Luhangan tuulivoimavääntö on jatkunut kymmenen vuotta – Aktiivi ihmettelee, miksi asia on jäänyt kansalaisten hoidettavaksi: ”Tuntuu kohtuuttomalta”

Jos tuo olisi osunut päähän, se olisi vienyt tajun. Ehkä hengenkin. Auton tuulilasista olisi tullut sumuinen säröverkko. Jyrki Koskinen punnitsee kädessään litran maitotölkin kokoista mötikkää. Umpijäätä. Arvioidaan Hannu Heinosen ja Teppo Häyhän kanssa, miten kauas möhkäle on lentänyt voimalalta. Olisiko myllyn juurelle yli 50 metriä. Kuitenkin alle sata?

Voimalan torni kohoaa 140 metriin sumun keskelle. Kymmenien metrien mittainen lapa heilahtaa verkkaisessa kaaressa alas kuin valtava miekka. Latamäen voimala-alueen rajalla, Luhangan kunnan eteläreunalla, kyltti varoittaa putoavasta jäästä ja kertoo, että täällä liikutaan omalla vastuulla.

Tuulee vain pari metriä sekunnissa. Kun tuulee kunnolla, osa lähialueen asukkaista ja mökkiläisistä on sitä mieltä, että voimalat pitävät liikaa melua. Kriitikoiden mukaan myöskään vaikutuksia luonnolle ei ole huomioitu kunnolla ennen rakentamista.

Heinonen on viime vuodet vastustanut seudun tuulivoimahankkeita puoliammattimaisesti. Koskinen puheenjohtaa pientä Valkjärven suojelijat -yhdistystä. Häyhä taas on biologi ja luontokartoittaja, joka teki Valkjärven suojelijoiden toimeksiannosta uuden luontokartoituksen voimala-alueelle viime syksynä.

Samanlaiset ihmiset käyvät samankaltaisia tuulivoimakamppailuita eri puolilla Suomea nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa on nyt noin 1 800 tuulivoimalaa. Vuosikymmenen lopussa niitä on jopa kaksi kertaa enemmän, jos suunnitellut hankkeet toteutuvat.

Luhangan tapaus kertoo siitä, miten sitkeiksi tuulivoimakiistat voivat kehittyä.

Jyrki Koskinen esittelee voimalan lavasta singonnutta jäälohkaretta.

Tuulivoima-alueen reunalla kyltti varoittaa myös putoilevasta jäästä.

Latamäen tuulivoima-alue sijaitsee melko tarkalleen Lahden ja Jyväskylän puolivälissä, Päijät- Hämeen ja Keski-Suomen rajan tuntumassa, kuitenkin juuri ja juuri jälkimmäisen puolella. Jääkausi jätti maan täällä rikkonaiseksi ja jyrkkäpiirteiseksi. Lännen puolella, siis sillä suunnalla, josta yleensä tuulee, avautuvat Päijänteen selät. Seudun mäkien – tai vuorien, kuten paikalliset sanovat – laet ovat tuulisia. Hyviä paikkoja tuulivoimaloille.

Tuulivoimalat rakennettiin tänne siksikin, ettei vastustus ollut rajua. Jokaisesta voimalasta saa kiinteistöveroa, tasaista tuloa kunnan kassaan. Itä-Häme-lehden selvityksen perusteella Luhanka on saanut voimaloista viime vuodet vuosittain yli 140 000 euroa.

Voimalat ovat silti tehneet rahaa ennen kaikkea omistajilleen. Ne rakennettiin avokätisen tuulivoimatuen aikana. Jyrki Koskinen on laskenut Energiaviraston rekisterin perusteella, että kaikkineen Luhanka Tuuli on saanut tukea valtiolta 19 miljoonaa euroa.

Seudun tuulivoimakiista on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, siitä lähtien kun Latamäen tuulivoimalat ryhtyivät jauhamaan sähköä vuoden 2014 jälkipuoliskolla.

Koskinen ja Heinonen ovat jo jonkin aikaa muiden asiassa aktivoituneiden kanssa yrittäneet pakottaa tuulivoimafirman hakemaan tuulivoimaloilleen ympäristölupaa takautuvasti.

Sellaista tuulivoima ei Suomessa normaalisti tarvitse, mutta kapinalliset toivovat, että ympäristöluvalla voimaloiden melusta tulisi loppu. Vajaa parisataa kilometriä koilliseen, Leppävirralla, paikallisten onnistui pakottaa tuulivoimayritys hakemaan ympäristölupaa takautuvasti.

Koetusta meluhaitasta on väännetty Luhangassa jo vuosikausia. Ennen rakentamista tehdyn melumallinnuksen mukaan raja-arvojen ei pitänyt ylittyä, mutta monen paikallisen arkikokemus on toinen.

