Apu

Lenita Airisto stalinisteista ja sovinisteista: ”Ai että miten hyvä mieli mulle on aina tullut, kun olen pistänyt sellaisen miehen kyykkyyn”

Lenita Airisto stalinisteista ja sovinisteista: ”Ai että miten hyvä mieli mulle on aina tullut, kun olen pistänyt sellaisen miehen kyykkyyn”
Lenita Airisto matkusti 1954 vastavalittuna Suomen Neitona Amerikkaan, jossa hän oppi rakastamaan menestystä ja puhumaan suoraan, ja nämä kaksi arvoa ovat ohjanneet hänen elämäänsä. Uudessa kirjassaan hän yllyttää ja vaatii naisia taistelemaan.
Julkaistu: 7.3.2022

Voi ei, mitähän tästä nyt tulee?

Lenita Airisto on puhelimessa nimenomaan painottanut, että ravintola Meritorpalta pitää varata pöytä numero kuusi. Se on hänen kantapöytänsä, hyvästä syystä. Pöytä numero kuusi sijaitsee sillä lailla kauempana muista, että siellä saa puhua rauhassa. Ja Lenitan jutut, ne ovat usein aika suorapuheisia.

Mutta nyt ollaan pulassa, sillä jonkin merkillisen varaussähläyksen takia pöytä numero kuusi onkin varattuna, ja Lenita on jo eteisessä. Jo kaukaa kuuluu, miten hän tervehtii sydämellisesti kaikkia henkilökunnan jäseniä.

Hänet tunnetaan täällä. Moni tarjoilija tulee juttelemaan ja kertomaan, “miten hauskaa on nähdä Madam taas täällä”. Kantapöydän puutekaan ei muodostu ongelmaksi, sillä yksi ripeäotteisista tarjoilijoista järjestää toisen, yhtä hyvän paikan. Sitten lounastilaus.

– Mä otan aina vaan jotain sellaista höyrytettyä vettä, Lenita sanoo ja nauraa niin, että se kuuluu ison salin päästä päähän. Sitten hän tilaa päivän kalan, kyllä, nimenomaan höyrytettynä ja ainoastaan vihannesten kanssa. Terveellinen ruokavalio on yksi 85-vuotiaan tietokirjailijan ja diplomiekonomin jaksamisen salaisuuksista.

Lenita pitelee norsunluista shakkinappulaa, joka on isältä saadusta shakista. Lenitan mukaan nappuloilla on viimeksi pelannut hänen isänsä.

Ilosanoma naisille

Mutta heti asiaan. Lenitalla on aina ollut sanoma. Tänään se liittyy hänen 7. maaliskuuta ilmestyvään kirjaansa Noitanaisen ilosanoma (Bazar). Tuo sanoma on osoitettu naisille, ja sen voi tiivistää neljään sanaan:

Ryhdistäydy. Puolustaudu. Taistele. Voita.

Niin Lenita on aina tehnyt. Vaikka taistelut ovat olleet tiukkoja, esimerkiksi taistolaisten (”stalinistien”, kuten Lenita heitä kutsuu), sovinistien ja seksuaalisten ahdistelijoiden kanssa, hän on nauttinut niistä. Siis erityisesti siitä voittamisesta.

– Ai että miten hyvä mieli mulle on aina tullut, kun olen pistänyt jonkun sellaisen miehen kyykkyyn!

Lenitan edellinen kirja Elämäni ja isänmaani (Bazar, 2017) oli suurtyö: suurikokoinen ja näyttävästi kuvitettu kirja, jossa käytiin läpi sekä hänen oman elämänsä että Suomen historia. Se oli muodoltaan menestystarina, jossa kaikille käy hyvin. Uudessa kirjassa sen sijaan keskitytään synkempiin teemoihin.

Tai kuten Lenita itse sanoo:

– Nyt on otettu kalashnikovit esiin!

"Jos olisin mennyt jollekin muulle töihin, olisin saanut jäädä toimistolle syömään eväitä, kun miehet ovat pitkillä lounailla."
Lenita Airisto

Kirjassa käydään läpi seksuaalisen ahdistelun ja sovinismin historiaa, nykytilaa ja juurisyitä. Tieto-osuuksiin limittyvät kokemukset Lenitan omasta elämästä. Valtaosa niistä liittyy hänen uraansa.

Lenitaa on läpi vuosikymmenten vähätelty, haukuttu ja ahdisteltu – kuten monia hänen aikanaan eläneitä naisia, jotka halusivat raivata itselleen tilaa miesten maailmassa. Lenitalle se tarkoitti muun muassa sitä, että hänen oli pakko perustaa oma yritys.

– Jos olisin mennyt jollekin muulle töihin, olisin saanut jäädä toimistolle syömään eväitä, kun miehet ovat pitkillä lounailla. Kokouksissa he olisivat joko torpanneet ideani tai ottaneet kunnian niistä, tai todennäköisesti molempia.

Lenita teki ensimmäiset vienninedistämishankkeensa jo puoli vuosisataa sitten. Ne olivat edellä aikaansa: suomalaista designia, muotia ja matkailua esittelevät kiertueet olivat näyttävyydessään vähän kuin rock-konsertteja.

Mikä tahansa auditorio ei kelvannut paikaksi, vaan Lenita valitsi tarkasti sellaiset teatterisalit, joissa oli tarpeeksi jykevä äänentoisto.

Kun tehdään, tehdään suuresti. Eikä nöyristellä kenenkään edessä.

– Ei kaikille tarvitse leppyä. Se on naisten helmasynti, että aina annetaan anteeksi.

