Liigan alkukauden pahalle sukellukselle löytyi syyt – "Parasta ennen -päiväys on ohi"

Kahden viime kauden aikana Liigan finaaleissa pelanneen Pelicansin alkukausi on ollut murheellinen. On vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, että rajusti tähän kauteen satsannut Pelicans majailee 16 pelaamansa ottelun jälkeen sarjataulukossa vasta sijalla 14.

Tällä kaudella kaikista seuroista eniten pelaajabudjettiaan on kasvattanut ilmoitettujen lukujen valossa juuri Pelicans, joka kertoi nostaneensa summan 2,65 miljoonasta eurosta kolmeen miljoonaa euroon.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen uskoo löytäneensä juurisyitä, miksi Pelicansin tulos jää piippuun. Sihvosen mukaan joukkueen on organisoitu kyllä lähes oikein menestyksekkäästi lahtelaisia luotsanneelta Tommi Niemelältä päävalmentajan tehtävät perineeltä Juhamatti Yli-Junnilalta, mutta toteutus ontuu.

Sihvonen nostaa tikun nokkaan Pelicansin puolustajat.

– Pelicansin ulkolaiset puolustajat Michael Vukojevic, Libor Zabransky, Michal Jordan, Johannes Johannesen ja Wyatt Kalynuk eivät osaa juuri nyt pelata oikein lahtelaisten pelinrakentelua paineen alta, puolipaineen alta ja paineetta. Heillä on koko ajan liian kiire. He lukitsevat kiekollisen pelin ratkaisunsa liian aikaisin, Sihvonen sanoo.

– Myös Petteri Riihisellä on jatkuvasti liian kiire. Jordan pelaa paljon, mutta hän paljon epävakaampi kuin viime kaudella. Seurana Pelicansin ongelma on se, kun pakkipää menee turhan paljon uusiksi joka kausi.

Sihvosen mukaan pakkien pelaamista rasittaa tällä hetkellä myös se, että voittoja on tullut harvakseltaan.

– Itseluottamus on koetteella ja silloin pelaaminen tehdään ikään kuin varmimman ratkaisun kautta. Puolustajat eivät kykene pelaamaan rennosti niin sanotusti ”tupakki suussa”.

Sihvosen mielestä Yli-Junnilalla on vielä pitkä matka siihen, että hänen viisikkonsa pelasi omalta alueelta luovaa lyhytsyöttöpeliä varasentteripeleineen kaikkineen. Sellaiset merkit ovat ilmassa, että hän haluaisi peluuttaa melko samaa lätkää kuin Tommi Niemelä peluutti Lahdessa vuosien ajan.

– Näyttäisi, että valmennustiimi ja pelaajat ovat jääneet hyökkäyspeliprosessissa alkutekijöihin. Ei ole liioiteltua sanoa, että aivan kuin vasta työstettäisiin sitä, mitä tapahtuu omalla alueella, nimittäin kolmessa viimeisessä pelissä SaiPaa, JYPiä ja TPS:ää vastaan hyökkäysalueen toimet ja aika ovat olleet erittäin vaatimattomia, Sihvonen alleviivaa.

– Sen kerran kun hyökkäysalueelle päästään, pitkiä hyökkäyksiä ei meinaa syntyä. Joko joku menettää kiekon tai sitten se lauotaan liian aikaisin kohti maalia. Hyökkääjät eivät saat työskennellyksi kolmikkona eikä hyökkääjien ja puolustajien väliset rotaatiot toimi. Aivan kuin Pelicansin viisikko saapuisi hyökkäysalueelle hyökkäämään liian stressaantuneena siitä, miten töin ja tuskin on selvitty ensin puolustus- ja sitten keskialueen yli.

Oma lukunsa on sitten se, että kausi kaudelta tulee vastaan se, että hiljalleen aika ajaa liiaksi ohi Ryan Laschista.

– Tosin en nyt tohdi ennustaa, etteikö hän taas sesongin loppua kohti keiku seuran sisäisessä pistepörssissä korkealla, vaikka aloittikin pelit muita myöhemmin. Silloin, kun Lasch kuuluu joukkueeseen, joukkue on Laschin joukkue. Tämä on sekä vahvuus että vaiva. Juuri nyt Iikka Kangasniemi on Pelicansin ykköshyökkääjä. Pidän, että tämä luo lievää ryhmädynaamista jännitettä joukkueeseen. Parasta ennen -päiväys on ohi Laschilla, mutta myös Laschin tutuilla ketjukavereilla Lars Bryggmanilla ja Patrik Carlssonilla, Sihvonen sanoo.

Tappiot ovat aiheuttaneet oman vaikutuksensa myös päävalmentaja Yli-Junnilaan, josta Sihvosen mukaan on jo havaittavissa normaalia enemmän kireyttä.

–Marraskuu näyttää, miten hän saa pidettyä itsensä kasassa. En ole ihan varma, onko Yli-Junnilan kenttäpeliesikunta Jussi Taipale ja Tony Virta riittävän vahva. Apuvalmentaja Jussi Silanderin menettäminen Kärppiin oli Pelicansille isku. Silander oli juuri oppinut sen, miten Niemelä-lätkää pelataan.