Kuntalaiset kantelivat melusta jo vuonna 2016. Sen jälkeen asiaa on puitu oikeudessakin pitkään. Tuloksena on se, että Luhanka Tuuli on teettänyt melumittauksia, joiden tulokset eivät ole olleet selviä.

– Kun ei ole todistetta, että melutaso on ylittynyt, ei voi vaatia ympäristölupaa. Epäonnistunut melunmittaus vapauttaa, Koskinen puhahtaa.

Teppo Häyhä, Hannu Heinonen ja Jyrki Koskinen tutkivat Latamäen alueen karttaa.

Nyt on tavallaan palattu vuoteen 2016, sillä kunta vaatii Latamäen alueella tehtäväksi melumittaukset vuoden 2025 loppuun mennessä. Voimalat ovat Luhanka Tuuli -kommandiittiyhtiön omistuksessa. Nykyään Luhanka Tuulen omistaa Exilion, sijoitus- ja varainhoitoyhtiö. Exilionin omistavat Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas ja Valtion Eläkerahasto.

Exilion osti tuulivoima-alueen vuonna 2019. Toimitusjohtaja Ari Taljan mukaan mittauksista ei ole ilmennyt, että tuulipuisto aiheuttaisi kohtuutonta melua tai haittaa lähialueille.

Nyt alueella on teetetty ulkopuolisella taholla uusia äänimittauksia.

– Ennen mittausraportin saamista ja analysointia emme koe, että muille toimenpiteille on tarvetta, Talja kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Taljan mukaan ympäristöluvan hakemiselle ei ole laillista perustetta, eikä nyt ole selkeää kuvaa siitä, mihin voimaloiden vaikutuksiin luvalla olisi tarkoitus puuttua.

– Asioita on mahdollisuus käsitellä ilman raskaita viranomaisprosessejakin, jotka tuovat myös yhteiskunnalle kuluja.

Latamäen tuulivoima-alue luvitettiin Luhangan kunnan myöntämällä suunnittelutarveratkaisulla vuonna 2012. Ratkaisu on tarkoitettu tilanteisiin, joissa ympäristöarvot tai ympäristön käyttö ei aseta rakentamiselle rajoituksia. Nykyään tuulivoimaa ei käytännössä enää tehdä vain suunnittelutarveratkaisulla.

Latamäen seutu on merkitty Keski-Suomen liiton selvityksessä yhdeksi maakunnan hiljaisista alueista ennen tuulivoimaloita tehdyn mittauksen perusteella.

Teppo Häyhä laskeutuu Jänisojan penkalle ja polkaisee pari kertaa saappaallaan. Ohuen lumikerroksen peittämä jää murtuu.

– Kyllä siinä näkyy virtaus, hän sanoo tarkkailtuaan hetken tummana liikehtivän veden pintaa.

Taustalla kohoaa Kelkkavehmasmäki, jolle rakennettu tuulivoimala erottuu välillä ilmavirtauksessa aaltoilevan sumuverhon läpi. Voimalalle vedettiin tie pienen Jänisojan yli. Virtaus kiinnostaa Häyhää, sillä aiemmin, kun hän kartoitti paikan Valkjärven suojelijoille, vesi seisoi.

Jänisoja on vedetty tien ali kapeassa putkessa. Yläjuoksulla putken pää vain on niin korkealla, ettei vesi kulje, jos sitä on vähän. Häyhä arvioi, että virtaaman väheneminen on ilmeisesti heikentänyt alapuolisen puronvarren pikkusoistumien tilaa.

Ennen voimaloiden rakentamista tehdyssä kartoituksessa löytyi vain yksi luontokohde. Koskisen ja Häyhän mielestä se on hämmentävää, sillä ennen rakentamista alueella oli Metsäkeskuksen tietokannassa ainakin 14 luonnonsuojelullisesti arvokasta luontokohdetta.

Kun Häyhä selvitti Latamäen luontokohteita viime syksynä, Koskinen kulki mukana apumiehenä.

Tuulivoima-alueelta löytyi 15 erityisen tärkeää tai arvokasta elinympäristöä. Norojen lisäksi tuulivoimaloiden katveessa on erilaisia korpia, kankaita ja luhtia, joissa kasvaa uhanalaisia sammalia ja kosteikkokasveja.

Teppo Häyhä tarkastelee korpea. Hänen arvionsa mukaan läheinen tuulivoimalalle rakennettu tie on kuivattanut aluetta.

Kelkkavehmasmäen maisemaa on muuttanut paitsi mylly myös avohakkuu.

