Apu

Lyhytkasvuiset Timo ja Linda: Suurin haaste oli löytää elämän­kumppani


Lyhytkasvuisten Timo ja Linda Kouvan perhe on kasvanut jo kuusihenkiseksi. – Siedän aika hyvin, että minua nimitellään ja arvostellaan. Jos kohteena on oma lapsi, minussa herää varsinainen leijonaemo, Linda sanoo.
Kuvat Suvi Elo

Somerolla asuvien Timo ja Linda Kouvan viihtyisässä paritaloasunnossa käy kova vilske. Kahdeksanvuotias Tuukka, viisivuotias Linnea ja neljävuotias Teemu esittelevät innoissaan uusia lelujaan kylään saapuneille vieraille. Puolen vuoden ikään yltänyt Sanni jokeltaa äitinsä sylissä omaa vauvakieltään.

Kouvien perhe on erilainen. Timo, 42, ja Linda, 33, ovat lyhytkasvuisia. Lindalla on pituutta 113 senttiä ja Timolla 143 senttiä. Pariskunnan kolme vanhinta lasta ovat normaalikasvuisia. Puolivuotias Sanni on perinyt isänsä geenin lyhytkasvuisuudesta.

– Kun odotimme neljättä lasta, kylillä arvuuteltiin, että tuleeko sieltä normaali vai lyhytkasvuinen.

– Meille vanhemmillehan se oli aivan sama, kunhan vain lapsi on terve. Se, että kolme lapsistamme ovat normaalikasvuisia, sotii asiantuntijoiden mukaan jo todennäköisyyslaskelmiakin vastaan, Linda Kouva kertoo.

Teeveestä tuttuja

Kouvat ovat paikalliselle väestölle jo hyvinkin tuttuja. He ovat asuneet Somerolla reilut 14 vuotta. Kotipitäjässä ei enää niin kovasti tuijotella, mutta aina löytyy poikkeuksia.

– Eräs henkilö kysyi kerran lastenvaunuja työntäessäni, että onko vaunuissa ihmisvauva vai kääpiö. Kyllähän sellainen tuntuu ilkeältä.

– Siedän aika hyvin sen, että minua nimitellään ja arvostellaan. Jos kohteena on oma lapsi, minussa herää varsinainen leijonaemo, Linda puhahtaa.

Pariskunta esiintyi myös televisiossa toissa vuonna Ylen Tuhkimotarinoita-ohjelmassa. Äskettäin Timo ja Linda olivat kertomassa samaisen ohjelman jatko-osassa nykyhetken kuulumisiaan.

– Menimme aikoinaan mukaan ohjelmaan ihan senkin vuoksi, että halusimme tuoda tietämystä esille lyhytkasvuisuudesta ja elostamme erilaisina ihmisinä nyky-Suomessa.

– Tietämättömyys on yleensä se, mikä laukaisee erilaisuuden pelon ja väheksymisen, Linda valaisee.

Ylimääräisiä ponnisteluja

Timo ja Linda tietävät, millaista on tulla syrjityksi. Molemmat ovat kokeneet nuorena koulukiusaamisen ikävyyden.

– Tavaroita piiloteltiin, nimiteltiin ja yleensä sitä jäi aina porukan ulkopuoliseksi. Kouludiskossa sai olla yksin rauhassa siellä nurkassa limua juomassa. Ei ollut jonoa tanssiin hakijoissa, Timo muistelee.

Helsingissä syntyneen Timon vanhemmat tekivätkin jo varhain päätöksen pienemmälle paikkakunnalle muuttamisesta kiusaamisen vuoksi.

– Isä ja äiti ajattelivat, että pikkupaikkakunnalla erilaisena oleminen olisi hieman helpompaa. Kyllä ihmiset silti tuntuivat käyttäytyvän aika samalla tavalla paikkakunnan koosta riippumatta, hän lisää.

Lindalle erilaisuuden hyväksyminen oli nuoruudessa kova ja karvas pala.

