Liigan alkukauden sensaatiojoukkue muni mahdollisuutensa – seuraukset rajut

Jouko Myrrän KooKoo kävi hakemassa Jarno Pikkaraisen Ässiltä maukkaat kolme pistettä Isomäestä maalein 5-2.

Ässät ja KooKoo pelasivat peliteoreettisesti ja käytännössä erittäin mielenkiintoisen ottelun. Lähtökohta pelille oli siinä, että vastakkain oli kaksi joukkuetta, jotka eivät ole pelanneet kauden tähän mennessä muuta kuin minimaalisen määrän kiekkokontorollia.

Asetelma suosi pelin käytännön tasolla KooKoota. Myrrä esikuntineen oli tehnyt suorastaan nerokkaan pelisuunnitelman ottelun alkuun.

KooKoo lähetti vähintään yhden hyökkääjän häiritsemään Ässien pelinrakentelua. Toisinaan sieltä aktivoitui toinenkin hyökkääjä paineistamaan. Kouvolaisten viisikko oli ensimmäiset 10 minuuttia hyvinkin pitkänä kaukalossa puolustustöissä. Ässät joutui tuon tähden yllättävän suuriin vaikeuksiin. Sen rutiini pelata kiekon kanssa ei riittänyt vastaamana KooKoon puolustustoimiin.

Päästyään 1–0 johtoon KooKoo siirtyi vuorostaan pelaamaan runsaasti trapia. Sekin oli aluksi myrkkyä Ässille. Tosin hiljalleen porilaiset ikään kuin toipuivat siitä, että nyt oli pidettävä normaalia enemmän kiekkoa.

Vaan kun pelin hallinta tasaantui, kaikki mittaritkin alkoivat näyttää olevan tasan, mutta KooKoo pysyi tuloksen suhteen niskan päällä tekemällä kaikessa rentoudessaan tärkeät 2–0, 3–1 ja 4–2 karkumaalit.

Peli edetessään aivan kuin palautti auttavasti Ässien mieliin sen, millaista lätkää se pelasi viime kauden ja käsillä olevan sesongin alussa. Muistan kiitelleeni Pikkaraisen Ässiä rennosta ja juohevasta syöttöpelaamisesta aikoinaan. Enää niihin kiitoksiin ei ole ollut syytä aikoihin.

Vaikka Ässät pelasi kolmannenen erän aikana runsaasti loistavasti organisoituja viivelähtöjä KooKoon upeasti organisoitua trapia vastaan, puuttui porilaisilta juonikkuutta, rentoutta ja virtuositeettia kyseisistä pelitilanteista. Ne jäivät Ässiltä enemmän sellaisiksi irrallisiksi konstellaatioiksi, joista ei ollut kunnollista siltaa ja siirtymää seuraavaan konstellaatioon eli hyökkäysalueen hyökkäyspeliin. Toki KooKoo osaltaan torjui Ässien hyökkäyksi tehokkaasti.

Kehaisen lopuksi Myrrän KooKoota. KooKoon pelaamisessa on parhaimmillaan sekä resilienssiä että immuniteettia suhteessa vastustajan pelaamiseeen siten, että se kykenee jatkamaan omaa juttuaan riippumatta, mitä vastustaja tekee.

KooKoo voi roikkua alakynnessä liikoja stressaantumatta, koska se tietää, että hetken päästä taas mennään että heilahtaa kovaa luistellen kohti vastustajan maalia porukalla.

Ennustin Jääkiekkoviikossa, että Ässät pitäisi pelissä pelivälinettä 52 prosenttia ja KooKoo 48. Erehdyin hieman, sillä lukemat olivat 54–46. Tosin en aavistanut, että KooKoo pääsee näin reimasti suojelemaan parin maalin johtoasemiaan trapein.

Lyömällä Ässät KooKoo nousi tässä kohtaa sarjataulukossa neljänneksi ja jätti Ässät itsestään viiden pisteen päähän. On lähellä, että tämä tappio johtaa siihen, että Ässien on erittäin vaikea kilvoitella enää pääsystä neljän parhaan joukkoon.