Tuulivoimaloiden suora vaikutus ympäröivään luontoon tulee paitsi itse voimaloiden vaatimasta alasta, myös niiden käyttöön rakennettavista huoltoteistä.

Häyhän selvityksen mukaan yksi kosteikko, ilmeisesti pieni korpisuo, on tuhoutunut kokonaan tuulivoimala-alueen teiden alle. Metsäkeskuksen tietokannassa se oli luokiteltu metsälain mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Lisäksi ainakin neljän kohteen tila on heikentynyt.

Häyhä pitää tuulivoimaloiden rakentamista edeltänyttä selvitystä selvästi epäonnistuneena.

Exilionin Talja kommentoi ympäristövaikutusten selvittämistä niin, että vaikutukset on selvitetty kulloinkin voimassa olleiden ohjeistusten ja lainsäädännön mukaisesti. Hänen mukaansa ympäristövaikutuskysymyksiä on pyritty selvittämään sitä mukaa kuin niitä on herännyt.

Häyhän selvitys muistuttaa siitä, ettei tuulivoima ole ainoa seutua muuttava voima. Metsien hakkuut ovat vaikuttaneet käytännössä kaikkiin tuulivoima-alueen luontokohteisiin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana avohakkuita on tehty monin paikoin, eikä niissä ole jätetty suojavyöhykkeitä herkkiin kohteisiin.

Jyrki Koskisen kesäpaikka sijaitsee parin kilometrin päässä Latamäen voimala-alueesta, Valkjärven rannalla.

– Isä on Hartolasta kotoisin. Hän osti työkaverinsa kanssa metsätilan Valkjärven rannasta vuonna 1959. Saunamökki valmistui vuonna 1962. Paikka on ollut lapsuuden paratiisini ja meidän lapsiemme paratiisi.

Siihen paratiisiin tuulivoimalat tulivat yllätyksenä. Mukana tuli melu, joka ei erämaahan kuulu.

– Varsinkin silloin melua kuuluu, kun tuuli on illalla jo maan pinnalla tyyntynyt, mutta ylhäällä, tuulivoimalan lapojen korkeudella vielä tuulee. Sellaista hump-hump-hump-humahtelua ja mekaanista kolinaa.

Hannu Heinonen asuu Luhangassa, useiden kilometrien päässä voimaloista. Mökki on lähempänä, vastapäätä Latamäen voimala-aluetta Päijänteen rannalla.

– Yhtenä kesänä jumalattomat kuljetukset alkoivat, kun tuulivoimalan lapoja kuljetettiin työmaalle. Ei meitä ollut siitä informoitu, mökki on Sysmän puolella, Sysmän pohjoisin tontti.

Heinonen pohti asian viemistä oikeuteen ylimääräisen muutoksenhaun kautta. Se olisi tullut turhan kalliiksi ja riski olisi ollut liian suuri. Sen sijaan hän ryhtyi selvittämään seudun tuulivoimahankkeita ja myös vastustamaan niitä, jos hänestä tuntui, että syytä siihen oli.

Heinonen laskee, että Päijänteen rannoille on ollut vireillä 19 tuulivoima-aluetta noin kymmenen vuoden aikana. Näistä Latamäen alue on rakennettu ja kahdeksan hanketta on edelleen valmisteilla.

– Kaikki muut on saatu kaadettua, Heinonen sanoo. Eikä ihan vähän tyytyväisyyttä äänessään.

Heinonen teki uransa metsä- ja energia-alalla, myös ulkomailla. Jyrki Koskinen jäi kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle IBM:n vastuullisuusjohtajan työstä ja teki vielä sen jälkeen töitä konsulttina.

Koskinen on 71-vuotias ja Heinonen täytti joulukuussa 77 vuotta. Mieleen tulee, että aktivismi vaatii aikaa, jota eläkeläisellä on. Tietenkin myös ymmärrys yritysten, virkamiesten ja yhteiskunnan toiminnasta auttaa.

– Vastus on kova. Tuulivoimateollisuudella on käytettävissä rahaa ja lobbareita, Heinonen sanoo.

Syödään eväät. Laavulta näkee viereisen vuoren tuulivoimalan. Yleensä. Nyt voimalan hahmon lähinnä aavistaa, sillä sumu ei ole hälventynyt koko päivänä. Jyrki Koskinen tarjoaa kylmiä eineslihapiirakoita ja lämmintä lihalientä termoksesta. Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin luuytimiin tunkevassa kosteassa pikkupakkasessa.

Voimalan melko hiljainen sähköinen surahtelu kuuluu muutaman sadan metrin päähän tyynessä kelissä. Tuulivoimalasta lähtevä meteli erottuu sitä paremmin, mitä hiljaisempi ympäristö muuten on.

