Tämä seura sabotoi itse itseään Liigasssa – kokeilu ei voi enää jatkua: "Samanlainen farssi kuin Patrik Laineen kohdalla aikoinaan!"

Hämeenlinnan lauantai-illassa nähtiin kotijoukkue HPK:n ja Ilveksen välinen koitos, jonka voimasuhteet heilahtelivat suuntaan jos toiseen ottelun sisälläkin. Lopulta ottelu ratkesi Ilveksen jatkoaikamaaliin.

3–2-vierasvoitto ei kuitenkaan ollut pelkkä tulos taululla, vaan ison kuvan määritti ennen kaikkea se, mitä pelin sisällä todella tapahtui. Sitä Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen nauttiikin arvioida.

Sihvonen oli rakentanut asetelman jo ennen aloituskiekkoa.

– Katsoin huolella tilanteet ennen matsia, asetelma otteluun oli otollinen. Edellisissä peleissään Mikko Mannerin HPK oli voittanut Doug Sheddenin Sportin ja Tommi Niemelän Ilves oli kylvettänyt Rikard Grönborgin Tapparan. Rinkelinmäen tiedettiin olevan melko täynnä, kun perinteisesti myös Ilveksen kannattajia oli tulossa omiensa tueksi. Sihvonen sanoi.

Ennen illan kierrosta Kerho ja Ilves olivat sarjataulukossa perätysten sijoilla 11 ja 12, hämeenlinnalaisilla kolmen pisteen kaula tamperelaisiin.

– Ulkomuistista sanoisin, että kovin usein Tapparan voittaminen on tiennyt hankalaa seuraavaa peliä Ilvekselle.

Ottelu sai dramaattisen alun, kun HPK:n avausvaihdosta tuli pannukakku. Elmeri Erosen hasardi avasi Erik Borgille vapaan väylän kohti avausmaalin tekoa vain 23 sekunnin pelin jälkeen.

– Ottelu sai dramaattisen alun, kun Kerhon ykköspakki Eronen laukoi huolimattomasti päin Borgia, joka pääsi irtokiekon perään ja läpiajoon, 1–0 Ilvekselle. Manner esikuntineen päätti turhaa haastaa selvän maalin maalivahdin häirintänä. Kerho setvi Ilveksen ylivoiman, ja peli alkoi aivan kuin uudestaan, Sihvonen arvioi.

Ilveksen pelaaminen oli Sihvosen silmiin samaa vanhaa tuttua kaavaa, jossa rohkeus ja harkitsemattomuus elävät samassa omituisessa yhtälössä.

– Ilves oli sillä tavalla uskollinen itselleen, että se lähetti tämän tästä hieman myöhässä hyökkääjiään prässäämään HPK:n pelinrakentelua jopa pölhökustaana Kerhon maalin taakse. HPK oli valmistautunut moista vastaan, ja onnistuikin väistelemään niitä paukkupatruunoja, Sihvonen analysoi.

– Läpi ottelun Kerho apuvalmentaja Olli Hällfors teki pakkiensa takana töitä sen eteen, ettei Ilveksen semipaine saanut puolustajia kavahtamaan syyttä suotta. Ensimmäisessä erässä nuo pelitilanteet käänsivät lievästi pelin hallintaa HPK:lle. Kun Ilveksen ongelmaksi on tällä kaudella nimetty puolustaminen, se alkaa nimenomaan virheellisestä hyökkäysalueen puolustamisesta.

Sihvonen peilasi Ilveksen pelivirtauksen katkonaisuutta myös dataan, mutta muistutti, ettei ongelma näy aivan suoraviivaisesti maalimäärissä.

– Kuten (Aitiossa toimivan) Juhamatti Yli-Junnilan tilastot osoittavat, Ilves ei ole sinänsä antanut määräänsä enempää maaleja omasta täytöstään tai vastustajan suorista hyökkäyksistä, mutta se menettää pelin virtauksen hallintaa noissa tilanteissa.

Avausmaalin olisi voinut kuvitella vapauttavan Ilveksen voimia, mutta Sihvosen mukaan näin ei käynyt.

– Ilves ei hyötynyt varkain tulleesta avausmaalistaan, melkein päinvastoin, se saattoi jopa viedä puhtia ja paljastaa, että eilinen merkkivoitto Tapparasta maksoi henkistä hintaa.

Toisessa erässä HPK:n peli ei enää tuottanut samanlaista rakenteellista etua kuin avauserässä. Ilveksen 0–2-osuma syntyi Sihvosen silmissä helposti – jopa hieman liiankin helposti.

– Toiseen erään lähdettiin Ilveksen maalin johdosta. Siinä Kerho ei enää saanut ensimmäisen erän tapaan tukea tai jopa etua paremmin järjestetystä pelitavastaan verrattuna Ilvekseen. Jos hieman kärjistän, toista erää HPK pelasi ja pelaa hieman kuin Ilves pelasi ja pelaa ensimmäistä ja kolmatta erää, suotta prässäillen, Sihvonen arvioi.

– Manner, kuten moni muukin valmentaja, ajattelee virheellisesti, että voimakkaammalla eteenpäin puolustamisella välttäisi joutumasta vastustajan hyökkäysalueen hyökkäyspelin ikeen alle. Usein käy päinvastoin. Sen joukkueen vielä maa perii, joka oivaltaa pelata toisen erän mahdollisimman samoin kuin ensimmäisen ja kolmannen. Puolestaan Niemelän Ilves pelaa, taas kärjistys, kaikki kolme erää toisen erän jääkiekkoa.

