Liigan hallitseva mestari soitti vanhaa levyä – viime kauden yllättäjä säveltää uutta: "Peli on pantava kuntoon ja nopeasti sittenkin"

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen oli odottanut vesi kielellä KalPan ja Kiekko-Espoon ottelua Niiralan montussa.

– Molemmilla joukkueilla oli ollut erikoinen avausviikko Liigassa. KalPa ei muistuttanut enää KalPaa eikä liioin Kiekko-Espoo Kiekko-Espoota. Ensin mainitun kohdalla tuo on moite, jälkimmäiselle kehu.

KalPan ensimmäiset ottelut vieraissa SaiPaa vastaan ja kotona Tapparaa vastaan hämmensivät Sihvosen.

– Rehellisesti, en tunnistanut KalPan pelaavan omaa identiteettilätkäänsä. Hämmästykseni oli suuri sen takia, että olin odottanut uuden tuoreen päävalmentaja Sami Tervosen olleen Petri Karjalaisen apuvalmentajana olleen sen, joka oli ideoimassa ja edistämässä mestarijoukkueen pelitapaa.

Kiekko-Espoo taas pelasi vieraissa Pelicanssia ja HIFK:ta vastaan sekä kotonaan Ässiä vastaan. Kolmen pelin jälkeen espoolaisten plakkarissa oli peräti seitsemän pistettä yhdeksästä ja se oli tullut uudella pelitavalla.

– Päävalmentaja Jyrki Aho yllätti minut. Hän oli sellainen viimeimen mohikaani, jonka en uskonut näkeväni koutsaavan Meidän peliä. Mutta sen hän vain teki! Ei se mitään taiteen sääntöjen korkeimman luokan mukaista Meidän peliä ollut, mutta joka tapauksessa siinä määrin sinne päin, että Kiekko-Espoo sai siitä kilpailuetua Pelicansia ja HIFK:ta vastaan, ja jopa Jarno Pikkaraisen Ässät totteli espoolaisten auttavaa kiekkokontrollikomentoa, Sihvonen kehaisee.

Avausviikolla muutama pelaaja oli pistänyt kummastakin joukkueesta Sihvosen silmään.

– Ensinnäkin on sanottava, että kalamies Teemu Hartikainen hortoili miten sattuu Tervosen lätkää parissa ensimmäisessä matsissa. Siellä hän karkaili omalta puolustajaltaan Tervosen ohjeiden mukaan ja oli lähes koko ajan ajoituksensa kanssa pielessä. Jaakko Rissanen oli totutun varma ja hyvä. Entinen ECHL-pelaaja Cade Borchardt osoitti Patrick Curryn laidalla pistenikkarin kykyään. Borchardt oli ollut ECHL:ssä parina viimeisenä kautenaan sellainen peräti 70–80 pisteen pelaaja. Hänestä saattaa olla vielä kosolti iloa KalPalle tällä kaudella.

Kiekko-Espoon pelaajistosta neljä teki vaikutuksen ensimmäisellä viikolla.

– Yltyleensä on sanottava, että Kiekko-Espoo suorittaa tasaisesti, se on aika usein ollut Ahon joukkueiden tavaramerkki, kaikki pelaajat tekevät kovasti töitä, siinä ei sillä tavalla yksilöt tule määräänsä enempää esiin. Toki maalivahti Petteri Rimpinen oli ollut taas huikea unohtamatta Sami Rajaniemen suoritusta Ässiä vastaan. Oli mukava katsoa, kun konkarit Matti Järvinen ja Tomi Sallinen näyttivät ensimmäisellä viikolla nuoremmilleen eteen ja kantoivat joukkuetta.

Tiistai-illan KalPa-Kiekko-Espoo oli aivan oman lukunsa.

– Lähdin sitä katsomaan, joka Tervosen johdolla saataisiin kiinni KalPa-pelitavasta ja miten toimii Ahon Kiekko-Espoon Meidän peli.