Voimaloita ei kuitenkaan ole rakennettu koskemattomaan erämaahan. Soratieverkko risteilee aluetta. Yhden vuoren kyljessä kohoaa komea kuusikko, mutta toinen, kolmas ja neljäs on hakattu. Suomalaiselta haja-asutusalueelta myydään luonnonvaroja puuna ja tilana.

Koskisen mielestä tilanne on ennen kaikkea epäreilu: Se, joka saa tuulivoimasta hyödyn, ei olekaan vastuussa, jos voimala pitää vaikkapa luvattua kovempaa meteliä.

– Tuntuu kohtuuttomalta antaa kansalaiselle hoidettavaksi tällaisia asioita. Eihän siinä ole järjen häivää.

Epäoikeudenmukaista on sekin, että sähköä tuotetaan täällä ja se käytetään jossain muualla.

– Tuulivoimalat sopivat teollisuusalueille ja muualle, jossa on melua ja välkettä jo ennestäänkin ja infrastruktuuri valmiina.

Heinosen mielestä jokaiselle tuulivoima-alueelle pitäisi tehdä pakollinen melun vastaanottomittaus käyttöönoton jälkeen. Siinä voisi varmistaa, ettei ääntä tule liikaa. Olennaista olisi saada se ympäristölupa. Näille voimaloille ja tuleville.

– Ihmettelen, miksi tuuliyritykset vastustavat ympäristölupaa viimeiseen asti, vaikka kertovat, ettei tuulivoimaloista ole mitään haittaa, ei varsinkaan meluhaittaa, Heinonen sanoo.

Tuulivoiman vastustajien pystyttämät kyltit joutuivat paikoin ilkivallan kohteeksi.

Tuulivoiman rakentamista kannatetaankin. Tätä kylttiä on tuulivoimakriitikoiden vastapuoli on käynyt muokkaamassa.

Seuraavana aamuna olen siellä, missä energiaa kuluu. Helsingin keskustassa, Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa. One Planet -konsulttifirma julkistaa selvityksensä tuulivoiman luontovaikutuksista.

Kynttilävalaisimet roikkuvat korkealla kaartuvasta holvikatosta. Tilaisuuden vieraille tarjotaan muun muassa luomukahvia, paahdettua tofua ja seesamia ja mintulla maustettua vihersmoothieta.

Tilaisuudesta tavoittamani Suomen uusiutuvien edunvalvontajohtajan Matias Ollilan mielestä ympäristölupa ei sovi tuulivoimarakentamiseen erityisen hyvin.

– Ympäristöluvassahan määritellään se, miten paljon toiminnasta saa syntyä päästöjä.

Ollilan mukaan voimaloiden vaikutuksia luontoon, kuten juuri ääntä, huomioidaan jo etukäteen. Päästöjen sääteleminen jälkikäteen luvalla ei siksi hänestä istu tuulivoimaan.

Ollila huomauttaa, että asetusten mukaan voimaloista ei saa tulla asutukseen öisin yli 40 desibelin meteliä.

– Esimerkiksi liikenteelle sovelletaan jopa 55 desibelin rajaa.

Ollila kertoo, ettei alalla toivota nykyistä tiukempia määräyksiä siihen, kuinka lähelle asutusta tuulivoimaa saa rakentaa. Hänen mukaansa pidemmät etäisyydet johtaisivat siihen, että tuulivoimaa pitäisi rakentaa nykyistä erämaisempiin paikkoihin, mikä taas ei olisi järkevää.

Entä ajatus siitä, että Suomen syrjäseuduista tehdään vain sähköntuotantoaluetta kaupunkeja ja teollisuutta varten?

– Kyllä tuulivoima on myös sitä aluetta varten, jonne sitä rakennetaan. Siitä tulee merkittävät kiinteistöverot ja maanvuokratulot, ja se tuo työpaikkoja.

Vihreä siirtymä näyttää erilaiselta, kun sitä katsoo tuulivoima-alan voimatekijöiden porukasta Helsingin ytimestä ja keskisuomalaiselta laavulta eineslihapiirakka kädessä.

Päästöjen vähentäminen vaatii siirtymistä vähäpäästöiseen sähköntuotantoon. One Planetin selvityksen mukaan maatuulivoiman maankäyttö- ja päästövaikutukset ovat pienemmät kuin muilla energiantuotantomuodoilla.

Mutta koti- tai mökkimaisemassa mylly ei ole mikään pikkujuttu, eikä haitaton luonnollekaan.

Jos ympäristölupa ei ole ratkaisu tähän ristiriitaan, joku muu olisi hyvä keksiä.

Yksi Luhangan Latamäen tuulivoima-alueen voimaloista.