Lumpeenlehdillä elää erikoistuneita hyönteisiä, joilla on tärkeä tehtävä vesistön huoltojoukkona – Auttavat lisäämään valoisuutta
Lumpeet ovat myrkyllisiä ja lehdet sitkeitä ja paksuja. Lehdillä elävillä kovakuoriaisilla on tärkeä tehtävä: ne syövät lehtiä reikäisiksi. Rähjäiset lehdet hajoavat ja uppoavat. Näin vesistön valoisuus lisääntyy.
Tällä kertaa luontojuttuni aihe kuulostaa suorastaan kepeältä: mikäpä olisikaan sen rentouttavampaa kuin viettää aurinkoista kesäpäivää lumpeenlehden päällä köllötellen? Näin monet eliöt tekevätkin, ja lumpeen- ja ulpukanlehtien ympärille on kehittynyt omanlaisensa ekosysteemi. Mutta miten leppoisaa elämä siinä lieneekään?
Lummenälvikäs on lehtikuoriaisiin kuuluva pieni hyönteinen, joka on sopeutunut elämään veden tuntumassa. Sillä on ruumiissaan lyhyt, tiheä karvapeite, joka suojaa kastumiselta.
Toukkina lummenälvikkäät ja monet muut lehtikuoriaiset elävät suurina joukkoina vesikasvien lehdillä ja pistelevät poskeensa niiden pehmeät osat.
Myös pitkäjalkainen, tummanharmaa lummekuoriainen on tuttu näky lumpeenlehdillä.
Lumpeet ovat myrkyllisiä. Niitä pystyvät hyödyntämään vain erikoistuneet eliöt.
Lummenälvikäs ja lummekuoriainen on helppo tunnistaa elinpaikkansa perusteella.
Nälvikäs on pituudeltaan 6–8 millimetriä, ja sillä on tummanruskeiden peitinsiipien reunassa ohut keltainen juova. Nälvikkään toukka näyttää tummanruskealta, mutta sen pohjaväri on kellertävä ja selkäpuolella on tummanruskeita juonteita.
Lummekuoriaisella on metallinkiiltoiset, pilkulliset peitinsiivet, jotka kimaltelevat auringossa jalokiven tavoin. Hopeanhohtoisen pohjavärin seasta erottuu vihreitä, violetteja ja kuparinvärisiä häivähdyksiä.
Noin senttimetrin mittaisella lummekuoriaisella on melko kapea keskiruumis sekä pitkät takajalat ja paksut reidet. Silmät ovat melko isot, ja tuntosarvet ovat sopusuhtaisen mittaiset.
Lummekuoriainen viettää elämänsä lumpeen ja ulpukan lehdillä syöden niitä. Toukat puolestaan elävät vedessä ja järsivät kasvien juuria.
Nälvikäs elää samantapaisesti lumme- ja ulpukkakasvustoissa. Toukat kuoriutuvat keskikesällä, ja aikuisia kuoriaisia voi nähdä vielä myöhään syksyllä. Se talvehtii aikuisena vesistöjen äärellä kasvillisuuden tyvellä.
Monesti ulpukan- ja lumpeenlehtiä on vesistöissä niin paljon, että ne peittävät pinnan lähes kokonaan. Näin on etenkin pienissä lammissa ja rehevöityneissä järvenlahdissa. Tiivis lehtimatto ei päästä paljonkaan valoa lävitseen. Niinpä yhtenäisten ulpukka- ja lummekasvustojen alla elää vain harvoin varsinaisia vesikasveja eli pysyvästi veden ympäröimänä eläviä upos- tai pohjaruusukekasveja.
Tässä kohtaa lumpeiden lehdillä elävät kuoriaiset tulevat hätiin. Kuoriaiset heikentävät kelluslehtisten vesikasvien kasvustoja syömällä lehtiin reikiä, mikä edistää lehtien hajoamista aallokossa ja virtauksissa.
Eräässä tutkimuksessa selvisi, että lummekuoriaisten suorittama lehtien pilkkominen muutti koko kasvuston alaisia valaistusoloja.
Kun vesistön pinnalla kelluva paksu ja vahva lehtimassa heikentyi, valoa pääsi tunkeutumaan enemmän lehtien alaiseen vesikerrokseen. Tämän seurauksena upos- ja pohjaruusukekasvit menestyivät näillä muuten liian varjoisilla paikoilla.
Lumpeet ovat myrkyllisiä ja lehdet ovat sitkeitä ja paksuja, joten niitä pystyvät hyödyntämään vain pitkälle erikoistuneet eliöt. Lummekuoriaiset ja -nälvikkäät kuuluvat vesistöjen luonnollisiin huoltojoukkoihin.
Yllättävän rauhassa nämä kovakuoriaiset saavat päivää paistatella, vaikka ne ovat lumpeenlehdillä kuin tarjottimella. Ilmeisesti ne kokevat olonsa turvallisiksi hankalasti saavutettavien, uppoavien lehtien keskellä, jonne ehkä joku västäräkki saattaa eksyä onneaan koettamaan.
Lumpeiden lehdet tarjoavat laskeutumis- ja lisääntymisalustan myös monille muille hyönteisille.
Esimerkiksi sirot tytönkorennot istahtavat usein parittelemaan lumpeenlehdelle – tai jos oikein romanttisiksi herkeävät, niin ison, valkoisen lumpeenkukan päälle.
Satunnaisempia vieraita lumpeenlehdillä ovat keuhkokotilot ja kalat. Muutaman kerran olen bongannut hauenpoikasen piilottelevan lumpeenlehden suojissa, aivan pinnan tuntumassa.
Olenpa kerran todistanut jopa vaskitsan uintia lumme- ja ulpukkakasvuston päällä. Käärmeen näkee silloin tällöin uimasillaan, mutta jalaton lisko kelluvien lehtien päällä on harvinaisempi näky.
