Tottumiskysymys

Pitkän tendenssielokuvan haaste on, että koska tuotantovaihe vie aikaa, ei elokuva usein ennätä käsittelemänsä aiheen isoimpaan aaltoon. Seitsemän suomalaisohjaajan yhteisteos Tottumiskysymys käsittelee aiheita, jotka olivat kulttuuriväen huulilla kaksi vuotta sitten. Ne ovat hyviä ja tärkeitä – feminismi, hyvävelikerhot, itsemääräämisoikeus, raiskauslainsäädäntö – mutta niitä on myös jo puitu ansiokkaasti Play Rape -monologin ja Kaksi ruumista rannalla -elokuvan kaltaisissa teoksissa. Limittäin leikatut episodit eivät tuo juurikaan lisää keskusteluun, kun katsojana kaipaisin kipeästi ”sitä seuraavaa askelta”. Parhaimmillaan elokuva on silti kaikkea sitä mitä se yrittääkin olla: koskettava, puhutteleva, tuskastuttava ja aivan saakelin epäreilu.

Teattereissa

Diva of Finland

18-vuotias Henna (Suvi-Tuuli Teerinkoski) ei malta odottaa pääsevänsä pois Pudasjärveltä – Lontooseen tai edes Helsinkiin –, vaikka äiti ja lukion opo eivät kannustakaan haaveilemaan mistään Oulua kaukaisemmasta. Viimeinen kouluvuosi mutkistuu, kun naapuriin muuttaa vantaalainen Silja (Linda Manelius), joka on yhtälailla kiinnostunut laulamisesta ja esiintymisestä. Maria Veijalaisen raikkaasti roolitettu, hyvällä energialla eteenpäin polkeva esikoisohjaus on hauska ja hurmaava elokuva nuoruudesta, ystävyydestä ja haaveista pikkupaikkakunnalla. Maallikon korvaan se jatkaa myös Auroran viitoittamaa autenttisten murteiden linjaa.

Ensi-ilta 11. lokakuuta.

Succession

Kun tutkijoiden Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset-kirjasta alkoi vuotaa sitaatteja, moni järkyttyi: rahakkaat ovat todellisuudesta vieraantuneita oikeistoelitistejä! Successionia (kuvassa) katsoneelle tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä, sillä sarja on kohta kahden kauden ajan toitottanut rahan korruptoivan kaiken. Murdocheja muistuttavaa miljardööriklaania seuraava sarja on vuoroin shakespearelaista draamaa, vuoroin Veepistä muistuttavaa vallanpitäjäfarssia. Julman nerokkaasti se houkuttelee katsojan tuntemaan sympatiaa hahmojaan kohtaan vain vetääkseen maton alta. 2. kausi on ensimmäistä komediallisempi mutta vähintään yhtä hyvä.

2. kausi käynnissä HBO Nordicissa.

Mindhunter

Rakastatko hitaita prosesseja? Siedätkö palapelejä, jotka eivät tule valmiiksi? Pidätkö ohjelmista, joissa pukumiehet keskustelevat pitkään? Oliko Zodiac (2007) mielestäsi vuosituhannen hienoimpia elokuvia? Jos vastasit edellisiin kyllä, David Fincherin luotsaama Mindhunter on kuin tehty sinulle. FBI:n sarjamurhaajaprofiloijia 1970-luvun lopulta eteenpäin seuraava draama on hidas ja menetelmällinen. Siinä ei ratkota niinkään rikoksia kuin sitä, miksi rikoksia tapahtuu. Tuore 2. kausi kiihdyttää tosin vauhtia vähän liikaa, kun etsivien yksityiselämät saavat isompaa roolia ja sarjamurhaajahaastattelut (mm. Charles Manson ja Son of Sam) jäävät pienempään rooliin.

Kaksi kautta Netflixissä.