Oskarilla, 18, on kotonaan 70 eri lajia harvinaisia lihansyöjäkasveja – Ne jakavat samat herkut lemmikkiliskon kanssa

Noin 80 kasviyksilöä, 70 eri lajia. Raaseporilaisen Oskar Laihon, 18, harrastus ei ole nuorten keskuudessa sieltä tyypillisimmästä päästä: Laiholla on Suomen mittakaavassa harvinaisen laaja kokoelma erilaisia lihansyöjäkasveja.

– Tarkkaan ottaen kannukasveja. Se on eräs lihansyöjäkasvien suku, hän täsmentää.

Laihon hankkimat yksilöt ovat köynnöskasveja, jotka saattavat kasvaa useiden metrien pituisiksi.

– Isoimmat kannut ovat luonnossa sen kokoisia, että sinne voi laittaa nyrkin sisään.

Ne eivät ole Laihon mukaan kuitenkaan vaarallisia ihmiselle. Kannujen sisällä on nestettä, jonka kanssa on tullut oltua kosketuksista silloin tällöin.

– Neste on happamuudeltaan sen verran heikkoa, ettei se kykene lyhyessä ajassa vaikuttamaan ihmiseen millään tavalla.

Moni saattaa luulla, että lihansyöjäkasveja pitää ruokkia muullakin kuin vedellä ja valolla. Kyseessä on ainakin osittain harhakäsitys.

– Kun niistä pitää hyvää huolta, ne eivät tarvitse lisäravinteita. Omistan kasveja, jotka ovat useita vuosia vanhoja, eikä niitä ole ruokittu lihalla kertaakaan, Laiho sanoo.

Miksi kasveja sitten kutsutaan lihansyöjäkasveiksi? Laiho kertoo, että luonnossa ne elävät paikoissa, joiden maaperässä on heikosti ravinteita. Siksi kasvit ovat kehittyneet hankkimaan ravinteita ”syömällä” eläimiä ja hyönteisiä.

– Kasvit hyötyvät satunnaisista lihapaloista, koska niistä saa lisäravinteita, jolloin kasvu saattaa nopeutua ja kasvin vointi parantua.

Laiholla on lemmikkilisko, joka käyttää ravinnokseen heinäsirkkoja. Hän on välillä ruokkinut sirkoilla myös kannukasveja. Kannut voivat myös napata huoneilmasta ruoakseen pieniä määriä banaanikärpäsiä. Kannujen sisällä oleva neste hajottaa hyönteiset ravinteeksi.

Kannukasvit elävät luonnossa trooppisella alueella, kuten Malaijien saaristossa. Ne vaativat selvästi enemmän kosteutta, kuin mitä suomalaisessa huoneilmassa on niille tarjolla, tyypillisesti 80–90 prosenttia.

Laiho on hankkinut kasvatusteltan, johon hänen kaikki kannukasvinsa mahtuvat juuri ja juuri. Kahden ja puolen neliömetrin teltassa kosteutta piisaa riittävästi. Teltta on sijoitettu kotona huoneeseen, joka on pyhitetty kokonaan kasviharrastukselle. Siellä on myös lemmikkipapukaijojen häkki.

Koska kasvit ovat tottuneet elämään tropiikissa runsaassa valossa, Laiho on tilannut ulkomailta niille tarkoitettuja led-valoja.

Laiho kertoo kasvaneensa pienestä pitäen erilaisten kasvien ympäröimänä. Vanhemmat ovat innokkaita puutarhureita ja tukeneet poikaansa harrastuksessa.

– Isäni on suurena apuna kasvien hoidossa ja teknisissä asioissa. Kun aloitin harrastuksen, isä auttoi hankinnoissa myös rahallisesti. Kannukasvit ovat myös hänen intohimonsa.

Todellinen alkusysäys harvinaisten kasvien keräilylle oli retki Teijon kansallispuistoon.

– Siellä metsään on istutettu ulkomaalaisia puulajeja. Oli todella mielenkiintoista huomata, että niinkin voi tehdä ja ulkomaalaiset lajit voi saada kasvamaan Suomessa.

Harvinaisia kasveja ei löydy peruskauppojen kukkaosastoilta. Laiho on laajentanut kokoelmaansa ostamalla kannukasveja netin kautta harrastajilta, jotka myyvät ”ylimääräisiksi” jääneitä yksilöitään. Läheskään aina Laiho ei tiedä tarkasti, mitä on hakemassa.

– Saatan etsiä Googlesta tai Instagramista jonkin tietyn alueen kasvilajeja. Sitten lähden kahlaamaan Ebaysta, mitä Euroopassa on tarjolla. Yleensä se on hakuammuntaa. Minua kiehtoo se, että nämä eivät ole markettikamaa. Pitää nähdä vaivaa, että löytää tietyn lajin.

Ebay on verkkokauppa-alusta, joka mahdollistaa yksityishenkilöiden kaupankäynnin.

Laiho on onnistunut ostamaan kasveja tunnetulta saksalaiselta harrastajalta Andreas Wistubalta, joka on tutkinut niitä luonnollisissa elinympäristöissään ja kasvattaa suurinta osaa maailman lähes 170 kannukasvilajista.

Laiho on hankkinut myös muita harvinaisuuksia. Hänellä on käpypalmukokoelma, johon kuuluu muun muassa japaninkruunukävykki. Käpypalmulajit ovat erittäin vanhoja. Niiden on arvioitu kasvaneen jo dinosaurusten elinaikana runsaat 65 miljoonaa vuotta sitten.

– Nykyään suurin osa tämän kasvisuvun lajeista on äärimmäisen uhanalaisia. Harrastajien keskuudessa niitä kuitenkin kasvatetaan ja puita on myynnissä melko hyvin.

Laiho kasvattaa myös madeirankurjenpolvea ja harvinaista pelargonialajia, jota esiintyy ainoastaan Saint Helenan saarella eteläisellä Atlantilla.

Nuoren kasviharrastajan sinnikkyydestä kertoo se, että hän on yrittänyt kasvattaa kotipihalla jopa banaaneita. Kyseessä oli laji, jota ei käytetä ravinnoksi.

– Japanin saarilla elää banaanilaji, joka sattuu olemaan suhteellisen kylmänkestävä. Se kuolee talvella maan tasalle, mutta juuret säilyvät maan alla, kuten suomalaisilla kasveilla pääosin.

Laiho istutti kasvit maan alle kaivettuun styroksilaatikkoon, jonka sivut hän ympäröi lämpöä eristävällä materiaalilla. Ensimmäisen talven banaani pysyi hengissä, toista ei.

– Toisena talvena istutusalueelle muodostui paksu jääkerros. Uskon, että se tappoi juurakot.

Laiho aikoo kasvattaa eksoottisten kasvien kokoelmaansa, vaikka sisätilat alkavat jo loppua. Hänellä on myös toinen haave. Laiho kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi.

– Haluaisin työskennellä tutkijana kasvitieteellisellä puolella. Keväällä olisi tarkoitus hakea Helsingin yliopistoon opiskelemaan biologiaa.