Liigan jumbojen kamppailussa peli jäi hengen jalkoihin – Petteri Sihvonen hämmästyi: "Ei näin rajua tappelua vuosiin"

Liigan kellarikerroksen kohtaamisessa HPK otti tärkeän 3–0-kotivoiton Jukureista. Ottelu oli merkityksellinen molemmille joukkueille sarjataulukon häntäpään tilanteen vuoksi. 18-vuotias Kim Saarinen torjui nollapelin HPK:n maalilla.

Voitollaan HPK hyvästeli – ainakin hetkeksi – karsintapeikon kutittelun Liigassa nousemalla sarjataulukossa sijalle 14.

– Se, että putoaminen playout-peleineen kaikkineen vaanii, tekee hyvää Liigan häntäpään peleille. En muista vuosiin marraskuun lopussa lyödyn tällä tavoin rajusti yhteen kellarikerroksen matsissa, Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen ottelun merkitystä.

Avauserässä Jukurit näytti vahvuutensa yhtenäisenä joukkueena.

– Sanon yleisellä tasolla, Marko Tuomaisen Jukurit pelaa parempaa pelitapaa kuin Mikko Mannerin HPK. Jukureiden pelitavassa pelin virtauksessa ei ole katkoksia. Viisikko työskentelee koko kaukalossa yhdessä, Sihvonen toteaa.

Samalla Sihvonen näki HPK:n pelissä selkeitä ongelmia.

– HPK:lla on kummallisuuksia. Pahimpana se, kun hyökkäyskolmikko menee lähes seisomaan vastustajan siniviivan tuntumaan kauas omista pakeista pelin rakenteluvaiheessa, hän huomauttaa.

Jukureiden pelitapa on Sihvosen mukaan puolestaan kokenut muutoksen.

– Tuomainen on lähes kokonaan hylännyt Olli Jokinen -lätkän. Se on viisas teko. Ainoastaan hyökkäysalueen hyökkäyspelissä on jäljellä OJ-sapluunaa, Sihvonen kertoo.

Toisessa erässä pelin luonne muuttui merkittävästi. Silloin HPK alkoi mennä menojaan. Sihvonen arvioi, että HPK:n pelaajamateriaali on kaikesta huolimatta Jukureita parempi. Se näkyi kotijoukkueen kannalta suosiollisesti.

– Toisessa erässä HPK sai otetta. Se perustui lähinnä siihen, että peli meni enemmän taito vs. taito, kamppailu vs. kamppailu -pelaamiseksi. Jukurit ei saanut enää tukea pelinsä rakenteesta. Ja olletikin erätauolla Manner oli hieman ottanut pelaajiaan luokille. HPK antoi ensimmäisessä erässä psyykkisesti hieman myöden. Toiseen erään Kerhon pelaajat tulivat maksamaan hintaa, Sihvonen analysoi.

– Toisessa erässä Kerhon hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Leijonista tuttu kolmiopelaaminen alkoi purra. Lisäksi sitä ravittiin välillä puolelta toiselle vyöryttelyllä, Sihvonen jatkaa.

Heikki Huttusen maali toi HPK:lle johdon ja muutti ottelun dynamiikkaa.

– Jukurit on Kerhoakin herkemmässä tilassa henkisesti. HPK:n tekemä ottelun avausmaali toisessa erässä tällaisessa jumbofinaalissa nitkautti mikkeliläisten itseluottamusta. Jos ensimmäinen erä oli Jukureiden, toinen oli HPK:n, joka alkoi ottaa surutta kaikkialla kaukalossa tilan ja ajan pois Jukureilta, Sihvonen kuvailee.

Toisen erän jälkeen tilanne oli yhä avoin. HPK onnistui kuitenkin lopulta kääntämään ottelun nimiinsä.

– Jukurit sai pidettyä pelistä vaivoin kiinni, se oli suuri torjuntavoitto mikkeliläisille, että taululla oli vain 1–0 toisen erän jälkeen. Kolmanteen erään jäi panos, jonka ydinkysymys oli: alkaako Jukureiden viisikkopeli taas toimia Kerhon vastaavan kustannuksella, Sihvonen pohtii.

– Kolmas erä alkoi heti tasaisemmissa merkeissä. Jukureiden peliote vahvistui kiitos sen kokonaisvaltaisen pelaamisen.

Teemu Rautiainen ja Adam Brodecki sinetöivät HPK:n voiton maaleillaan.

– Ottelun loppua kohti molemmat joukkueet löivät kaikkensa likoon. Se mikä sommitelmissa hävittiin, taistelussa ja kamppailemisessa voitettiin, Sihvonen sanoo.

– Kokoavasti voi sanoa, että äärimmäisen kovassa jumbofinaalin paikassa molemmat joukkueet onnistuvat varsin hyvin. Asetelmahan oli molemmille paineinen, peliä ei saanut hävitä, hän muistuttaa.

Johtavan loppuarvio oli ytimekäs.

– Kaikkineen HPK ansaitsi voittonsa kyettyään nostamaan suoritustaan läpi matsin.