KalPa sai lopulta pelinsä vain hetkittäin raiteilleen, kun taas Kiekko-Espoo pelasi ajoittain jopa paremmin kuin hallitseva mestari. KalPa vei ottelun nimiinsä kotikentällään 4–2. Kuopiolaiset saivat otteluun lentävän lähdön, sillä kotijoukkue johti ottelua 28 minuutin pelin jälkeen jo kolmella maalilla.

– Kiistatta Tervonen ja KalPa olivat tiedostaneet saman, mitä me täällä Aitiossa, peli on pantava kuntoon ja nopeasti sittenkin. KalPa palasi pitkälti omaan kiekkokontrolliin perustavaan peli-identiteettinsä, Sihvonen sanoo.

KalPa tuli otteluun tylyllä otteella. Avauserän pitkät hyökkäysalueen pyöritykset repivät Kiekko-Espoon puolustusta riekaleiksi.

– KalPa otti aluksi pelin haltuunsa lähinnä pitkillä hyökkäysalueen hyökkäyspeleillään, joissa on kosolti hyökkääjien ja puolustajien välistä rotaatiopelaamista. Kiekko-Espoon yhdistetty mies- ja aluepuolustus natisi liitoksistaan. Espoolaisten pakit ja sentteri eivät osanneet oikein ajoittaa sitä, milloin he luopuvat seuraamasta kohti siniviivaan liikkunutta KalPan hyökkääjää.

KalPan ylivoimaviisikko tarjoili illan hienointa kiekollista antia.

– KalPalle oli tärkeää saada aikaa ylivoimapelimaali ensimmäisessä erässä. Ylivoimapeliviisikolla Curry–Borchardt–Hartikainen–Rissanen–Lasse Lappalainen on edellytyksiä olla koko Liigan aivan parhaita alallaan. Tällä porukalla ylivoimapelin hakukin on taidetta. Lappalainen nostaa, Borchardt ja Curry hakevat alta, Lappalainen jättää Borchardtille, joka antaa kämmen–kämmen-syötön Currylle, joka vie keskeltä hieman vasemmalta kaistaa sisään, heittää siniviivaa pitkin rystyllä ylhäällä odottaneelle Rissaselle, joka taas tempaisee yli kaukalon Hartikaiselle joka palauttaa takaisin Rissaselle, ja kuviopeli voi alkaa, Sihvonen kuvailee.

Vaikka Kiekko-Espoo hävisi, se näytti alusta asti, että se halusi pelata – ei vain puolustaa. Sihvonen näkee Kiekko-Espoon pelissä on jotain orastavaa hyvää.

– Kiekko-Espoo pelasi sinänsä ihan hyvin läpi ensimmäisen erän. Toki sillä on vielä pitkä matka siihen, että joskus tulisi tuplapalautuksia ja vältettäisiin väsyneenä hyökkäämistä. Mutta espoolaisten tietoinen pyrkimys pitää pelivälinettä ja tuottaa myös pitkiä syöttöketjuja näkyy siinä, että liki jokaisen alakynnessä olemisen jälkeen viisikolla tai seuraavalla viisikolla on aikeita ja uskoa päästä takaisin kiinni peliotteeseen, Sihvonen sanoo.

Ottelun ratkaisevaksi hetkeksi nousi toisen erän alku. Espoolaiset kestivät neljän minuutin alivoiman, mutta seuraavassa vaihdossa koettiin musta hetki.

– Toisen erän alkupuolella Kiekko-Espoo oli yhtä soittoa onnistunut kuin onnistunutkin tappamaan KalPalta ylivoimaa neljä minuuttia, mutta sen jälkeen maalivahti Rimpinen muni kiekon kanssa ja Andreas Okany kihautti 3–0, Sihvonen muistuttaa.

