Loukattu ego Valkoisessa talossa – kun maailmanrauhan edelle meni presidentin ylpeys
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin välinen tapaaminen Valkoisessa talossa kärjistyi perjantaina avoimeksi yhteenotoksi. Se osoitti maailmanpoliittisesti, että Yhdysvallat näyttää etääntyvän perinteisistä liittolaisistaan – ja lähentyvän Venäjää. Se jättää Suomen heikoille hangille.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tapaaminen Valkoisessa talossa päättyi perjantaina dramaattisesti. Maltillisesti alkanut keskustelu muuttui nopeasti kiihkeäksi sananvaihdoksi, jossa Zelenskyitä syytettiin epäkiitollisuudesta ja kunnioituksen puutteesta.
On selvää, että kyseessä ei ollut tavanomainen diplomaattinen erimielisyys, vaan sodan runteleman maan väheksyntä tavalla, joka rikkoo vuosikymmenten kansainvälisiä käytösmalleja. Yhteinen lehdistötilaisuus peruttiin ja Ukrainan delegaatio poistui paikalta ennenaikaisesti. Maiden välinen mineraalisopimus jäi allekirjoittamatta.
Trump julkaisi tapaamisen jälkeen Truth Social -palvelussa viestin, jossa hän totesi Zelenskyin kohdelleen Yhdysvaltoja "epäkunnioittavasti". Presidentti lisäsi ukrainalaisjohtajan voivan "tulla takaisin kun hän on valmis rauhaan".
Tapaamisessa Trump korosti kompromissien välttämättömyyttä rauhan saavuttamiseksi, kun taas Zelenskyi painotti, ettei Putinin kanssa tulisi tehdä myönnytyksiä. Trump asetti selvästi oman egonsa kansainvälisen järjestyksen edelle – Zelenskyi ei kumartanut tarpeeksi syvään, joten Ukrainan tuki vaarantui kenties lopullisesti. Samalla epäilyt siitä, missä joukoissa Trump todella seisoo, eivät ainakaan hälventyneet – pikemminkin päinvastoin.
Trumpin äänenpainot kovenivat kohtaamisessa huomattavasti. Viesti oli: joko teette sopimuksen, tai me olemme ulkona. Ja jos me olemme ulkona, te jäätte taistelemaan.
Trump syytti Zelenskyiä myös "uhkapelin pelaamisesta miljoonien ihmisten hengillä" ja uhkapeli koski myös "kolmatta maailmansotaa". Kylmäävää puhetta.
Tapaus heijastaa syvempää murrosta kansainvälisissä suhteissa. Vain kuukausi virkaanastumisensa jälkeen Trump on osoittanut valmiutensa kyseenalaistaa vuosikymmeniä rakennetut liittolaissuhteet.
Yhdysvallat äänesti vastikään YK:n yleiskokouksessa Venäjän hyökkäyksen tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan – asettuen samaan rintamaan Venäjän, Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän kanssa. Se ei ole mikään makuasia, vaan olemassa oleva fakta ja konkreettinen toimi.
Presidentti Trumpin toimintaa Zelenskyitä kohtaan on jo ehditty luonnehtimaan kiusaamiseksi kansainvälisellä näyttämöllä. Ukrainan presidentin kohtelu osoittaa epäkunnioitusta maata kohtaan, joka jo kolmatta vuotta puolustautuu täysimittaiselta hyökkäykseltä.
Mielenkiintoista on kuitenkin seurata, että miten yhtenäinen republikaanirintamakaan voi olla enää perjantain näytelmän jäljiltä. Tuleeko repeämiä?
Pieniä viitteitä on jo nähty. Esimerkiksi republikaanipresidenttejä urallaan palvellut turvallisuusasiantuntija John Bolton kritisoi avoimesti presidentti Trumpia: "Olemme nyt lähempänä Venäjää liittolaisena kuin olemme koskaan olleet. Tämä on valtava häpeä."
” Eurooppa näyttää olleen yllättynyt siitä, että Trump on kaiken aikaa ollut tosissaan – samalla tavalla kuin hän on käyttäytynyt ja puhunut. Vuosien varoitussignaalit on ohitettu, kun olisi pitänyt valmistautua muutokseen.”
Transatlanttisten suhteiden murros haastaa erityisesti Euroopan turvallisuuden perustuksia. Yhdysvaltain vetäytyminen tukijoukoista asettaisi Euroopan tilanteeseen, jossa sen olisi otettava aiempaa huomattavasti suurempi vastuu omasta puolustuksestaan – ja mahdollisesti myös Ukrainan tukemisesta.
Euroopan jämäkkyyden ja johtajuuden kannalta tilanne on paljastanut heikkouksia: ensin katsottiin sivusta Vladimir Putinin aggressiivisuuden kehittymistä, ja nyt on havahduttu Trumpin aikeisiin liian myöhään. Eurooppa näyttää olleen yllättynyt siitä, että Trump on kaiken aikaa ollut tosissaan – samalla tavalla kuin hän on käyttäytynyt ja puhunut. Vuosien varoitussignaalit on ohitettu, kun olisi pitänyt valmistautua muutokseen.
Näistä suurvaltapoliittisista siirroista herää myös hankala kysymys vielä lähempää: mihin tilanteeseen Suomi jää?
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kommentoi tapaamista Ylen Ykkösaamussa toteamalla sen olleen "diplomaattinen epäonnistuminen, jossa oli käytännössä vain ja ainoastaan yksi voittaja, joka ei edes ollut paikalla. Hän on Vladimir Putin."
Stubb painotti myös, ettei "Suomen ulkopoliittinen toiminta voi perustua unelmointiin tai kauhisteluun." Mutta eikö juuri sitä ole nähty – puhetta vailla konkretiaa? Suomi on toki rakentanut puolustuskykyään määrätietoisesti, mutta silmät ovat olleet lukittuneet eilispäivän maailmanjärjestykseen.
Nato-jäsenenä ja Yhdysvaltain liittolaisena Suomi on nyt kylmän veden pyörteissä. Turvallisuuspoliittinen kartta piirtyy uusiksi joka viikko, eikä järkähtämättömiin sitoumuksiin kannata enää ripustaa koko kansakunnan tulevaisuutta. Nato-korttikin on menettänyt hohtonsa, kun Trump voi kääntää koko pakan milloin tahansa.
Viime kädessä Valkoisen talon draama ei ole ohimenevä diplomaattinen kömmähdys vaan jäävuoren huippu, joka kielii syvistä mannerlaattojen liikkeistä. On sietämätöntä, että maamme turvallisuuden peruskivi, liittolaisuuksien verkosto, voi alkaa sortua presidentin pöydän ääressä muutaman miehen egotaistelussa.
Jo Trumpin presidenttikauden ensimmäinen reilu kuukausi antaa viitteitä, että maailmanpolitiikassa on alkanut etupiirien jako ja liikehdintä, jonka vaikutukset tulevat tuntumaan vielä pitkään.
