Janika luuli hankkineensa Tove-koiran luotettavalta kasvattajalta – Kun koira sairastui, taustalta alkoi paljastua järkyttävä rikosvyyhti

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.

Kun oman koiran hankkiminen alkoi olla ajankohtaista neljä vuotta sitten, Janika Mäntylä halusi toimia oikein. Koira ostettaisiin luotettavalta kasvattajalta ja sen taustojen tulisi olla kunnossa. Mäntylä oli toki kuullut varoituksia pentutehtailusta, mutta mielikuva siitä liittyi lähinnä takakonteista sekarotuisia koiria myyviin kauppiaisiin.

Laiton toiminta ei tullut mieleenkään, kun Mäntylä otti yhteyttä vuosikymmeniä Kennelliitossa toimineeseen, rekisteröityjä rotukoiria myyneeseen kasvattajaan. Mäntylän ystävällä oli samalta kasvattajalta hankittu pieni, valkoinen coton de tuléar -rotuinen koira, ja hän suositteli kasvattajaa lämpimästi.

– Oli vakuuttavaa kuulla, että kaikki oli sujunut heidän kohdallaan hyvin, Mäntylä muistelee.

Mäntylä teki kasvattajan kanssa sijoitussopimuksen, joka tuntui tuovan lisäturvaa. Jalostukseen sopivien koirien kohdalla yleisessä sijoitusjärjestelyssä kasvattaja omistaa koiran, mutta perhe vastaa sen arkihoidosta. Kasvattaja teettää koiralla sovitun määrän pentueita, jonka jälkeen koira siirtyy perheen omistukseen. Yleensä perhe maksaa puolet koiran hinnasta vakuutena, joka palautetaan omistuksen siirron yhteydessä.

Kasvattaja piti Mäntylöille tulossa olevaa Tove-nimen saanutta koiraa hyvänä jalostukseen, mikä vahvisti luottamusta kasvattajaan. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Tässä vaiheessa Mäntylä ei vielä tiennyt, että hänen tuleva koiransa oli yksi Euroopan laittoman koirakaupan välineistä.

Pentutehtailussa on kyse järjestäytyneestä ja kansainvälisestä toiminnasta, jossa kuljetetaan vuosittain miljoonia eläimiä maiden rajojen yli usein ilman asianmukaisia rokotuksia tai terveystodistuksia. Joissakin maissa laiton koirankasvatus on jo kolmanneksi tuottoisin rikollisuuden laji heti huumeiden ja aseiden jälkeen.

Usein pennut kasvatetaan epämääräisissä oloissa mahdollisimman halvalla eläinten hyvinvoinnista välittämättä. Koiranpentujen suurta kysyntää hyväksikäyttävät pentutehtailijat ansaitsevat toiminnallaan huomattavia voittoja.

Tavallisessa kuviossa pentuja ostetaan halvalla kolmansista maista, niiden asiakirjat väärennetään ja pennut myydään hyvällä katteella. Pirkanmaalaisen kasvattajan oman arvion mukaan yhden coton de tuléar -rodun pennun arvo on 2200 euroa.

Kun kasvattaja toi Tove-koiran Mäntylälle, tiedossa oli, että se oli tullut ulkomailta. Tämä ei ollut kuitenkaan epäilyttävää, sillä koiria saa tuoda maahan ja ulkomaisia koiralinjoja tarvitaan rodun jalostukseen.

Kasvattajan ehto sijoitukselle oli, että Tovella teetettäisiin kahdet pennut. Mäntylä ei tässä vaiheessa tiennyt, että ehto poikkesi tavanomaisesta.

Viikkoa koiran saapumisen jälkeen selvisi, että kaikki ei ole kunnossa. Tove sairastui vakavasti ja joutui tehohoitoon. Sairaalassa koiralla todettiin parvovirus, joka on Suomessa harvinainen tauti asianmukaisesti rokotetuilla koirilla, mutta yleinen ulkomailta tuoduilla ja rokottamattomilla. Mäntylän mukaan hoito maksoi tuhansia euroja, joista kasvattaja korvasi puolet.

Kasvattaja ihmetteli, mistä pentu olisi voinut saada parvoviruksen, vaikka myöhemmin paljastui, että hänen kennelinsä koirissa oli ollut tartuntaa.

Koska sijoituskoiran papereita ei luovuteta ennen omistajuuden siirtymistä, Mäntylällä oli todisteena vain kuva rokotusmerkinnöistä. Eläinlääkärissä selvisi, että rokotteet olivat vanhentuneita ja rokotuksen toteutuminen muutenkin epävarmaa. Viranomaisten mukaan koirapassien ja terveystodistusten väärentäminen on yleistä.

