Löylytyksen karu viesti: Manchester United ei ole toipunut Sir Alex Fergusonin lähdöstä 11 vuoteen, kun taas Liverpool näyttää päässeen yli Jürgen Kloppista nopeasti
Northwest Derbyn viime vuodet ovat olleet vahvasti Liverpoolin hallintaa eikä sunnuntai-ilta tuonut muutosta vieraiden vietyä isäntiä pahemman kerran niin kentällä kuin teknisellä alueella. Jaot olivat jälleen kerran epäreilut – Liverpool viritti mestarillisen ansan Old Traffordilla.
Luoteis-Englannin pahimpien kilpakumppanien Liverpoolin ja Manchester Unitedin viime vuosien odotetut kohtaamiset ovat olleet jälkimmäisen kannattajille pääosin ankeita parituntisia, joiden odottamiseenkin on voinut jo liittyä pelonsekaisia tunteita. United ei ole kyennyt haastamaan Liverpoolin valta-asemaa edes vähää alusta ja on kärsinyt useita todella rumia löylyjä esimerkiksi lukemin 0–7, 0–5 ja 0–4.
Tuoreen Valioliiga-kauden ensimmäinen kohtaaminen joukkueiden välillä ei kauas tästä kategoriasta mennyt. Old Traffordin kotijoukkue pelasi isännän asemansa arvoisesti viitisen minuuttia, minkä jälkeen vierasjoukkue meni menojaan. Tasoero oli tänäänkin valtava. Jos tapahtuma olisi ollut liikuntatunti, olisi pedagogisesti taitava opettanut vaihtanut tauolla ainakin pari pelaajaa päikseen.
Miksi näiden joukkueiden tasoero on näin valtava? Olisi niin kovin helppoa mennä asenteen, terävyyden ja itseluottamuksen taakse. Se on kuitenkin yksistään kovin laiskaa, joskaan ei täysin merkityksetöntä. Irrallisena pelin rakenteellisista ongelmista nämä aspektit kuitenkaan harvemmin esiintyvät.
United lähti otteluun pyrkien estämään Liverpoolin avaamisen muodon sisään puolustaen todella kapealla. Laitahyökkääjät Alejandro Garnacho ja Marcus Rashford olivat voimakkaasti sisässä. Jos näissä hetkissä pelistä olisi ottanut pysäytyskuvan, olisi muoto näyttänyt Unitedin kannalta aivan kelvolliselta. Pysäytyskuvat eivät kuitenkaan pitkälle asioista kerro.
Tämä puolustustapa toki esti Liverpoolin suorat syötöt kymppialueelle, mutta ei vieraiden tarvinnut Nobel-tason keksintöjä esittää edetäkseen kentällä. Siihen riitti oikeastaan kaksi erityyppistä, melko yksinkertaista sekvenssiä. Toisessa niistä Liverpool liikutti joko kymppinä pelanneen Dominik Szoboszlain tai keskushyökkääjä Diogo Jotan muodon ulkopuolelle leveyteen tai painottomaan ylätaskuun ja pelasi sinne suoran pallon. Tämä tilanne toistui lukuisia kertoja, eikä United-leirissä tunnuttu reagoivan tähän vapaan pelaajan dilemmaan millään tavalla, vaikka Liverpool oli jo puolen tunnin kohdalla nautiskellut sillä koko rahalla.
”On ollut jo pidempään selvää, ettei Casemiron taso enää riitä näihin karkeloihin ja vastuu on yksin Erik Ten Hagilla.”
Toinen Liverpoolin yksinkertainen tapa edetä oli ottaa yksi tai kaksi käyttösyöttöä sen pohjapelaajilla Ryan Gravenberchilla tai Alexis Mac Allisterilla, mikä riitti Unitedin pohjakaksikon Casemiro-Kobbie Mainoo hyppäämiseen ja näin, tila kymppialueella oli auki.
