
Pienten puurtajien, kuten mesipistiäisten merkitystä ei aina huomata. Kuitenkin ilman niitä luontomme ja ravintomme olisi hyvin toisenlaista. Marjat ja hedelmät, kahvi, suklaa, rypsiöljy ja monet vihannekset puuttuisivat ruokalautasiltamme. Mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja muut pölyttäjähyönteiset tekevät elintärkeää työtä myös ihmisten kannalta.
Pölyttäjät ovat vähentyneet niin paljon, että eläinpölytteisten kasvien sadot kärsivät. Lisäksi niiden lajikirjo on yksipuolistunut. Se vaikeuttaa luonnonkasvien lisääntymistä. Pölyttäjähyönteisten väheneminen ei ole pikkujuttu. Viime kädessä se on uhka kasvien lisäksi myös ihmiskunnalle.
Yli kolme neljäsosaa maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on ainakin osittain riippuvaisia eläinpölytyksestä. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkosivusto tiedotti keväällä 2016, että eläinpölytyksen markkina-arvo maailmanlaajuisesti on 216–529 miljardia euroa.
Pölyttäjähyönteisiä uhkaavat monet tekijät. Niitä ovat maatalouden menetelmät ja torjunta-aineiden käyttö, maankäyttö, saastuminen, meille leviävät tulokaslajit, taudinaiheuttajat ja ilmastonmuutos. Pölyttäjille ovat vaaraksi myös ulkomailta tuotujen kimalaisten ja mehiläisten mukana tulleet loiset ja taudit.
Hyönteispölytteisten viljelykasvien sadot alkoivat vähetä, kun Suomessa otettiin käyttöön neonikotinoideja sisältävät torjunta-aineet. Kahdessakymmenessä vuodessa ei maataloudessa ole tapahtunut muuta, millä muutoksen voisi selittää.
Onneksi on olemassa keinoja pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseksi. Jotta pölyttäjät säilyisivät, maatalouden tulisi siirtyä ekologisempaan suuntaan. Samalla yksipuolistuneilla maatalousalueilla olisi lisättävä elinympäristöjen monipuolisuutta. Torjunta-aineiden käytön vähentäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä tulisi kehittää niiden tilalle.