Pitkän hoidon jälkeen Tove toipui. Kun se täytti vuoden, terveystarkastukset osoittivat sen sopivaksi jalostukseen. Mäntylän oli ilmoitettava kasvattajalle juoksuajoista, vaikka kasvattajan toiminnan laillisuudesta oli jo tässä vaiheessa vakavia epäilyjä.

Syksyllä 2022 tullin tekemä kotietsintä kasvattajan luona paljasti epäilyjä laittomasta koirien maahantuonnista sekä EU:n alueelta että kolmansista maista. Lisäksi tutkittiin epäiltyä eläinsuojelurikosta. Tutkinta paljasti, että kasvattajan laiton koirakauppa ja salakuljetus oli ollut järjestelmällistä.

Tästä huolimatta Mäntylän ja kasvattajan välinen sijoitussopimus oli edelleen voimassa.

– Näiden tietojen valossa ei tietenkään enää tuntunut siltä, että haluaisin olla mukana toiminnassa tai antaa koiraani kasvattajan haltuun astutusta ja synnytystä varten, Mäntylä kertoo.

Hän tarjoutui ostamaan Toven, mutta kasvattaja kieltäytyi.

Mäntylä otti useasti yhteyttä Kennelliiton neuvontaan ja kertoi kasvattajan epäillystä rikollisesta toiminnasta. Hän kysyi, oliko oikein teettää pentuja koiralla, jonka alkuperä oli epävarma. Liitosta vastattiin, että jos hän ei antaisi koiraa kasvattajan käyttöön, hän saattaisi itse joutua oikeuteen ja maksumieheksi. Kennelliitto oli oikeassa, sillä kyseinen kasvattaja on vienyt joitain sijoitussopimuksiaan oikeuteen ja vaatinut suuria korvauksia menetetyistä pentueista.

Vuonna 2008 sama kasvattaja teki rikosilmoituksen naisesta, jota syytti kahden koiran kavaltamisesta ja vaati noin 45 000 euron korvauksia koirista ja menetetyistä pennuista. Nainen otti sijoitukseen uroskoiran, joka osoittautui näyttelyissä aggressiiviseksi ja vaaralliseksi muille koirille, eikä sitä voinut käyttää jalostukseen. Toista koiraa kasvattaja väitti sijoituskoiraksi, vaikka siitä ei ollut tehty sopimusta.

Käräjäoikeus määräsi naisen maksamaan kasvattajalle 28 000 euroa, mutta hovioikeus alensi summaa, koska sijoitussopimus todettiin kohtuuttomaksi ja vaatimukset liiallisiksi. Lopulta nainen tuomittiin sakkoihin ja vajaan 7 000 euron korvauksiin.

Tällä hetkellä samalla kasvattajalla on Pirkanmaan käräjäoikeudessa vireillä kanne, jossa hän vaatii erästä sijoitusperhettä palauttamaan kaksi sijoituskoiraa tai maksamaan niistä yli 35 000 euroa sekä oikeudenkäyntikulut. Toinen koirista on ollut perheessä jo viisi ja toinen kolme vuotta. Korvausvaatimus perustuu kasvattajan arvioon saamatta jääneistä tuloista oletetuista pennuista.

Ensimmäisellä koiralla oli teetetty pennut sovitusti, mutta kasvattaja oli kirjannut sopimukseen, että pentueita tulisi olla kaksi. Sijoitusperhe ei sopimusta allekirjoittaessaan tiennyt, että alalla yleinen käytäntö on vain yhden pentueen vaatimus.

Toinen sijoituskoira oli tuotu Suomeen todennäköisesti laittomasti Serbiasta. Haastehakemuksen perusteella kasvattaja ei ollut tehnyt koirasta kirjallista sopimusta perheen kanssa. Eläimen asiakirjoissa on ollut useita epäselvyyksiä, ja sille on laadittu kaksi eri passia, joiden tarkoituksena on ilmeisesti ollut peittää sen alkuperäinen lähtömaa.

Serbiasta tuotavien koirien tuonti EU:hun edellyttää useita rokotuksia, testejä ja virallisia todistuksia sekä tullin tarkastusta. Tullin mukaan kyseiselle koiralle tai monille muillekaan kasvattajan tuottamille koirille ei vaadittavia toimenpiteitä ole tehty.