– Myös Kiekko-Espoon ylivoimapeli tulee vielä tuottamaan jatkossa, vaikka nyt maalit jäivät piippuun. Iikka Kangasniemi toimii kapellimestarina, Kristian Näkyvä pelaa viivassa, John Stevens päädyssä, Peter Quenneville tykki puhuu oikealta ja Janne Hämäläinen on taitava syöttöseinä keskellä.

Kiekko-Espoo ei kuitenkaan suostunut taipumaan. Vierailijoiden tähtenä tuikki yllättävä nimi. Jere Väisänen nousi esiin kahdella osumalla ja toi vieraat peliin takaisin.

– Väisänen, 25, on vielä kovin tuntematon nimi suurelle yleisölle. Hän on espoolaisen kiekkokoulun kasvatti, mutta pelasi edelliset seitsemän kautta ulkomailla, joista suurimman osan Pohjois-Amerikassa.

Sitten peli kääntyi. Toisessa erässä espoolaiset eivät vain roikkuneet mukana – he hallitsivat.

– Jos oikein tarkasti sanon, Kiekko-Espoo pelasi toisessa erässä jopa KalPaa parempaa kiekkokontrollia. Päävalmentaja Tervosen sietää katsoa tarkasti toinen erä uudelleen. Kaikkia saumoja rytmittää kuopiolaiset eivät hyödyntäneet.

Peli jatkui kolmannessa erässä samalla kaavalla. Kiekko-Espoo piti kiekkoa, KalPa haparoi.

– Kolmannessa erässä espoolaisten kiekkokontrollilätkä oli niin ikään parempaa kuin kuopiolaisten. Kun tunnetila kasvoi pelissä, KalPan peliote katosi. Tämä on merkki siitä, että Tervosella esikuntineen on vielä paljon tehtävää pelin kanssa.

Loppu toi Kiekko-Espoolle ylivoimamahdollisuuden, mutta riskit kostautuivat.

– Ottelun ratkaisu oli tyly espoolaisten kannalta. Päävalmentaja Aho teki väärän ratkaisun ottamalla maalivahdin pois, kun joukkue pääsi rapiat pari minuuttia ennen loppua pelaamaan ylivoimalla. Tätä tilannetta varten Kiekko-Espoolla ei ollut harjoiteltu kuvio kunnossa eikä John Stevens ollut riittävän hyvä pelaaja menemään jäälle.

KalPan Benjamin Korhonen niittasi kiekon tyhjään verkkoon, ja peli päättyi 4–2. Mutta vaikka pisteet jäivät Kuopioon, molemmat joukkueet voivat ottaa pelistä mukaansa jotain – etenkin Kiekko-Espoo.

– Kiekko-Espoolla on jotain, mihin turvata ja tukeutua. Ehkä päävalmentaja Ahokin huomaa tämän, kuten kiekkokontrollia valmentavat valmentajat huomaavat.

Yksilötasolla KalPan maalivahti Stefanos Lekkas nousi esiin pelastuksillaan.

– KalPasta on mainittava erikseen maalivahti Lekkas. Hän otti tukun varsin ratkaisevia torjuntoja läpi ottelun.

Sihvonen summasi ottelun yhteen sanomalla, että molemmat pelasivat hyvin – toinen sai mukaansa voiton heikommasta rakenteesta huolimatta.

– Kaikkineen nähtiin laadukas ottelu. Molemmat pelasivat varsin hyvän matsin, etenkin Kiekko-Espoo oli todella hyvä, vaikka hävisi pelin maalein 4–2.

Ihan kaikki eivät onnistuneet. Parilta pelaajalta nähtiin jopa hämmentävän heikko esitys.

– KalPan Borchardt menetteli kiekkoja ja Kiekko-Espoon pakki Joni Jurmo pelasi kuin hän olisi loukkaantunut tai peräti jonkinlaisen kasvupyrähdyksensä jäljiltä menettänyt koordinaationsa lähes kokonaan.