Polut ovat syntyneet tarpeeseen, mutta niiden varrelta löytyvät usein metsän kauneimmat paikat ja komeimmat näköalat

Kevyt neulasmatto joustaa jalkojen alla. Maaperä on tallautunut lukemattomien askelten alla. Muutkin ovat kulkeneet samaa polkua. Se on syntynyt reitille, josta on helpoin mennä. Se väistää kosteikot ja kiertää korkeat mäet. Puron ylittäessään se löytää kapeimman kohdan.

Polku on monien vuosien, joskus vuosisatojen kehityksen tulos.

Polut muodostuvat paikkoihin, joista ihmisen kannattaa mennä. Kulkija valitsee reittinsä monen pienen asian perusteella ja seuraava saattaa seurata samaa reittiä, vaikka polkua ei vielä olekaan näkyvissä.

Polkuja pitkin on kuljettu vanhoille uhrikiville, lähteille ja muille tärkeille paikoille. Monesti polun varrella ovat metsän komeimmat puut, suurimmat siirtolohkareet ja lähteet. Monet polut löytävät tiensä korkeille paikoille, mistä avautuvat kauneimmat näköalat.

Varsinkin entisaikaan polut syntyivät käytännön tarpeisiin.

Yksi polku vei hyville metsästysmaille, toinen kalaisille järville ja kolmas marjaisille maille. Kaukana sijaitseville heinäniityille veivät omat polkunsa.

Nykyisin poluilla liikkuvat retkeilijät, kalastajat, marjastajat ja sienestäjät. Kimmoisaa polkua on hyvä astella vaikkapa rentoutuakseen, kuunnellakseen hiljaisuutta ja luonnon omia ääniä.

Eläimet suosivat liikkuessaan tiettyjä reittejä. Sen huomaa varsinkin lumisena talvena. Poluilla on kevyempi liikkua kuin umpihangessa. Kettu kulkee usein jänisten tallaamilla poluilla, ja jänikset taas ottivat lumikengillä tallaamani polun omaan käyttöönsä.

Hirvet kulkevat peräkkäin ja astuvat toistensa jälkiin voimia säästääkseen.

Hyönteisetkin saavat aikaan polkuja. Muurahaiset tekevät hämmästyttävän selkeitä ja suuria polkuja. Kun ajattelee, kuinka paljon yhden muurahaisen askel painaa, luulisi sen olevan mahdotonta. Mutta niin vain syntyy kymmenien metrien pituisia valtaväyliä, joilla ei kasva mitään.

Polut saattavat kulua liikaa, kun tuhannet ja kymmenet tuhannet ihmiset käyttävät niitä. Kansallispuistot vetävät runsaasti retkeilijöitä, ja polkuja on jouduttu vahvistamaan pinnoittamalla niitä murskeella tai pitkostamalla.

Eläimet käyttävät usein samoja polkuja kuin ihmisetkin. Toisaalta moni ihmisen polku on syntynyt eläinten polun päälle. Eläimetkin valitsevat polkunsa taloudellisuuden mukaan. Ihmisen ja eläinten polut on helppo erottaa: ihmisen polut ovat leveämpiä, sillä eläimet kulkevat peräkkäin.

Soiden ojitukset ja metsien avohakkuut muuttivat polkureitistön. Monilta soilta katosivat pitkospuut, metsien sisällä piilottelevat polut hävisivät metsän mukana. Maisema muuttui. Tiestö kehittyi eikä poluilla ole enää samaa merkitystä kuin ennen aikaan.

Käyttämättömät polut alkavat umpeutua jo kymmenessä vuodessa.

Uusia polkuja syntyy vieläkin sinne missä on paljon ihmisiä. Polku alkaa syntyä jo muutaman kymmenen askeltajan jälkeen. Sadan patikoijan jälkeen luonnossa on jo selvä polku, kun kasvillisuus on tallaantunut ja katkeillut.

Hyvässä käytössä polku kasvaa ja uralle alkaa kerääntyä kariketta, mikä estää uuden kasvillisuuden kasvamisen. ●