Pienen haipakan saa myös Kerhon maalivahti Mark Sinclair.

– Ilveksen 2–0-maali taisi mennä hieman helpohkosti Kerhon maalivahti Mark Sinclairille. Ilveksen veskari Mantas Armalis oli läpi ottelun vain kohtuullisen työllistetty, mutta hän hoiti hommaansa tarkasti ja pieteetillä.

Sihvonen ei jättänyt puuttumatta HPK:n rakenteellisiin ongelmiin, jotka hänen mukaansa kumpuavat ennen kaikkea keskushyökkääjien pelaamisesta.

– HPK:n itse itselleen aiheuttamasta ongelmasta sietää antaa nuhteet. Kristian Vesalainen ei voi pelata sentterinä, saati ykkösvitjan sentterinä. Tämä kaikki on hieman samanlainen farssi kuin Patrik Laineen pelaaminen aikoinaan sentterinä silloisessa Jarmo Kekäläisen Columbus Blue Jacketsissa, Sihvonen lataa.

– Sentterinä ei voi pelata siten, että joutuu ajattelemaan sentteripelaamista pelatessaan. Silloin pelaaminen hidastuu ja vaikeutuu, kun se ei tule selkärangasta. Jäljellä on tuolloin enää suhoslainen performanssi pelaamisesta. Vesalainen alkaa sinänsä olla hyvässä vireessä haastamaan yksi-vastaan-yksi-tilanteissa vastustajaansa, mutta hänen pitäisi saada tehdä sitä ilman sentteripelin tuomaa lisäkuormaa. Nyt Vesalaisen valtava potentiaali menee hukkaan käsittämättömällä kauden alla tehdyllä päätöksellä, että hänen paikkansa on keskushyökkääjänä.

Yksilötasolla Sihvonen peräsi tiukempaa laatua myös Kerhon kultakypärältä, 20-vuotiaalta Jesse Kiiskiseltä. Varsinkin, jos Kiiskinen aikoo saavuttaa haaveitaan NHL:stä.

– Kerhon kultakypärä Jesse Kiiskinen pelaa ihan hyvin, mutta ihan hyvän ei enää pitäisi hänelle riittää. Kaikki pehmeys, puolivillaisuus ja jokaisen pelitilanteen suoritusvarmuuden puute tulisi hiljalleen kitkeä pois. Pelin tasoittaminen kolmannessa erässä ylivoimalla lukemiin 2–2 oli Kiiskiseltä hieno suoritus, mutta se on kirsikka kakun päälle -pelaamista, kakusta on leivottava parempi.

Päätöserässä Ilves ja Niemelä joutuivat jälleen tutun sudenkuopan äärelle: tupsukorvat eivät osanneet päättää pitäisikö prässätä vai kontrolloida?

– Kolmannessa erässä Ilves suostui pelaamaan jopa viivelähtöjä, mutta edelleen prässääminen oli uhkarohkeaa. Nuo kaksi ulottuvuutta samassa sapluunassa syövät toistaan. Prässätä sopii, mutta sen tulee tapahtua luonnollisena jatkumona oman laadukkaan kolmelta kaistalta vyöryvän hyökkäyksen päätykiekkoon, ei automaattina, Sihvonen pohtii.

– En pääse millään Tommi Niemelän pään sisään. Siinä se peli vilisti hänen silmiensä edessä päästä päähän, kun Ilves johti peliä kolmannessa erässä, mutta kai hän sitten vain jotenkin ummistaa silmänsä eikä ole näkevinään todellisuutta.

Pelin rytmi kuitenkin rauhoittui hetkeksi.

– Kolmannen erän puolivälin Katsomon teknisellä aikalisällä Niemelä taisi kuitenkin hiukan suitsia pelaajiaan, seurasi muutama trap pölhökustaan pelaamisen sijaan. Ja kuitenkin erän loppupuolella näkyi liikaa myös eteenpäin puolustamisia hyökkääjiltä h2 ja h3.

Kun varsinainen peliaika tuli päätökseen, joukkueet olivat edelleen sarjataulukossa samoilla sijoilla – toinen piste kummallekin.

– Aivan erän lopuksi molemmat joukkueet saivat rytminsä ja pelaajiensa sijainnit hyvään kuosiin. Yhtä HPK:n ylivoimahyökkäystä lukuun ottamatta. Varsinaisen peliajan jälkeen kumpikin joukkue oli tienannut yhden pisteen, mikä tarkoitti, ettei Ilves mene Kerhon ohi sarjataulukossa.

Ottelun ratkaisu syntyi lopulta yhdessä välähdyksessä, jossa Ilves käytti pienenkin herpaantumisen armotta hyväkseen.

– Ilveksen komeassa jatkoaikamaalissa syntyi heti aloituksen jälkeisessä tilanteesta, josta syntyi kaksi-vastaan-yksi-hyökkäys, kun Cameron Wright nukahti. Ilveksen ykköspakki Simon Johansson karkasi Wrightin selän takaa tekemään maalin Jens Lööken ja Lukas Jasekin syötöistä. Siinä kolme rightin puolen taitopelaaja teki temput.