Liigan alkukauden sensaatio riisuu sarjan surkimukset ilkosilleen – "Nähtävillä suuntaus, joka voi kehittää suomalaista jääkiekkoa"

Kun monet muut liigaseurat ovat valinneet urheilujohtajia ja valmentajia vailla kokemusta, SaiPa on tehnyt tasapainoisia päätöksiä palkatessaan päävalmentajakseen kokeneen Raimo Helmisen ja urheilujohtajakseen Harri Ahon. Valinnat ovat osoittautuneet erinomaisiksi, sillä joukkue on tällä hetkellä Liigassa neljäntenä. Ei tarvitse järjestää kansanäänestystä, että onko kyse huippusuorituksesta vai ei seurassa, joka taisteli vielä viime kaudella olemassaolostaan.

SaiPan koko toiminta oli vaakalaudalla viime kaudella ja ennen tämän kauden alkua, mutta nyt joukkueen riveissä operoi kaksi kokenutta kiekkomiestä, Helminen ja Aho. Heidän kokemuksensa ja osaamisensa ovat olleet korvaamattomia perinteikkään seuran tulevaisuuden kannalta. Kun menestystä on tullut, on seurannut toimitusjohtaja Jani Valkeapään mukaan myös kassakoneen kilinää.

Onko SaiPan menestyksessä sitten jotain yllättävää? Kyllä ja ei.

Tuskin kukaan oletti marraskuun alussa SaiPan löytyvän sarjataulukosta neljänneltä sijalta. Toisaalta SaiPa päätti toimia toisin kuin muut seurat, jotka löytyvät tällä hetkellä sarjan neljältä viimeiseltä paikalta. SaiPa löysi kokemuksesta kilpailuetua itselleen.

Sen ohella alkukauden toinen sensaatio Kiekko-Espoo päätti luottaa kokeneeseen, ja sarjassa Tapparan Rikard Grönborgin ohella ainoaan Suomen mestaruuden voittaneeseen päävalmentajaan, Jyrki Ahoon. Sattumaako? Tuskin.

Kolmantenatoista oleva HPK on palkannut kaksi kokematonta urheilujohtajaa, jotka ovat olleet agenttien sanelujen vietävissä ja todelliset muutokset seurassa ovat jääneet tekemättä, näpertelyä sen sijaan on ollut sitäkin enemmän.

Valmentajapäätösten marssijärjestyksen urheilujohdossaan HPK tuli kuitenkin paljastaneeksi, kun seuran puheenjohtaja Jyrki Louhi kertoi itse julkisuudessa soitelleensa päävalmentajille. Aition tietojen mukaan urheilujohtoa pidettiin ainakin osittain päätöksestä pimennossa. Herää kysymys onko Louhi itsekin havainnut, että tuli valinneeksi kaksi onnetonta urheilujohtaja Ilkka Haapeassa ja jääkiekkojohtaja Erkki Rajamäessä, jos ei heihin luota tällaisessa asiassa ja neuvonantajat löytyvät muualta?

Kauteen lähdettiin kuitenkin nuori Matias ”Maso” Lehtonen päävalmentajana, joka ei koskaan saanut HPK:ta voittavan jääkiekon tielle. Kurssi on lähtenyt sittemmin oikenemaan kokeneemman päävalmentajan Mikko Mannerin johdolla.

Sijalla 14 oleva Pelicans lähti kauteen seurahistoriansa kalleimmalla joukkueella, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet hälyttäviä. Huimaa jälkeä seurassa tehnyt Tommi Niemelä vaihtui Juhamatti Yli-Junnilaan ja kahteen kokemattomaan adjutanttiin. Alamäki on ollut alkukaudella jyrkkä.

Toiseksi viimeisenä majaileva JYP puolestaan on harhaillut päävalmentajavalinnoissaan. Jukka Rautakorven nimityksessä ohitettiin pääomistaja Jukka Seppäsen toiveet ja juhlakaudesta tuli painajainen. Rautakorpi nyökkäili kyllä seuran strategian noudattamista ennen sopimuksen allekirjoittamista, mutta arjessa hän päätyi toimimaan vastoin lupauksia. Rautakorpi sai potkut ja tilalle otettiin kokematon Mikko Heiskanen. Nyt ollaan jo ruotsalaisen Johan Pennerbornin ja kokemattoman urheilujohtajan Simo Mälkiän aikakaudella.

