Lola Lorenzo oli lapsena raiskausten uhri, jota hakattiin koulussa ja jonka perhe hylkäsi – sitten hän löysi maailman, jossa sai vihdoin hengittää
Lola Lorenzo on esiintyvä taiteilija ja maailman ensimmäinen julkisuudessa esiintyvä transtaustainen somali. Lapsuudenperhe hylkäsi hyväksikäytetyn ja kaapista ulos tulleen Lolan, mutta hän löysi oman polkunsa transyhteisön ballroom-kulttuurista ja kasvoi rumasta ankanpojasta joutseneksi.
”Mä en pysty tähän!”
Pari tuntia ennen sovittua haastatteluaikaa Lola Lorenzo soittaa ja itkee puhelimessa.
Hän kertoo antaneensa edellisellä viikolla haastattelun, jossa kyseltiin hänen elämänsä vaikeimmista vaiheista. Sen jälkeen hän on tippunut tummiin vesiin. Lola kertoo itkeneensä viikon eikä missään nimessä halua palata traumatisoiviin aiheisiin.
Siirrämme haastattelua kahdella päivällä eteenpäin ja sovimme, ettemme tavatessamme käy läpi pahimpia Lolan kokemia julmuuksia.
Kahden päivän päästä Oodi-kirjaston kahvilassa istuu kaksi nauravaista naista. Lolaa tarinan kirjaksi kirjoittamisessa auttanut toimittaja Baba Lybeck on tullut haastatteluun Lolan henkiseksi tueksi.
Lola pahoittelee parin päivän takaista romahdustaan.
– Kirjan tekeminen aukaisi Pandoran lippaan, ja käyn taas terapiassa. Halusin kuitenkin kertoa rankimmatkin kokemukseni kirjassa, ettei kukaan minun kaltaiseni joutuisi tuntemaan, että on kokemustensa kanssa yksin.
”Lola ei uskaltanut kertoa kokemistaan raiskauksista ennen kuin aikuisena.”
Kovia kokemuksia Lolalla onkin.
Pahin painajainen alkoi, kun Lola lähetettiin seitsemänvuotiaana koulukotiin Somaliaan. Siellä hän joutui pedofiiliringin käsiin ja hänelle kerrottiin, ettei hänestä välitä enää kukaan. Lola ei uskaltanut kertoa kokemistaan raiskauksista ennen kuin aikuisena.
Toinen painajainen alkoi, kun Lola myöhemmin tuli kaapista transnaisena. Somaliyhteisö raivostui ja jopa oma perhe hylkäsi hänet. Hän joutui vuodeksi kodittomaksi. Tappouhkauksia tulee edelleen tasaiseen tahtiin.
Lola ei kuitenkaan ole luovuttanut.
Kaikki tämä on kerrottu Into Kustannukselta juuri ilmestyneessä elämäkerrassa Lola, joka on Lolan ja Baban yhteistyön tulos. Siinä Lola kertoo tarinansa sisällissodan runtelemasta Somaliasta Suomeen, ballroom-lavoille, kansainväliseksi meikkitaiteilijaksi ja televisioesiintyjäksi.
Julkisuudessa on tähän asti nähty hauska, camp-henkinen Lola. Yle Kioskin Tiktok-pätkissä hän yleensä meikkaa samalla kun kommentoi yhteiskunnallisia ilmiöitä ironisesti ja napakasti. Susani Mahaduran ohjaamassa Kelet-dokumentissa hän esiintyy nimihenkilön sanavalmiina sparraajana ja työparina. Lola on Keletin mentori ja ystävä, ja molemmat kuuluvat The Gorgeous House of Gucci Finland -voguetanssiryhmään.
Kirjassa Lola tahtoi näyttää vakavammat puolensa ja kaiken sen, mikä ei näy kiiltävissä kuvissa.
– Olen lapsesta asti tottunut viihdyttämään ja hauskuuttamaan muita, ja ajattelin, ettei kirjan tarvitse jatkaa sillä linjalla.
”Veljet puhuivat aina futiksesta tai jääkiekosta, mutta siskojen kanssa sain tehdä kaikkea kiinnostavaa, kuten meikata ja pukea barbeja ja myöhemmin siskoja itseään.”
