
Kun muut katsoivat öisin pornoa, Lotta Backlund katseli stand upia – Onni on löytynyt elämänpolun ”syrjähypyistä”
Ennen kuin Avun uudesta televisiokolumnistista Lotta Backlundista tuli kaikkien tuntema sanavalmis monitoiminainen, hän oli luiskahtaa tielle, joka ei olisi todennäköisesti tehnyt hänestä onnellista.
Tunne oli paniikinomainen. Niin Lotta Backlund muistaa sen syyskuun kolmannen päivän vuonna 2003. Edessä oli hänen ensimmäinen stand up -keikkansa helsinkiläisbaari On the Rocksin open mic -illassa.
Kuka tahansa sai tulla esittämään viiden minuutin komediasettinsä, ja Backlund oli silloin vielä kuka tahansa, 22-vuotias ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin opiskelija.
Tarkasti viisiminuuttiseksi kellottamansa settinsä hän oli opetellut ulkoa. Sisältö oli suoraan Backlundin kesällä suorittaman komiikkakurssin opeista. Itsestä on helppo kirjoittaa, itselleen saa nauraa. Varsinkin näkyvät piirteet kannattaa tuoda heti esiin.
– Minähän olin juuri se Burberryyn pukeutuva hankenilainen. Jos kirjoittaisi sketsin suomenruotsalaisista, niin kaikki koulukaverini olivat juuri kuin se sketsihahmo, mutta tosissaan. Muistan, että puhuin siitä, Backlund muistelee.
Itsesuojeluvaiston vastaisesti hän oli jopa kutsunut kavereitaan paikalle. Fiksumpi ratkaisu olisi ollut esiintyä tuntemattomalle yleisölle, jos kaikki päättyisikin katastrofiin.
– Kukaan ei saisi tietää, että kuolin lavalle, hän miettii.
– Jos se olisi mennyt jotenkin munilleen, niin en tiedä, olisiko siitä mennyt enää uudestaan lavalle.
Seuraus olisi ollut luultavasti se, että emme tuntisi Lotta Backlundia koomikon uralta ponnistaneena monitoiminaisena ja verbaalisesti taitavana mediapersoonana.
Talouslehdistä hän saattaisi sentään olla tuttu nimi, sillä Backlund olisi jatkanut siinä kauppakorkeakoulumaailmassa, josta hän omassa komediaesityksessään itseironisesti ammensi – ja hän olisi silloinkin todennäköisesti menestynyt.
Mutta olisiko työurallaan muutoksesta toiseen singahdellut Backlund onnellinen ilman stand upista alkaneita elämänpolkunsa ”syrjähyppyjä”? Sitä hän on miettinyt.
– En tänä päivänä varmastikaan olisi onnellinen, hän sanoo.
Vaihtoehtoisia skenaarioita ei toki tarvitse miettiä, sillä ensiesiintyminen komedialavalla meni ”sikahyvin”.

Se tie, joka Helsingin Töölössä suomenruotsalaisessa perheessä kasvaneen Backlundin, 44, edessä ehti olla, on niin johdonmukainen, että sille on olemassa humoristisen totuudenmukainen värssy: Norsen, Hanken, Handelsbanken.
Eli ruotsinkielisestä Norsenin koulusta kauppakorkeakouluun ja siitä ruotsinkieliseen pankkiin töihin. Kaksi ensimmäistä Backlund toteutti.
– Vielä en ole päätynyt pankkiin töihin, hän heittää.
Backlund suoritti lukion vain kahdessa vuodessa eli hänen olisi pitänyt jo 17-vuotiaana tietää, mitä oikeasti haluaa tehdä. Nuoret kohtaavat niin isoja kysymyksiä jo niin varhaisessa vaiheessa.
– Olen koko ajan ollut pihalla siitä, mitä ryhdyn tekemään. Tuntuu, että olen vieläkin.
Hänen isänsä oli käynyt Hankenin, mutta perheen suunnalta ei tullut painetta kohti värssyn mukaista urapolkua, mistä Backlund on kiitollinen. Enemmän hän vain meni lauman mukana kohti kaveriympäristönsä vaalimaa Hanken-kliseetä.
– Silloinkin, kun ilmoitin äidilleni, että aion tehdä myös stand up -komiikkaa, niin hän oli, että joo joo, siistiä. Ei ollut sellaista, että saat pelleillä vuoden, mutta sitten pitää mennä oikeisiin töihin.
”Pelleily” kesti sitten pidempään kuin vuoden, mutta kyllä Backlund päätyi vielä oikeisiinkin töihin – tosin kiertoreittiä ja siten lopulta omien oppiensa näköisesti.

