Lola Odusoga pitää salaisuutensa nyt itsellään: ”On ollut monta asiaa, mistä olen miettinyt, että vitsi kun ihmiset tietäisivät tämän”

Lola Odusoga ei muista enää tarkkaa paikkaa, mutta jossain päin Turkua tilaisuus syyskuussa 2015 järjestettiin. Siniseen mekkoon pukeutunut Lola oli julkistamassa elämäkertaansa Lola, kahdet kasvot, ja häntä jännitti koko tilaisuus ”ihan hemmetisti”.

Kirja sisälsi niin paljon arkoja aiheita, että otsikot olisivat taattuja. Kirja toisi julki sellaisiakin asioita, mistä vuoden 1996 Miss Suomena koko kansan tietoisuuteen noussut Lola ei ollut ennen puhunut.

Lola oli samalla valmistellut kerrottavaksi erään hänelle itselleen tärkeän viestin. Hän halusi siinä ja silloin asettaa uudet rajat hänen ja julkisuuden väliselle suhteelle, jota oli kestänyt jo 20 vuotta. Missinä. Mallina. Juontajana. Televisiokasvona.

– Se 20 vuotta oli mielestäni sellainen aika, että on antanut jo oman osuutensa, hän muistaa miettineensä.

Lola oli ollut kuumaa valuuttaa medialle. Ihmissuhdekuviot kiinnostivat, ulkonäköön liittyvistä aiheista sai aina tehtyä juttuja, ja räväköitä mielipiteitäkin oli riittänyt.

Mutta kirjanjulkistamistilaisuudessa hän sanoi sitten sanottavansa:

– Kun tässä kirjassa on kaikkea minun yksityiselämästäni, parisuhteista ja perheestä, ja olen ollut tahtomattani tai tahtoen kuvissa, miesten, lasten ja äidin kanssa, niin kun tämä kirja on ulkona, niin nyt se loppuu, hän kertoo.

Lola ei muista jännittäneensä erityisesti juuri sitä lehdistötilaisuuden osiota, jossa hän oli asettamassa rajoja elämänsä julkiselle käsittelylle.

– Uskoin, että se menee aika ohi kaikilta, eikä se muuta mitään. Ja sitten minun täytyy vain itse olla skarppina, hän kertoo.

Lola lähti asettamaan yksityisyydelleen rajoja vajaa kymmenen vuotta takaperin.

Suomen Neito -kilpailuun jo syksyllä 1995 osallistunut Lola Odusoga, 48, viettää tänä vuonna julkisen elämänsä 30-vuotisjuhlavuotta. Se on pitkä aika.

Aidosti vapaata, tavallisen ihmisen aikuiselämää hän oli ehtinyt viettää 18-vuotiaana vain joitakin kuukausia ennen kauneuskilpailuihin ilmoittautumista.

– Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on normaali aikuisuus, hän sanoo.

Juuri sitä hän on halunnut etsiä ja kokeilla. Vapautta ja yksityisyyttä edes sellaisissa rajoissa, mitkä voivat Lola Odusogalle olla Suomessa mahdollisia.

Ajatus uudenlaisen itsenäisyyden tavoittelusta oli muhinut hänen mielessään jo pidemmän aikaa ennen syksyn 2015 julkista rajanvetoa. Samoihin aikoihin oli päättynyt myös hänen avioliittonsa, joten Lola eli muutosten keskellä.

– Tosi paljon mietin sitä, mitkä ovat ne asiat, mitä oikeasti haluan tehdä, ja mitkä ovat olleet sellaisia, että joku on miettinyt, että sen haluat tehdä, hän kertoo.

– Ensimmäiset parikymmentä vuotta urallani menivät niin paljon kaikkia myötäillen ja miellyttäen.

Keskelle mietintäprosessia oli samalla osunut esimerkiksi työtilaisuus, johon hän oli ottanut toisen lapsensa mukaan.

Kesken haastattelun hän huomasi, että muuan hänen tietämänsä tyyppi otti lapsesta kuvia. Sellainen tyyppi, joka tykkäsi missipiireissä kuvata naisia alhaalta päin ja änkeä aina pukukoppiin.

– Olin, että hell no. Nyt haluan lapseni suojaan, ettei kukaan näkisi, keitä he ovat.

Lapsia Lolalla on kaksi. He ovat jo nuoria aikuisia, eivätkä näy Lolan somessa.