Kun JYPissä oli aikoinaan selkeä punainen lanka havaittavissa Risto Dufvasta Jyrki Ahon kautta Marko Virtaseen – joka tuotti Suomen mestaruuksia ja CHL-mestaruuden. Nyt langasta ei ole edes nukkaa jäljellä, eikä ole tuloksistakaan.

Jumbopaikalla oleva Jukurien päävalmentaja Marko Tuomainen peri Olli Jokisen jälkeen taloudellisesti riutuneen seuran. Huumalla oli hinta. Myös Tuomainen on ensi kertaa Liigassa päävalmentajana, eikä hänestä ole ollut pysymään sarjan halvimmalla joukkueella muiden kyydissä. Nyt tilanne lienee se, että vaikka Jukurit haluaisi vaihtaa valmentajaa, on sillä tuskin siihen varaa – vaikka Tuomainen nykytilanteeseen ei syyllinen olisikaan.

Yhteiseksi opiksi ja nuhteeksi näille seuroille lienee ainakin se, että tulosta ei tule, jos seuroissa vastuuketjut ja urheilujohdon työnkuvat ovat epäselviä ja valmentajiksi otetaan kokeilupohjalta tekijöitä.

Suomessa on ollut tapana ihailla erityisesti valmentajina entisiä pelaajia, kuten vaikkapa Raimo Helminen. Mutta Helminen on jo kokenut valmentaja, hän on maksanut oppirahoja uransa alkuvuosina häviävänä valmentajana. On kuitenkin ihasteltu vaikkapa Olli Jokista, eikä täysin syyttä, mutta hänelläkin jäi runkosarjamenestyksestään huolimatta pudotuspelisarja voittamatta. On ensin nostettu jalustalle vaikkapa Lehtosta ja hänen esiintymistään, mutta eipä Lehtonenkaan kovin onnistunut HPK:ssa. Yhtä Jokista – joka hänkin oli pudotuspeleissä häviävä valmentaja – kohden on aina useampi epäonnistunut keltanokka.

Mutta samalla eräänlainen epäloogisuus käy ilmi, kun esimerkiksi KalPassa tapahtunut menestys Petri Karjalaisen ja hänen kyvykkään ja ahkeran apuvalmentajansa Sami Tervosen johdolla on jäänyt vähälle huomiolle. Joukkue selviytyi komeasti välieriin ja horjutti jopa mestaruuden voittanutta Tapparaa, mutta kehut ovat jääneet isossa kuvassa melko matalalle tasolle. Tälläkin kaudella KalPa on kärkikahinoissa.

Ei kai valmennustyön arvostus voi olla pärstäkertoimen tai esiintymistaitojen varassa?

Tuntuu myös siltä, että kovin usein Helmisen kohdalla esiin nostetaan esimerkiksi se, että Helminen valmennustiimeineen mukamas vain ”antaa poikien pelata”.

Arvostetaanko silloin Helmistä – tai valmennusta ylipäätään – jos Helmisen kehuissa korostetaan sitä, että hän ei itse asiassa juuri olisikaan valmentanut? Ovatko kehut silloin edes kehuja?

Tällainen yksinkertaistaminen ei tunnu reilulta valmentajuutta tai Helmistä itseäänkään kohtaan. Eikä tuollainen puhe ole Suomelle jääkiekko- tai palloilumaana eduksi.

Vaikka Liigan karsinnat ovatkin osittain hähmäiset – Liigaan voi nousta ehkä, jos epämääräiset lisenssikriteerit täyttyvät, ja joku liigaseura saattaa pudota tai olla putoamatta – on nähtävissä positiivinen suuntaus.

Näyttää siltä, että yhä selvemmin aletaan ymmärtää, että valmennuksesta ja urheilujohtamisen osaamisesta ei ole varaa tinkiä. Hyvä niin, sillä panostaminen rekrytointiin ja parhaiden voimien järjestäminen puikkoihin, voi vain auttaa suomalaista jääkiekkoa kehittymään.

On aistittavissa, että kokemukseen luotetaan jälleen, eikä senioriteettia halveksuta.

SaiPan vahva alkukausi on omalta osaltaan hyvä esimerkki tästä, siitäkin huolimatta, että joukkueella on todennäköisesti edessään myös vaikeuksia.