Mutta Steptoe ja Edwards ajattelivat kaikkia niitä pariskuntia, joiden liittoja ja jopa mielenterveyttä lapsettomuus on natisuttanut. Luonto itsekin tekee erehdyksiä, ja silti avioparit toivovat lapsia.

Samanlainen operaatio tehtiin tuloksetta 350 naiselle

Steptoe kehitti instrumentit munasolujen poistamiseen ja palauttamiseen, Edwards laboratorio-olosuhteet otollisiksi munasolun hedelmöittämiseen ja hengissä pitämiseen.Vuosien saatossa he ratkaisivat tuhansia pikku ongelmia.

Steptoe ja Edwards eivät lupailleet liikoja. He olivat tehneet samanlaisen operaation 350 naiselle, mutta epäonnistuneet. Nyt he olivat vihdoin keksineet nestekoostumuksen, joka piti munasolun elossa.

Lesley Brown allekirjoitti paperin, että Steptoen on oltava läsnä synnytyksessä. Jos epänormaalista kehityksestä havaittaisiin merkkejä, raskaus keskeytettäisiin.

Gynekologi Patrick Steptoe ja Cambridgen yliopiston professori Robert Edwards vuonna 1979.

Louise sai alkunsa petrimaljassa

Elokuussa 1977 Brownin munatorvi poistettiin bikinileikkauksessa, jossa alavatsa avattiin. Brown viipyi viikon sairaalassa. Kotoaan hänen oli ilmoitettava Steptoelle aina, kun kuukautiset alkoivat.

Ajoitus oli tarkkaa. Munasolu irtoaa normaalisti naisen elimistöstä 14 päivää ennen kuukautisten alkamista. Se matkaa kolmisen päivää pitkin munatorvea kohtuun.

Pääosa matkasta tapahtuu normaalisti munanjohtimessa, kymmensenttisessä tiehyessä, joka sisäpuolelta on ohut kuin lanka. Tällä matkalla munasolu yleensä kohtaa siittiöt ja hedelmöittyy.

Vaan ei tällä kertaa.

Louise ei saanut alkuaan makuuhuoneessa eikä oikeastaan koeputkessakaan, vaan mikroskoopin alla, petrimaljassa.

Munasolun pitäminen hengissä oli vaativaa

Marraskuun 10. päivänä 1977 Lesleyn vatsaan tehtiin viilto. Tähystimen ja kylmää valoa hohtavan kvartsisauvan avulla kirurgi paikallisti munasolun.

Vatsaonteloon pumpattiin kaasua, joka erotti elimet toisistaan ja teki tilaa operaatiolle. Nukutusaineen lisäksi Lesley sai lihaksia rentouttavia lääkkeitä.

Kirurgi poisti munasolun rakkulaimurilla. Lähes veretön toimenpide kesti parikymmentä minuuttia.

Kriittinen vaihe oli munasolun pitäminen hengissä. Tarvittiin sama lämpötila kuin elimistössä, juuri eikä melkein.

Munasolu huuhdeltiin muutaman kerran erikoisnesteessä ja asetettiin 0,1 millimetrin suuruiseen siemennestepisaraan.

Hedelmöitymisen jälkeen munasolu laitettiin erikoisnesteeseen, jossa Edwards seurasi solunjakautumisen ensi vaiheita – kahteen osaan, neljään, kahdeksaan, kuuteentoista…

Kaksi päivää myöhemmin Edwards ilmoitti: ”Istutamme sen tänään takaisin kello viideltä.”

Siirto lykkääntyi lopulta puoleenyöhön. Alkio ruiskutettiin kohtuun, ja sikiö alkoi kehittyä tarkasti valvottuna.

Louise Brown ja Natalie-sisko vuonna 1988. Natalie on ensimmäinen koeputkilapsi, joka itse synnytti lapsen ilman koeputkea.

Raivoisat valokuvaajat nosti keskenmenoriskiä

Vauvaa ei odotettu hiljaa sukupiirissä, vaan maailman median spottivaloissa. Synnytyssairaalaa piiritti niin ahnas tiedonjano, että lääkärit pelkäsivät Brownin saavan keskenmenon. Jotkut valokuvaajat jopa järjestivät pommihälytyksen sairaalaan päästäkseen kuvaamaan vastasyntyneen.

– Äiti oli hyvin hiljainen ja yksityinen ihminen, joka päätyi maailman valokeilaan, koska hän halusi perhettä niin paljon, tytär muistelee vuosikymmeniä myöhemmin.

Raskauden loppuvaiheessa pariskunta olisi halutessaan saanut tietää lapsensa sukupuolen. He halusivat kuitenkin sen tulevan viimeisenä yllätyksenä.