Lola kasvoi suurperheessä, johon kuului hänen lisäkseen neljä siskoa ja kaksi veljeä.
– Veljet puhuivat aina futiksesta tai jääkiekosta, mutta siskojen kanssa sain tehdä kaikkea kiinnostavaa, kuten meikata ja pukea barbeja ja myöhemmin siskoja itseään.
Jo pienenä Lola haaveili elämästä tyttönä ja naisena. Kun isä sanoi, että Allah antaa aina kaiken, mitä häneltä toivoo, Lola ilahtui ja rukoili mielessään: ”Rakas jumala, kuule toivomukseni, tee niin, että huomenna herään tyttönä.” Pettymys oli suuri, kun yön aikana ei tapahtunutkaan mitään.
Lasten piti opetella Koraania ulkoa joskus öitä myöten. Viikonloput piti viettää koraanikoulussa, jonka opettaja rankaisi oppilaitaan piiskaamalla tai laittamalla lapsen pakastimeen.
Lola otti tavakseen sulkeutua toisinaan pariksi tunniksi kylpyhuoneeseen. Siellä hän meikkasi, laittautui siskojen vaatteisiin ja ihaili sitä kaunista nuorta naista, joka peilissä keikisteli.
– Peilikuvaa katsoessa ajattelin, että jonain päivänä sinä kävelet omana itsenäsi, kukaan ei enää kiusaa sinua eikä sinulla ole huolen häivää. Siellä kylppärissä olin tähti, jolla oli kasa likaisia vaatteita yleisönä.
Lolan lempihetkiä olivat myös Pikku Kakkoset, joissa Sinikka Sokka kertoi satuja prinsessoista.
– Häntä kuunnellessani laitoin usein silmät kiinni. Mielikuvituksessani olin se satujen prinsessa, josta ihana Sokka kertoi, ja sain oman prinssin.
”Kun siirryin yläasteelle, aloin tapella vastaan. Löin ja potkin, kunnes murrosiän jälkeen opin puolustautumaan verbaalisesti.”
Unelmat olivat tarpeen, sillä elämä kodin ulkopuolella oli usein selviytymistaistelua.
Islaminuskoisessa somaliyhteisössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä hyljitään ja vainotaan, ja Suomessa jatkuvana ongelmana on ollut rasismi.
Räikeimmillään se oli väkivaltaista. Koulussa isommat pojat tulivat usein hakkaamaan Lolan kavereineen, ja kaduilla piti olla varuillaan skinheadjengien takia, jotka saattoivat olla liikkeellä mailat ja puukot ojossa.
– Kun siirryin yläasteelle, aloin tapella vastaan. Löin ja potkin, kunnes murrosiän jälkeen opin puolustautumaan verbaalisesti.
Iän myötä Lolan sukupuoliristiriidan kokemus paheni ja hän tajusi, että kaapin ovet on pakko avata ainakin läheisille. Niinpä hän kertoi heille, että on nainen ja alkaa elää naisen elämää.
Lolalla oli aina ollut äitinsä kanssa erityisen läheinen suhde, mutta nyt jopa äiti käänsi hänelle selkänsä. Se särki Lolan sydämen.
”Olin luullut, että olen ruma ankanpoikanen, mutta tuon yhteisön avulla tajusin, että olenkin yksi joutsenista.”
Uusi perhe löytyi yllättävästä suunnasta.
Kerran netissä surffaillessaan Lola törmäsi ballroom-videoihin. Muotinäytösestetiikkaa, tanssia, dragia ja burleskia yhdistelevä ballroom-kulttuuri oli saanut alkunsa 1920-luvun New Yorkissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa, ja siitä oli myöhemmin tullut erityisesti tummaihoisten suosima alakulttuuri.
Lola katseli lumoutuneena videoita, joissa toinen toistaan upeammat esiintyjät kisasivat asukokonaisuuksilla, poseeraustyyleillä tai tanssimalla. Videot tihkuivat glamouria ja fantasiaa.
Kun Lola tutustui Helsingin ballroom- ja voguetanssipiireihin, hän tiesi löytäneensä etsimänsä: oman perheensä, oman yhteisönsä.