Lolan mukaan 1990-luvulla ei kukaan hakeutunut julkisuuteen. Oltiin laulajia, näyttelijöitä, missejä tai vaikka urheilijoita, ja sitten julkisuus tuli menestyksen sivutuotteena.

Ajatus kuulostaa nyt hassulta, mutta Lola oli 18 vuotta täytettyään vähällä jättää osallistumatta kauneuskilpailuihin, koska pelkäsi ajatusta julkisuudesta. Mutta hän lähti mukaan ja julkisuutta tuli, tavoittelemattakin.

Kukaan ei Lolan mukaan vielä 1990-luvulla halunnut varten vasten julkisuuden henkilöksi.

– Se on ollut sivutuote, hän kiteyttää.

Samalla elämä muuttuu herkästi jatkuvaksi edustamiseksi, erilaisten tahojen ja ihmisten miellyttämiseksi. Menoa näille kokkareille, tähän edustustilaisuuteen, ja sinne visailuun tai kisailuun.

Siellä kysytään, mitä elämään kuuluu, ja kysymykseen vastataan totta kai tietyn kaavan mukaisella tavalla. Tulo- ja lähtöaikoja ei itse käytännössä päätä.

Siitä kierteestä Lola halusi eroon. Työrintamallakin hän on omasta tahdostaan siirtynyt kameran edestä tuotantopuolelle – ja kirjaprojektiensa myötä kirjoitusten aiheesta myös kirjoittajaksi.

Lola on ollut taitava toimimaan julkisuudessa, vaikka ei ole kaivannut roolia huomion keskipisteenä.

Lola on toki ollut taitava julkisessa roolissaan. Näyttävä, hauska ja rohkea kertomaan mielipiteitään. Kaupassakin helposti lähestyttävä, jos mummot ovat halunneet hänen kanssaan jutella.

Reippauteen liittyy kuitenkin myös oma ironiansa. Lolan kaltaisia ihmisiä pidetään herkästi superekstrovertteinä, jotka nauttivat siitä, että ovat huomion keskipisteenä.

– Vapaa-ajallani olen introvertti. Minulle on tosi tärkeää olla yksin ja päästä luovaan tilaan, hän sanoo.

Lolan arkeen on monta vuotta kuulunut usein sana ”ei”. Erilaisista haastatteluista ja kyselyistä kieltäytyminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Lola kun kokee myös olevansa luonteeltaan miellyttäjätyyppi.

– Olen ollut niin herkullinen tapaus, että minusta on aina saanut niin paljon kaikkea. Sitten kun ei enää saa, niin ei enää olekaan niin hyvä tyyppi, hän kuvaa asetelmaa.

Uuteen Lolaan kuuluu se, että hänen pitää olla ”helvetin itsekäs”, kuten hän itse naurahtaen toteaa.

Työkavereilleen hän pyrkii totta kai olemaan helppo ja hyvä tyyppi.

– Nyt mikään, mikä ei vie minua hyvään suuntaan tai anna jotain positiivista, niin se saa sitten olla.

Ihmissuhteitaan hän ei esimerkiksi enää tuo koko kansan tietoisuuteen.

Hän päättää nyt asioistaan itse. Missä on mukana, mihin osallistuu, mistä puhuu.

Keskeisiä elämänohjeita löytyy Lolan iholta tatuointien muodossa. Yksi niistä julistaa yksinkertaisesti: I say who, I say when, I say how much.

Lola on nauttinut uudenlaisesta vapaudestaan.

Lola on mielestään viimeisen kymmenen vuoden aikana onnistunut suojamuurien kasaamisessa – ja nauttinut siitä.

– Kun menet, minne haluat mennä, ja lähdet, milloin haluat, olet helkkaristi onnellisempi koko ajan, hän miettii.

Lolan yksityiselämästä ei ole enää paljon tihkunut tietoa, mikä vain vahvistaa hänelle sitä, että hän on saanut ison osan arjestaan takaisin itselleen.

– On ollut monta asiaa, mistä olen miettinyt, että vitsi kun ihmiset tietäisivät tämän, Lola heittää.

Edelleen hän altistuu sille, että astuessaan ulos ovesta, hän on Lola Odusoga. Ensimmäinen kommentti tai keskustelu saattaa tulla eteen jo hississä tai kaupan kassalla.

Mutta Lola kokee jo olevansa oman elämänsä rouva.

– Olen 48 ja painan menemään tuolla somessa ja muualla ilman meikkiä niin paljon kuin haluan, ja uimapuvussa tai vielä pienemmässä vaatteessa, hän sanoo.