Vaikka Unitedilla oli selkeästi kaksi keskikentän pohjapelaajaa, tultiin sen linjoista silti läpi luvattoman helposti. Joko keskikenttälinja oli liian flättinä (pelaajat samassa tasossa ilman porrastuksia), painottoman puolen laitahyökkääjä lintsasi puolustusvelvoitteistaan (useimmiten Rashford) tai sitten syy oli joku edellä mainituista. Tässä suhteessa tilanne ei siis ole parantanut viime kauden toiminnasta. Manuel Ugartelle on huutava tilaus, mutta ei mies yksin voi rakenteellista ongelmaa pelastaa.
Näiden etenemistapojen lisäksi Arne Slotin Liverpoolilla tuntuu olevan vielä Jürgen Kloppin aikaa selkeämmin takataskussaan koko ajan liipasimella oleva pitkä ristipallo yksi vastaan yksi -tilanteisiin sen laitahyökkääjilleen, etenkin oikeaan laitaan Mohamed Salahille. Tämä työkalu joko pitää vastustajan laitapuolustajat kiinni linjassa tai sitten heidän ollessa ylempänä mahdollistaa suoran murtautumisen selustaan.
Liverpoolin hyökkääminen Valioliigan alkukaudella ei ole ollut mitään ydinfysiikkaa – ei sen ole tarvinnut. Muutama selkeä, mutta äärimmäisen tehokkaan oloinen perusmalli. Lisäksi, Mohamed Salah näyttäisi saaneen 32-vuotiaana vielä (ainakin) yhden uuden pelillisen vaiheen uralleen.
Entinen suorasta juoksunopeudesta elänyt, pallon kanssa jopa aavistuksen sattumanvaraisen oloinen kiituri on jalostunut mestarilliseksi pelintekijäksi, jonka yksi vastaan yksi -haastojen ensisijainen tarkoitus ei ole ohittaa, vaan imeä puolustaja lähelleen ja odottaa joukkuekaveriensa tekemiä juoksuja erinomaisille maalipaikoille. Aivan kuten tänäänkin joukkueensa avausjakson maalien alustuksissa. Salah on asettanut oman rimansa vuosien varrella huimiin korkeuksiin, mutta sen ylittäminen on näköjään edelleen mahdollista.
Mikä teki kuitenkin lopulta isoimman tuloksellisen eron tänään, oli Liverpoolin virittämä prässiansa. Nerokas ja tehokas, mutta kuitenkin melkoisen yksinkertainen. Siinä, missä Kloppin punapaidat opittiin tuntemaan raivoisasta prässäämisestään korkealla, on Slot selvästikin tuonut mukanaan uudenlaisen twistin.
Liverpool ei lähtenyt prässäämään Unitedin maalivahtia tai toppareita. Kuin hipihiljaa savannin korkeassa ruohikossa vaaniva kissapeto, se odotti – ja oikean hetken tullen murhasi. Slotin ryhmän ideana oli ohjata Unitedin avaaminen keskustaan laitahyökkääjien todella selkeillä kaariliikkeillä, jotka tukkivat syöttösuunnat laitoihin. Kotijoukkue teki kiltisti työtä käskettyä avasi Unitedin keskikaistalle, minkä jälkeen peto hyökkäsi. Se pyrki tuplaamaan Unitedin keskikenttäpelaajan – usein negatiivisessa peliasennossa pallon saaneen sellaisen – ja tulosta tuli.
Liverpoolin jokainen maali syntyi pallonriistosta Unitedin avattua maata pitkin keskelle. Näissä hetkissä vierasjoukkueen pelaajistosta erottui erityisesti Gravenberch, joka on näyttänyt Slotin avausviikkoina todella vahvalta ja on tätä menoa hyssyttelemässä kunnolla epäilijöilleen, joiden mielestä Liverpool tarvitsisi paremman kutosen.
