Liiga-finaalien voitonriemu sai osakseen myös tiukan tukistuksen – Petteri Sihvonen paaluttaa: "Siinä saatetaan leikkiä Suomen mestaruudella"
SaiPan kotiyleisö joutui pettymään lauantai-iltana, kun vierasjoukkue KalPa tasoitti finaalisarjan voittamalla toisen finaalin numeroin 5–2. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näki KalPan valmennuksen tehneen oikeat siirrot, mutta yhden tärkeän yksityiskohdan kanssa täytyy olla jatkossakin tarkkana.
Liigan finaalien kierrokset nousivat entisestään Lappeenrannassa, kun finaalisarja tasoittui KalPan nujertaessa vuorostaan SaiPan vieraskentällä. KalPan maaleista vastasivat Andreas Okany, Lasse Lappalainen, Kristjan Kombe, Aleksi Klemetti sekä tyhjään maaliin laakaissut Patrick Curry. Kun SaiPasta onnistuivat vain Henri Nikkanen ja Antti Kalapudas, KalPa voitti toisen finaalin numeroin 5–2 vieraskentällä ja tasoitti otteluvoitot 1–1:een.
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen nostaa hattua KalPan valmennustiimin suuntaan, joka oli tehnyt oikeita valintoja otteluun.
– KalPan päävalmentaja Petri Karjalainen esikuntineen oli lukenut ensimmäisen pelin läksyt huolella, enää joukkue ei paineistanut surutta, vaan pelasi trapia ja piti pelaajia pelin alla. Tosin avauserässä SaiPa pääsi jälleen kolme kertaa pitkällä syötöllään, kerran purkukiekolla ja muutaman kerran, kun KalPan kaksi hyökkääjää toikkaroi liian syvälle, aiheuttamaan vaikeuksia kuopiolaisille. Niin ikään KalPa kiekotteli lyhyin syötöin kourallisen kertaa ohi SaiPan prässääjien ja jatkopelien pelaajien, Sihvonen sanoo.
– Raimo Helmisen SaiPa puolestaan aloitti ottelun tutun taktisesti ja energisesti. Peli on vahvasti päävalmentajan hyppysissä, SaiPa pelasi peräti yhdeksän trappia avauserään. Joitakin turhia myöhästyneitä junnumaisuuksia SaiPa prässäsi avauserässä. Niistä pelitilanteista KalPa alkoi saada peliotetta itselleen.
Erikoistilannepelaamisessa oli nähtävillä tuttuja kaikuja.
– SaiPa jatkoi todella vahvaa alivoimapelaamistaan. Sekä 1-1-2-vastaanotto että pakit kärkinä paineistava neliö alueella olivat ja ovat myrkkyä KalPalle, joka joutuu tulemaan ylivoimansa toimeen ilman loukkaantunutta Jaakko Rissasta.
”En tiedä tohtiiko sanoa, että aivan kuin SaiPa ei olisi saanut ladattua itseään perjantain ryöstöretkensä jälkeen aivan 100 prosenttiin kotipeliinsä.”
Sihvonen arvostaa molempia finaalijoukkueita pelitavallisesti. Eivät joukkueet sattumalta pelaa Kanada-maljasta kaikki suurseurat tieltään yksi kerrallaan nujertaen.
– Toisen erän suhteen annan arvoa sekä SaiPalle että KalPalle. Peli ei lähtenyt ollenkaan virtailemaan pidäkkeettä kaukalon päästä päähän. Erä oli sikäli tasapainoisin tähän mennessä, että molemmat pelasivat kourallisen trapeja ja kontrollilähtöjä. SaiPa piti jopa KalPaa enemmän kiekkoa periodin aikana, Sihvonen sanoo.
– Jos perjantaina pienet virheet maksoivat KalPalle hintaa, nyt niin kävi SaiPalle. KalPan 2–0-maalin edellä Otto Hokkanen, Henri Nikkanen ja Janne Naukkarinen puolustivat aavistuksen liikaa eteenpäin, KalPa pääsi vahvoista asemista hyökkäysalueelle, pelasi jatkopelin riistoineen, josta Lasse Lappalainen kihautti Jere Karjalaisen ja Jesper Mattilan mallikkaista esitöistä.
– Ihan erikseen on sanottava, että jo pari maali sarjassa tehneellä Lappalaisella olisi aivan kuin jokin vamma, sen verran hän toisiaan välttelee ja huilailee omalla puolustusalueella ehkä jopa kontaktia vältellen. No, voin tässä kyllä erehtyäkin. Hyökkäyssuuntaan Lappalainen on kuitenkin tutulla tavalla uhka SaiPalle.
Sihvonen ounastelee, että SaiPasta oli aistittavissa aivan pienissä määrin ohut ulospuhallus.
– En tiedä tohtiiko sanoa, että aivan kuin SaiPa ei olisi saanut ladattua itseään perjantain ryöstöretkensä jälkeen aivan 100 prosenttiin kotipeliinsä. Kun taas KalPa otti selkänojaa ja asennetta lähes pakkovoiton paikasta ja munille menneestä kotipelistään.
”On hieno nähdä, että finaalisarjasta, josta jotkut vähemmän asioista perillä olevat povasivat luistelusarjaa ja päästä päähän virtailevaa pelin kuvaa, onkin tulossa mitä taktisin sarja.”
Sihvosen laskujen mukaan KalPa suojeli kolmannessa erässä johtoaan pelaamalla peräti 16 trapia. Kuten ensimmäisen pelin jälkeen Sihvonen sanoi, SaiPa ei ole kovinkaan hyvä joukkue pelaamaan trapia vastaan. Sihvonen penää KalPalta kuitenkin tarkkuutta.
– Kuriositeettina huomautan kuitenkin, ettei Karjalaisen KalPassa ole joko pelikuria tai sitten puutuu valmentajan ohje, ettei 3–0-johtoasemassa saa enää prässätä todella myöhässä, sillä siinä saatetaan leikkiä Suomen mestaruudella. SaiPa sai sen jälkeen vielä yhden sauman tulla peliin mukaan, kun Aleksi Klemetti ja Patrick Curry karvasivat matkan takaa myöhässä kuin junnupeleissä konsanaan. Siitä SaiPalle neljällä kolmea vastaan -hyökkäys ja 3–1-kavennus Henri Nikkasen lavasta, Sihvonen sanoo.
Sihvonen alleviivaa lopuksi, että jos ottelusarjassa halutaan nähdä näkyjä esimerkiksi, että peli on annettu pelaajille ja siinä mennään coast-to-coast -lätkällä, niin väärässä ollaan.
– On hieno nähdä, että finaalisarjasta, josta jotkut vähemmän asioista perillä olevat povasivat luistelusarjaa ja päästä päähän virtailevaa pelin kuvaa, onkin tulossa mitä taktisin sarja. Totta kai sarjasta tulee taktinen, nimittäin sellaisin ohjein, että pelatkaa pojat ja taistelkaa ja luistelkaa enemmän, ei Kanada-maljaa voiteta. On hyvää jääkiekkoa, kun Lappeenrannassa nähtiin lauantai-iltana SaiPalta ja KalPalta peräti 45 viisi trapia!
