Apu

Liisa Joronen: Kaihileikkaus ei tuntunut yhtään miltään. Pian pystyn taas lukemaan!



Liisa Joronen: Kaihileikkaus ei tuntunut yhtään miltään. Pian pystyn taas lukemaan!

Kun näkö hämärtyi kaihin vuoksi, Liisa Joronen joutui vaihtamaan lukemisen äänikirjoihin. Leikkaus tuntui silmissä vähemmän kuin meikkaaminen.
Teksti Leeni Peltonen
Kuvat Petri Mulari

SOL Palvelut Oy:n perustaja ja pitkäaikainen toimitusjohtaja Liisa Joronen, 74, tulee iloisen keltapunaisissa vaatteissaan vastaan Silmäaseman Silmäsairaalassa Helsingin Citycenterissä. Hän on menossa kaihileik­kaukseen, jossa korjataan kerralla molemmat silmät.

– Ja nyt leuka ylös! Kas noin, nyt silmissä on valmistelevat tipat, sairaanhoitaja Noora Nordling sanoo ja ohjaa potilaan kohti leikkaussalia.

Molempien silmien leikkaus on ohi tunnissa. Sen jälkeen Liisa Joronen saa kahvikupin ja voileivän ja voi rauhassa kertoa kokemuksestaan.

– Ei tuntunut yhtään miltään! Enemmän silmässä on tuntemuksia, kun vetää meikkikynällä viivaa. Mikään ei koskenut tai kirvellyt. Ainoastaan huuhtelut tunsin: tuntui kuin silmät vuotaisivat koko ajan, Liisa Joronen kertoo.

Hän päätti leikkauttaa molemmat silmänsä sen jälkeen, kun näkö alkoi hämärtyä häiritsevästi noin vuosi sitten. Operaatio oli tuttu, sillä hänen miehelleen se oli tehty jo kymmenen vuotta aiemmin.

– Muuten olen täysin terve. En edes tiedä, mitä on verenpaine.

"Pian pystyn taas lukemaan"

Liisa Joronen jäi eläkkeelle SOL-konsernin operatiivisesta johdosta vuonna 2011. Kolmen lapsen äiti ja kymmenen lapsen isoäiti elää aktiivista elämää kahdessa maassa. Osan vuodesta Joroset asuvat Etelä-Ranskassa maatilalla, jossa on 60 eläintä: poneja, alpakoita, hevonen, lampaita, vuohia, kenguruita, kanoja – ja kaksi koiraa.

– Jotain piti keksiä, sillä oli vaikeaa jäädä pois työelämästä 43 vuoden jälkeen. Olen eläinhullu, ja tällainen maatila on aina ollut haaveeni. Kaikilla eläimillämme on nimi, ja ne ovat nimenomaan kotieläimiä ja ystäviä. Ja ystäviä ei syödä, Liisa Joronen painottaa.

Hän aikoo tehdä maatalon töitä ”niin kauan kuin henki ­pihisee”.

– Eläinten kanssa saa tuntea olevansa tarpeellinen.

Liisa Joronen iloitsee, että pystyy taas pian lukemaan kirjoja. Näön heikentymisen vuoksi ne oli pakko vaihtaa joksikin aikaa kuunneltaviin äänikirjoihin.

Viikon kuluttua on tarkoitus lähteä hiihtämään Saariselälle. Joronen saa hoitajalta luvan vetäistä 20–30 kilometrin lenkin tavalliseen tapaansa.

– Vaikka silmistäni korjattiin myös +2,5 taittovikaa, en kuulemma pääse kokonaan eroon laseista. Minulla on karsastusta, jota ei voi korjata keinolinsseillä. Sitä paitsi en osaisi olla ilman silmälaseja, koska olen käyttänyt niitä niin kauan, Joronen sanoo ja asettelee silmilleen iloisen väriset lasinsa. 

Julkaistu: 2.5.2018