Olisi niin kovin helppoa kirjoittaa vaikka kokonainen teksti Casemirosta. Mitä lisäarvoa se kuitenkaan toisi? On ollut jo pidempään selvää, ettei viisinkertaisen UCL-voittajan taso enää riitä näihin karkeloihin ja vastuu on yksin Erik Ten Hagilla. Casemiron henkilökohtaiset virheet maksoivat kaksi maalia, mutta se ei ole koko totuus juurisyyn ollessa rakenteellinen.
Seuratkaa vaikka: jos (ja kun) Casemiron tilalla on jatkossa pelinavaamisvaiheessa toinen pelaaja ja Unitedia onnistutaan prässäämään Liverpoolin esittämillä triggereillä nopeiden tukiliikkeiden puuttuessa, on vaikeuksia edelleen luvassa.
”Entinen dynastia ei ole vieläkään toipunut oman managerilegendansa sivuun siirtymisestä.”
Liverpool näytti pelin jokaisella osa-alueella erinomaiselta. Avaamis- ja rakentelumallit, prässitriggerit ja erinomainen vastaprässi erottuivat kirkkaimpina vahvuuksina. Manchester United näytti näillä kaikilla mittareilla monta luokkaa heikommalta – jälleen. Se on tilanteenvaihdoissa aivan riekaleina, hitaassa hyökkäyksessä laadukkaat tukiliikkeet jäävät vajaiksi ja prässääminen on epäsynkronoitua, edelleen.
Kotijoukkueen hyökkäämisen pidempi analysointi ei tämäniltaisen pelinkuvan vuoksi liene kovin relevanttia, mutta listataan muutama havainto.
Joshua Zirkzee teki tälle tyypillistä putoamista syvään linkittämään peliä ja ihan kelvollisesti sen tekikin. Ongelmana vain näissä hetkissä oli, ettei Zirkzeen mukanaan vetämän topparin taakse syntynyttä tilaa hyödynnetty Garnachon ja Rashfordin pysyessä laidoillaan. Tämän synkronoinnin on kehityttävä merkittävästi, jotta Zirkzeestä saa hyötyä irti.
Oliko pääsyynä sitten juuri tämä, vai jokin muu, perustui Unitedin hitaampi hyökkääminen pitkälti laitojen kautta etenemiseen. Lähtökohtaisesti siinä ei olisi välttämättä mitään pahaa, mutta Unitedin tapauksessa tänään avanneista laitahyökkääjistä ainoastaan Garnacho kykenee tällä hetkellä aiheuttamaan todellista syvyys- tai ohitusuhkaa Rashfordin jatkaessa varjojen mailla haahuiluaan. Toki mies alusti pelin lopulla kaksi hyvää maalipaikkaa, mutta kokonaisuus jäi jälleen miinukselle.
Myös, mitä enemmän pallo pyörii muodon ulkopuolella, sitä vähemmän joukkue saa irti parhaasta pelaajastaan, kapteeni Bruno Fernandesista. Toki miehellä itselläänkin on parantamisen, esiin astumisen paikka.
Vaarallisimmillaan United oli tilanteenvaihdoissa, joissa se pääsi muutamia kertoja hyökkäämään isoihin tiloihin. Tähän pelin osa-alueeseen joukkue tuskin tällä kaudella kaatuu.
Pähkinänkuoressa, kentällä nähtiin tänään kotijoukkue, jonka todellista eteenpäinmenoa jo managerinsa kolmannella kaudella odotellaan edelleen ja vierasjoukkue, joka ei tunnu hätkähtäneen pitkäaikaisen managerilegendansa sivuun siirtymisestä pätkääkään. Arne Slot astui suurimpiin mahdollisiin saappaisiin ja on voittanut Liverpool-uransa kolme ensimmäistä Valioliiga-ottelua maalierolla 7–0.
Varsinkin jälkimmäistä faktaa saattaa moni Manchester United -kannattaja nieleskellä pitkään; entinen dynastia kun ei ole vieläkään toipunut oman managerilegendansa sivuun siirtymisestä. Siitä on 11 vuotta.