Backlund oli ihastunut stand upiin 1990-luvun loppupuolella, vaikka se komiikan muoto oli Suomessa vielä vieras. Stand upia hän pääsi seuraamaan äitinsä kanavapakettiin kuuluneen BBC Primen yöllisistä komediailloista.
– Kaikki muut, jotka olivat hereillä, katsoivat Canal Plussalta jotain pornoa. Minä olin hereillä, jotta voin katsoa stand upia, Backlund hymähtää.
Se komiikan muoto tuntui ihmeelliseltä hassujen hahmojen ja laulujen komedia-Suomessa.
– Ne tulivat sinne lavalla ja juttelivat. Oli kaikennäköistä sakkia. Miehiä ja naisia. Ja se oli hauskaa.
Yhdysvaltojen lomareissulta Backlund hankki stand up -komiikan oppikirjan. Samoihin aikoihin hän yhtäkkiä huomasi olevansa monissa sosiaalisissa tilanteissa hauska. Se synnytti itseään ruokkivan kierteen kohti komedialavoja.
Ilmoituksen kautta bongattu Suomen Stand Up Clubin kesäkurssi jäi vielä ensimmäisellä kerralla välistä, koska Backlundin ”ensimmäinen urapolku” painoi päälle. Hän työskenteli kahtena kesänä pörssiyhtiön markkinointiyksikössä Budapestissa. Vuotta myöhemmin kurssi järjestettiin uudemman kerran ja sillä kertaa Backlund oli mukana.
Syksy toi sen jälkeen tullessaan sen ensimmäisen On the Rocksin setin, jonka jälkeen komiikka vei Backlundin mennessään. Vyölle kertyi lopulta satoja keikkoja. Hän muistaa edelleen esimerkiksi erään erityisen illan Oulusta.
– Kaikki olivat tulleet katsomaan juuri stand upia ja olivat helvetin hyvällä tuulella. Ihmiset eivät olleet vielä liian kännissä ja kuuntelivat. Se meni vielä putkeen. Olin silleen, että tämä on vain ihan sairaan siistiä.
Hankenin hän sai gradua vaille valmiiksi, mutta uusi maine hauskana naisena avasi ovia, jollaisia Backlund ei ollut suunnitellut itselleen.
– Olin yhtäkkiä radiossa, ja telkkarissa juontamassa.

Backlund oli 28-vuotiaana äitiyslomalla ja tuli silloin miettineeksi, että oliko kaikki karannut jo vähän lapasesta. Hänhän ei ollut vielä ollut niin sanotuissa oikeissa töissä, mikäli kokopäivätyötä radiossa ei sellaiseksi lasketa. Backlund päätti ryhdistäytyä. Hänen viimeisestä stand up -keikastaankin on jo 16 vuotta.
– Olen ollut myyntijohtaja, poliittinen erityisavustaja, pörssiyhtiön viestintäjohtaja, ja nyt olen konsulttitalossa brändistä ja yrityskulttuurista vastaavana johtajana, tammikuussa konsulttifirma Milttonissa työnsä aloittanut Backlund kertoo.
– Tämä näyttää varmaan johdonmukaiselta, mutta mitään näistä en suunnitellut.
Backlundin julkinen elämä on päätynyt kahden self help -kirjan kansiin. Hänen isoin elämisen oppinsa on ollut sanoa ”kyllä” erilaisille asioille. Se oli hänen ensimmäisen kirjansa keskeisenä teemana.
– Reippaus on ainoa ominaisuus, minkä tarvitsee. Reippaus pystyy korvaamaan kaikkea. Kykyä, kauneutta, lahjakkuutta.
Kaikessa palataan hetkiin, kun Backlund ilmoittautui stand up -kurssille, kirjoitti settinsä ja esitti sen tuttujen ja tuntemattomien ihmisten edessä. Hän sanoi monta kertaa kyllä, kun vaihtoehtona olisi ollut miettiä, miltä tällainenkin nyt näyttää muiden silmissä – etenkin hänen Hankenin laumassaan.
Kukaan ei Backlundin ajattelun mukaan kuitenkaan tule kiittämään sinua siitä, että jätit häpeän pelossa jotain tekemättä.
– Jossain vaiheessa olin, että mitä väliä sillä on, mitä kaikki ajattelevat, jos tämä on se mikä minut tekee onnelliseksi.
Lotta Backlundin opit:
1. Huumori on sallittua
Huumori ei vähennä älykkyyttä tai ammattitaitoa — päinvastoin, se voi tehdä viestistä terävämmän ja helpommin lähestyttävän. Keveys ja itseironia avaavat ovia silloinkin, kun aihe on raskas tai yleisö vaativa. Harvard Business Review'n tutkimuksen mukaan huumorintajuiset pomot ovat arvostetumpia ja heitä pidetään keskimäärin pätevämpänä.
2. Yleisö on yleensä puolellasi
Tämä on hyvä muistaa, erityisesti jos kärsii esiintymisjännityksestä. Ihmiset eivät odota täydellisyyttä, vaan aitoutta. Useimmat kuulijat haluavat sinun onnistuvan — he ovat jo valmiiksi uteliaita ja myötätuntoisia.
3. Anna mennä!
Jos jonkun asian tekeminen polttelee, kokeile sitä. Moni hyvä asia alkaa siitä, että jotain ideaa ei saa mielestään. Se ei aina johda uraan tai mestariteokseen, mutta vie melkein aina eteenpäin. Sisäinen palo on usein viisaampi kuin järkeily, ja parempi katua kokeiltuja juttuja kuin asioita, joita ei olisi kokeillut!