Rokottamattoman pennun sijoittaminen lapsiperheeseen altisti heidät vakaville eläintaudeille, joista rabies on ihmiselle lähes aina kuolemaan johtava sairaus. Perhe sai tietää koiran todellisesta alkuperästä vasta viranomaisilta.

Kun julkisuuteen tuli tietoa kasvattajaan kohdistuvista rikosepäilyistä, sijoitusperhe halusi odottaa, että rikostutkinta ja sen myötä koirien todellinen alkuperä varmistuisivat. Vasta sen jälkeen olisi mahdollista arvioida koiran käyttöä jalostukseen. Sijoitussopimukseen liittyvä oikeuskäsittely on edelleen kesken.

Mäntylä säästyi tällaiselta prosessilta, sillä Tovella ei ensimmäisten juoksujen jälkeen näkynyt seuraavia. Mäntylä ei paljastanut kasvattajalle, että tiesi rikosepäilyistä, vaan päätti yrittää pitää koiran neuvottelemalla.

– Oli ihan kamalaa pelätä, että Tove vietäisiin meiltä pois tai että se joutuisi huonoihin olosuhteisiin synnyttämään.

Itsenäisyyspäivänä kasvattaja yllättäen vihjasi olevansa valmis myymään Toven. Edullinen tarjous se ei kuitenkaan ollut.

– Ehdotimme, että maksaisimme vielä puolet koirasta, jolloin sen hinta olisi ollut kokonaisuudessaan maksettu. Kasvattaja kuitenkin laski, että rahaa pitäisi saada vielä niin paljon, että koiran hinnaksi tulisi 5 000 euroa. Hän toisteli, että kyse oli sijoituskoirasta, josta hänen täytyi jäädä voitolle.

Lopulta Mäntylä maksoi kasvattajalle vielä 2 700 euroa. Kokonaishinnaksi kertyi tässä vaiheessa 3800 euroa, ja siihen päälle parvoviruksesta aiheutuneet eläinlääkärikulut.

EU-komission raportin mukaan laittomaan koirabisnekseen voidaan puuttua vain seuraamuksia koventamalla. Alan tuottoja aliarvioidaan oikeusprosesseissa, rajat ylittävä toiminta ja tietokantojen puute vaikeuttavat tutkintaa, ja osa viranomaisista pitää eläinrikoksia vähäisinä. Raportti korostaa, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Pirkanmaan kasvattajan rikostutkinnassa selvisi, että hän oli kolmen vuoden aikana tuonut Suomeen vähintään 80 kiellettyä tai luvanvaraista koiraa puutteellisilla asiakirjoilla. Koirilla teetettiin 393 pentua, ja syyttäjän mukaan kasvattaja sai toiminnasta lähes 400 000 euroa rikoshyötyä. Hänen omien laskuperusteidensa mukaan summa nousisi yli 800 000 euroon, jos sitä vertaa niihin korvauksiin, joita hän on oikeudessa vaatinut menetetyistä pennuista.

Oikeus tuomitsi kasvattajan törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta mutta hylkäsi syyttäjän rikoshyötyvaatimuksen ja velvoitti kasvattajan maksamaan vain laiminlyödyt verot. Hänet tuomittiin myös eläinsuojelurikoksesta likaisten ja ahtaiden olojen vuoksi, mutta eläintenpitokieltoa ei määrätty, koska eläimiin kohdistunutta väkivaltaa ei katsottu olleen. Talousrikoksista seurasi kolmen vuoden liiketoimintakielto ja ainoana varsinaisena rangaistuksena vuoden ehdollinen vankeus.

Oikeuden ratkaisu herätti kysymyksen, onko lainsäädäntö riittävän ankara estämään vakavat eläinsuojelu- ja talousrikokset, kuten kansainvälisen ja järjestäytyneen lemmikkikaupan.

Mäntylä oli seuraamassa viikon kestänyttä oikeuskäsittelyä.

– Oli järkyttävää nähdä, millaisissa oloissa koiria oli pidetty. Lohduttauduin sillä, että Tove oli ollut ilmeisesti kasvattajan luona vain todella lyhyen ajan. Olin eniten vihainen siitä, että koirani meinasi kuolla, koska sen rokotuksista ei oltu huolehdittu.

Mäntylä ei suosittele sijoitussopimusten tekemistä kenellekään. Hän muistuttaa siitä, että koiraa ottaessa ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi perheenjäseneksi koira muodostuu.

– Jos kasvattajan toiminnasta herääkin huoli, on aivan mahdoton tilanne antaa oma perheenjäsen sellaisiin käsiin.