– En minä aluksi suostunut myöntämään millään, että olen lyhytkasvuinen. Ajattelin vain, että kyllä minä tästä kasvan ja tulen normaalipituiseksi. Koulussa kiusattiin, eivätkä opettajat puuttuneet siihen, vaan totesivat, että he kyllä ymmärtävät miksi kiusataan. Se ihmetytti suuresti.

Jossain vaiheessa Lindan äiti kertoi tyttärelleen lyhytkasvuisten yhdistyksestä.

– Tyrmäsin heti ajatuksen muiden kaltaisteni tapaamisesta. Hieman myöhemmin murrosiässä aloin hyväksyä erilaisuuteni ja olin valmis kohtaamaan toisia lyhytkasvuisia. Siitä aukenikin minulle ihan uusi maailma ja eräällä tavalla taakka putosi pois harteiltani.

Erityisesti Linda havahtui siihen totuuteen, että erilainen voi löytää itselleen elämänkumppanin.

– Olin ollut siihen saakka täysin varma, että vietän loppuelämäni yksin. Kun tapasin lyhytkasvuisia pariskuntia, mielessäni heräsi toivo, että voisinkohan minäkin joskus löytää rakkauden vierelleni.

– Katselin minä joskus pitkiäkin miehiä, mutta en saanut tunteilleni vastakaikua.

Timo sanoo haaveilleensa kahdesta asiasta: elämänkumppanista ja perheestä.

– Silloin ei miettinyt, että olisiko rinnallani elämässäni lyhäri vai pitkäläinen (Timon sanoja lyhytkasvuisesta ja normaalikasvuisesta). Mietin, että kunhan löytäisi edes jonkun, joka ymmärtäisi minua. Lopulta sainkin sitten sen kaikkein parhaan!

Linda myöntää lyhytkasvuisuuden tuoneen elämään paljon ylimääräisiä ponnisteluja, mutta se on puolestaan vahvistanut häntä ihmisenä.

– Itsetunto ja sisu ovat kasvaneet. Kaikki kokemukset ovat vahvistaneet minua. Olen selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon.

Perheen perustaminen

Timo ja Linda kohtasivat ensimmäisen kerran toisensa jo vuonna 1999 lyhytkasvuisille järjestetyssä tapahtumassa. Varsinainen rakkaudenkipinä heräsi vasta muutamaa vuotta myöhemmin 2005.

Viisi vuotta sen jälkeen pariskunnalle syntyi ensimmäinen lapsi, Tuukka-poika. Naimisiin Timo ja Linda menivät 2012.

– Unelmat alkoivat toteutua. Elämänkumppani, oma perhe... aluksi mietiskelin, että haluan seitsemän veljestä. Nyt kun perheessämme on tasavalta, eli kolme poikaa ja kolme tyttöä, niin tämä saa riittää, Timo naurahtaa.

Perheen perustaminen ei ollut kuitenkaan Kouville ihan helppo juttu.

– Yritimme kolmisen vuotta, ja näytti siltä, että lapsi jää tulematta. Päätimme mennä tutkimuksiin. Seuraavassa vaiheessa meidän piti mennä Yliopistolliseen keskussairaalaan jatkotutkimuksiin, mutta yllättäen tulin kesken kaiken raskaaksi. Olihan se ihan uskomaton tunne, Linda hymyilee.

Kaikki Kouvien lapset ovat tulleet maailmaan leikkauksella, sillä lyhytkasvuisuuden vuoksi alatiesynnytys on Lindalta poissuljettu.

– Kysyin lääkäriltä kolmannen lapsen jälkeen, että onko mahdollista tehdä vielä lisää. Lääkäri totesi, että ei näe sille mitään estettä. Neljä leikkaussynnytystä riittää nyt kuitenkin jo ihan terveydellisistäkin syistä.

Raskaudet ovat olleet 113-senttiselle Lindalle suuria fyysisiä kuormituksia.

– Muistan, kuinka alussa mietin ja hieman pelkäsinkin, että miten lapsi oikein mahtuu vatsaani, mutta aina ne ovat oikean paikkansa sieltä hakeneet.