Louise Joy, julkkis jo syntyessään, oli kaikkien onneksi terve. Mikä meteli olisi syntynytkään, jos lääketieteen pikku prinsessa olisi syntynyt viallisena.

– Istuin siinä pidellen häntä… ja me olimme kahden maailmassa. Toivoin, että se hetki olisi kestänyt ikuisesti, Lesley totesi.

Brownin perheestä oli hetkessä tullut osa hedelmöityshoidon historiaa. Jo puolivuotiaana Louise oli matkustanut vanhempineen 40 000 kilometriä kolmella mantereella.

Sellainen tähti hän oli.

Maailman toinen koeputkilapsi syntyi Intiassa saman vuoden lopulla, kolmas Australiassa, ja vasta neljäntenä ehtivät amerikkalaiset – olkoonkin, että Edwards oli työskennellyt Yhdysvalloissa.

Tapaus aiheutti kiivasta kohinaa koko synnyttävässä maailmassa. Kuka kehtasi astua Jumalan varpaille! Luonnonvalintaan kajoaminen avaa helvetin portit! Lapsista tulee kulutustavaroita!

Frankenbabies!

Entäs, kun siemen tai munasolu ei tule puolisolta vaan lahjoittajalta tai lapsen kantaakin palkattu synnyttäjä? Entäpä, jos nainen ei tarvitse miestä enää ollenkaan?

Etiikasta oltiin huolestuneita, sillä kaikkia hedelmöityneitä alkioita ei siirretä kohtuun kehittymään. Katolinen kirkko kuuli jo aborttikellojen soivan.

Herättiin perimmäisiin kysymyksiin. Milloin elämä alkaa? Kuka omistaa käyttämättömät alkiot? Voiko niitä lahjoittaa tai käyttää lääketieteellisiin tutkimuksiin? Kauanko niitä voi säilyttää?

Syntymän jälkeen vanhemmat saivat fanipostin ohella runsaasti vihapostia – verellä tahrittuja kirjeitä, rikottuja lasisia koepulloja, muovisia sikiöitä.

Syntymän ihme ei ollut kaikille ihana uutinen.

Trollit piinaavat yhä koeputki-Louisea

Kaksi vuotta Louisen syntymän jälkeen Edwards ja Steptoe perustivat maailman ensimmäisen IVF-klinikan. Kiistellystä menetelmästä kasvoi menestystarina, jonka tuloksena maailmaan on syntynyt yli kuusi miljoonaa koeputkilasta.

Menetelmä, joka synnytti Louise Brownin – hienosti sanoen IVF eli in vitro -fertilisaatio – on nykyään yksi lapsettomuuden tärkeimpiä hoitomuotoja.

Nobel-palkinnon Edwards sai kahdeksan vuotta sitten.

Louise itse meni naimisiin 26-vuotiaana ja synnytti kaksi poikaa – luonnollisin metodein. Häijyt trollaajat eivät ole jättäneet häntäkään rauhaan.

– Ihmiset laittavat julmia ja tietämättömiä kommentteja internetiin jokseenkin aina, kun minusta on siellä juttua. Mutta minä vain sivuutan ne, Louise sanoo.

Maailman ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown osallistui helmikuussa 2017 Barcelonassa Dexeus Women’s Health Foundationin palkintojuhlaan.

Suomessa jo 35 000 koeputkilasta

Suomessa ensimmäinen koeputkilapsi, kolmekiloinen poika, syntyi Helsingin Naistenklinikalla vappuaattona 1984. Ruotsi ehti kaksi vuotta aikaisemmin.

Kirkkokin oli jo suopeampi.

– Kun olemme hyväksyneet kirurgiset toimenpiteet sairauksien ja vammaisuuksien hoitamiseksi, en näe perusteltuja eettisiä syitä asettaa koeputkihedelmöitystä toisenlaiseen asemaan kuin muita gynekologisia toimenpiteitä, totesi emeritus arkkipiispa Mikko Juva.

Tänään kolmisen prosenttia suomalaislapsista saa alkunsa koeputkessa. Heitä on jo yli 35 000. Sallivan hedelmöityshoitolain ansiosta myös naisparit, itselliset naiset ja lahjasolua kaipaavat saavat hoitoa, toisin kuin vaikkapa Norjassa tai Saksassa.

Ehkäpä joku juuri nytkin heräilee samoissa tunnelmissa kuin Lesley Brown heinäkuussa 1978:

– Olin aivan suunniltani. Ihmiset onnittelivat minua, ja minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut jossakin kaukana, miljoonan kilometrin päässä, ja leijaillut keskellä autuasta usvaa.

Julkaistu: 15.7.2018