Liisa Jaakonsaari: "Isoveljeni traaginen kuolema oli perheemme vaiettu suru"

Kasvoin ainoana lapsena. Olin nelivuotias, kun neljä vuotta vanhempi isoveljeni kuoli traagisesti toisen pojan lyötyä häntä kivellä päähän. Se oli perheemme vaiettu suru. Vaikeneminen oli sotien sukupolven trauma. Se johtui varmasti osittain siitä, että sodasta ei saanut puhua. Toisaalta sodan kokeneilla oli kova elämänhalu, ja töitä tehtiin lujasti.

Äitini sanoi aina, että älä hukkaa silmä­lasejasi äläkä räkytä vanhoille ihmisille. Käyttäytymistä korostettiin kovasti 1950-luvun ilmapiirissä. Piti osata sanoa päivää ja käyttäytyä kauniisti.

Rehellisyys oli tärkeä arvo. Kun kerroin äidille, että olin saanut torilta ilmaisen laukun, äiti lähti kanssani viemään sen takaisin. Olin varastanut sen tietämättäni ja ottanut mallia pihapiirimme tytöstä, jolla oli taipumuksia varastamiseen.

Euroopan parlamentissa piti opetella kohteliaisuutta ja käyttäytymistä eri tavalla kuin Suomessa. Parlamentissa se näkyy ennen kaikkea arkisessa kanssakäymi­sessä, ei niinkään poliittisessa kielen­käytössä.

Sukupolvi-ilmiö

Olin aluksi toimittaja, mutta politiikka ­veti mukaansa. Oli sukupolvi-ilmiö, että koko maailma tuntui tulevan kylään. Se yhdistää yhä sukupolveamme. Toinen yhdistävä tekijä oli partio ja patikointi luonnossa. Partiossa oltiin tasaveroisia, vaikka olimme eri yhteiskuntaluokista.

Tapasin tulevan puolisoni Sepon opiskellessani yliopistossa. Avioliittomme on ollut pitkä ja tasa-arvoinen. Seppo on tukenut minua pyrkimyksissäni, ja varsinkin vaalit ovat niin raskaita, että silloin ehdokkaiden puolisot ovat tärkeitä tukijoita.

Poliittinen ura on antanut minulle paljon. Maailmankuvani ja ihmiskuvani ovat syventyneet. Nyt vanhempana ymmärrän enemmän heitä, jotka ovat eri mieltä kuin minä. Nobelistiamme Bengt Holmströmiä siteeraten voin sanoa, että asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät. Mielikuvilla ­ on toki suuri merkitys, mutta ne eivät ole koko totuus. Ei Paavo Lipponenkaan ole sellainen mörökölli kuin kuin se kuva, joka hänestä on annettu!

"Voi tulla vieroitusoireita"

Luovun ensi keväänä pitkästä parlamentaarikon urastani. Luopuminen oli vaikea päätös, ja ensi kesäkuussa voi tulla vierotusoireita. Jokaisen ihmisen elämä on lopulta lyhyt, ja haluan nähdä elämää myös politiikkaboksin ulkopuolelta. Lokakuussa ilmestyvää kirjaani Tarkoitus kirjoittaessani havaitsin ajan nopean riennon.

Saavutan naisten Suomen ennätyksen parlamentaarikkona. Olen ollut 40 vuotta näissä hommissa, jopa Hertta Kuusinen ja Miina Sillanpää olivat virkaiältään nuorempia kuin minä.

Pohjoisen juuret, pohjoisen mentaliteetti ja luonnonläheisyys ovat osa minua. Olen myös eurooppalainen, ja on unihiekkaa ihmisten silmille kuvitella, ettei Eurooppa ota enää vastaan maahanmuuttajia. Kova fakta on se, että Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä ja Euroopan vähenee. Eurooppa, samoin Suomi, pysähtyisi, jos ihmisten töihin tuloa rajoitettaisiin.