Lastenvaatteita

Perusarjessa lyhytkasvuiset ihmiset törmäävät usein hyvin erilaisiin ongelmiin.

– Kaupassa ylähyllyt ovat korkealla, pankkiautomaatilla on vaikea asioida ja liukuovien tunnistimet eivät joskus reagoi ollenkaan. Vaatteeni haen yleensä lastenosastolta, Linda luettelee muutamia esimerkkejä.

Hän lisää, että onneksi nykyisin lasten vaatteet ovat kehittyneet muodikkaampaan suuntaan.

– Joitakin vuosia sitten minun kokoiselleni oli tarjolla sellaisia vaatteita, joissa jokaisessa oli joko Mikki Hiiren tai Aku Ankan kuva.

– Maailma on rakennettu normaalipituisille. Tämän vuoksi lyhytkasvuiset tarvitsevat erilaisia apuvälineitä, Timo valistaa.

– Esimerkiksi autolla ajaminen ei muuten onnistuisi. Tämä puolestaan herättää kateutta, että ”miksi nuo saavat tuollaisia ja tuollaisia hienoja apuvälineitä”. Jos valita saisi, niin kyllähän minä mieluummin olisin normaalipituinen ja ilman apulaitteita, hän lisää.

Huumoria kaivataan

Timolla ja Lindalla on hurtti huumorintaju. Lyhytkasvuisuus on aiheuttanut molemmille koomisia tilanteita.

– Kerran työnsin lastenvaunuja kylällä ja eräs varttuneempi rouva tuli hieman hädissään kyselemään, että ”missäs teidän äitinne on”.

– Olen myös huomannut kauhistuneita ilmeitä, kun kipuan kaupan parkkipaikalla auton rattiin. Onneksi kukaan ei ole vielä soittanut poliiseja, Linda nauraa.

Omia lapsiansa Kouvat ovat pyrkineet valistamaan erilaisuudesta jo hyvin varhain.

– Juttelemme paljon ja opetamme heille, että maailmassa on hyvinkin erilaisia ihmisiä ja että se on puolestaan elämän rikkaus, Timo sanoo.

Jokin aika sitten Kouvan perhe käväisi Forssassa isossa myymälässä. Kassalla heidän takanaan kaksi teinityttöä ihmetteli kovaan ääneen Timon ja Lindan kokoa.

– Sitä on itse jo niin tottunut kaikenlaiseen tuijotteluun ja ihmettelyyn, että ei niihin juurikaan kiinnitä huomiota. Tuukka-poikamme kääntyi kuitenkin tyttöjen puoleen ja tuhahti, että ”tyhmät!”. Tytöt menivät hiljaisiksi, Timo mainitsee.

Tulevaisuudessa jatko-opintoja

Kouvan pariskunta työskentelee Lindan vanhempien omistamassa kehitysvammaisten palveluasumisyksikössä. Timo toimii ohjaajana ja Linda hoitaa keittiön. Tällä hetkellä Linda on vielä äitiyslomalla ainakin huhtikuuhun saakka.

Molempien tulevaisuudensuunnitelmissa on kehittää itseään oman alansa jatko-opinnoilla.

– Elämämme on nyt ikään kuin asettuneet uomiinsa. Olemme kumpikin saaneet oikeastaan kaiken, mistä aikoinaan unelmoimme. Joku kysyi minulta joskus, että olenko elämälle katkera. Vastasin, että päinvastoin, olen sille kiitollinen kaikesta tästä ihanuudesta, Linda painottaa.

Linda Kouva

  • Syntynyt Helsingissä, 33-vuotias.
  • Työskentelee kehitysvammaisten palveluasumisyksikön keittiössä Tammelassa.
  • Pituus 113 senttiä.
  • Timolla ja Lindalla on neljä lasta: Tuukka, Linnea, Teemu ja Sanni.

Timo Kouva

  • Syntynyt Helsingissä, 42-vuotias.
  • Ammatiltaan kehitysvammaisten ohjaaja, eräopas.
  • Pituus 143 senttiä.

Julkaistu: 9.2.2019