– Siellä oli ihmisiä laidasta laitaan, ja kaikki pelasivat niillä vahvuuksilla, joita heillä oli.
Ballroom-yhteisöstä Lola löysi vihdoin ihmisiä, jotka arvostivat häntä juuri sellaisena kuin hän on.
– Tajusin, että vika ei olekaan minussa vaan niissä negatiivissa asenteissa, joita ympärilläni olleilla ihmisillä oli. Olin luullut, että olen ruma ankanpoikanen, mutta tuon yhteisön avulla tajusin, että olenkin yksi joutsenista.
”Koin, että minun oli astuttava julkisuuteen transsukupuolisena somalina myös siksi, että kaltaiseni nuoret kaipasivat esikuvaa.”
Lolan lahjakkuus ja karismaattisuus esiintyjänä kävivät nopeasti selväksi. Kun hän uskaltautui kilpailemaan ballroom-tapahtumissa, alkoi pitkä voittojen sarja.
Niihin aikoihin Lola alkoi opiskella meikkaajaksi ja erikoistui somalien juhlameikkien tekemiseen. Hän otti käyttöön taiteilijanimen Bluemakeup ja alkoi saada kutsuja meikkauskeikoille myös ulkomailta.
Maailmassa ei ollut siihen mennessä ollut yhtäkään transsukupuolisuudestaan julkisesti puhuvaa somalia. Lola päätti ryhtyä tienraivaajaksi ja kertoi kaikille sosiaalisessa mediassa, kuka hän todella on.
Seuraajat vastasivat rakkaudella ja kannustivat häntä olemaan oma ihana itsensä. Suuri osa somaliyhteisöstä kuitenkin reagoi ilmoitukseen kuin sodanjulistukseen.
– En silti voinut ajatella kuin että paskat yhteisöstä, halusin vihdoin vain olla oma itseni ja elää. Koin, että minun oli astuttava julkisuuteen transsukupuolisena somalina myös siksi, että kaltaiseni nuoret kaipasivat esikuvaa.
Hylkäämiskokemukset ovat myös vahvistaneet, Lola ajattelee nykyään.
– Kun tapahtui se, mitä olin pelännyt, mutta en tuhoutunutkaan, aloin huomata, että voin tukeutua itseeni.
Myös ystävät, itse valitut yhteisöt ja mielekkäät työt kannattelevat.
Joskus Lolaa Tiktokissa seuraavat lapsifanit ovat piirittäneet hänet kaupungilla ja hihkuneet innosta.
Kelet-dokumentin ensi-illan jatkoilla Lola törmäsi lapsuutensa satutätiin Sinikka Sokkaan ja julisti hänelle, kuinka paljon häntä rakastaa. Sokka kertoi, että hänkin ihailee Lolaa.
– Meinasin pyörtyä. Se oli yksi elämäni hienoimmista Beyoncé-hetkistä.
”Ennen pitkää kaikki päätyvät hautaan termiittien syötäväksi, joten kannattaa huolehtia, että sitä ennen on hauskaa.”
Tulevaisuudessa Lola tahtoisi ainakin tehdä omia televisiosarjoja ja löytää rinnalleen pitkän ja komean ”sepon”. ”Seppo” on Lolan yleisnimi suomalaismiehille. Tuleva televisiosarja taas voisi olla vaikkapa ”Lola Lapissa” tai ”Lola peräkylissä”.
– Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Ennen pitkää kaikki päätyvät hautaan termiittien syötäväksi, joten kannattaa huolehtia, että sitä ennen on hauskaa.
Lolaa huvittaa se, miten vakavilta suomalaiset usein vaikuttavat.
– Bussissakin kaikki murjottavat kuin hautajaisissa. Tekisi usein mieli kysyä, kuka nyt on kuollut.
Parasta suomalaisuudessa on Lolan mukaan sinnikkyys.
– Täällä ihmiset eivät anna periksi. Jos tapahtuu jotain ikävää, aletaan ratkaista asiaa ja etsitään uusi tapa edetä.
Kuvaus sopii erinomaisesti myös tämän jutun päähenkilöön, suomalaiseen sisupussiin Lola Lorenzoon.