Nulikan kosto

Elettiin 1990-luvun alkua, kun yritysjohtaja Antti Piippo ehdotti Lenitalle, että he kirjoittaisivat yhdessä talousaiheisen tietokirjan. Piippo ehdotti myös, että kolmanneksi tekijäksi pyydettäisiin Jari Sarasvuo.

Sarasvuo suostui, mutta lähetti ennen ensimmäistä suunnittelukokousta faksin, jossa luetteli ehtonsa: hän saisi kirjan tuloista 75 prosenttia, hänen nimensä mainittaisiin ensisijaisena tekijänä ja hän saisi lopullisen vallan päättää kirjan sisällöstä.

Piipolta Sarasvuo toivoi lähinnä kirjan rahoitusta ja Lenitalta sekä ”tuottajan panosta kirjan sisällön valmistelussa” että toimitussihteerin roolia. Eli käytännössä Lenitan olisi pitänyt tehdä miltei koko kirja.

"Ystäväni Leena Majander kutsuu minua lempinimellä Leppymätön Lenita. On se ihan kuvaava titteli."
Lenita Airisto

Lenita on pitänyt tarkkaa arkistoa vuosikymmenten ajan. Siksi tuokin Sarasvuon faksi on hänellä edelleen tallessa.

Lenita lähti Piipon ja Sarasvuon kirjaprojjektista nopeasti ja vei mukanaan sisällysluettelon, jonka hän oli teosta varten jo hahmotellut. Seuraavana päivänä hän soitti kustannusosakeyhtiö Otavaan. Vuonna 1994 sitten ilmestyikin Lenitan ensimmäinen kirja, nimeltään Voitontahto. Avain suomalaisten menestykseen (Otava).

Se ei tainnut miellyttää Sarasvuota. Hänen asenteensa tuli selvästi esiin, kun Lenita esitteli Voitontahtoaan tämän juontamassa Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmassa. Sarasvuo väitti suorassa lähetyksessä, että Lenita ei ollut itse kirjoittanut kirjaa, vaan että sen takana oli Max Jakobson. Se ei tietenkään pitänyt paikkaansa.

– Nulikan kosto, Lenita kuittaa asian nyt, 28 vuotta myöhemmin.

– Nyt on otettu kalashnikovit esiin! Lenita sanoo. Hänen uudessa kirjassaan saavat kyytiä muun muassa stalinistit, sovinistit ja seksuaaliset ahdistelijat.

Leppymätön Lenita

Lenitalla on selvä syy palata menneisiin kiistoihin. Että nuoret naiset voisivat ottaa oppia: aina on tärkeää puolustaa itseään.

Uudessa kirjassa moni entinen ja nykyinen julkisuuden henkilö saa kuulla kunniansa ja hurjiakaan paljastuksia ei jätetä kertomatta.

– Ystäväni Leena Majander kutsuu minua lempinimellä Leppymätön Lenita. On se ihan kuvaava titteli. Ei kaikille tarvitse leppyä. Se on naisten helmasynti, että aina annetaan anteeksi.

Lenita pysähtyy tässä kohtaa kuitenkin miettimään, mikä tuoreen kirjan vastaanotto mahtaa olla.

– Haastetaankohan mut eristysselliin? Kutsunhan minä Lasse Lehtistäkin luuseriksi.

– No, olihan se siihen aikaan ihan kamalaa, että minä olin niin tottelematon monella tavalla. Ja elin vielä synnissä eroni jälkeen. Ja silti aina vaan nauroin!

Mikä Lenitassa ärsyttää?

Miksi Lenita on aina ärsyttänyt ihmisiä?

Syitä on varmasti monia. Suurieleisyys, itsevarmuus, omien oikeuksien puolustaminen. Lenita ei kaihda konflikteja, ei suuria sanoja eikä pateettisuutta. Tämä on suomalaisille epätyypillistä, mutta Lenitan olemuksen ydintä: hän on aina ollut tässä pienessä maassa vähän liikaa.

Vähän liian räiskyvä, vähän liian suorapuheinen, vähän liikaa sitä ja tätä. Jopa hänen hiuksensa ovat liikaa: niitä on läpi elämän epäilty peruukiksi ja tultu jopa tukistamaan julkisilla paikoilla. Muutamia vuosia sitten muotitoimittaja Sami Sykkö sai (luvan kanssa) kokeilla Helsingin Sanomien videohaastattelussa, että kyllä se tukka ihan oma on.

"Onhan myös tätejä, jotka ovat itse käyttäneet moraalitonta tapakulttuuria hyväkseen urallaan. Tai kenties he miettivät, miksi nuorilla naisilla pitäisi olla helpompaa kuin heillä itsellään on ollut."
Lenita Airisto

On Lenita tietysti saanut myös arvostusta, ainakin vanhemmalla iällä. Hänet on valittu Vuoden Naiseksi, hän on saanut Suomen leijonan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin ja HS Visiossa hänen tuore henkilöjuttunsa otsikko oli Kaikkien aikojen Bosslady.

Nuorena julkisuus oli erilaista. Kun Lenita erosi aviomiehestään Ingvar S. Melinistä, hänestä tuli skandaalilehdistön vapaata riistaa. Muun muassa Hymy-lehti kirjoitti juttuja, joissa Lenita yhdistettiin keksittyihin miehiin, siis henkilöihin, joita ei ollut edes olemassa. Miksi ihmeessä?

– No, olihan se siihen aikaan ihan kamalaa, että minä olin niin tottelematon monella tavalla. Ja elin vielä synnissä eroni jälkeen. Ja silti aina vaan nauroin!

– En tosiaan ole sitä mieltä, että mitään ei saisi enää sanoa! Paljon enemmänkin pitäisi sanoa.

Tehkää perkele perässä

Nykyään hän ihaileekin esimerkiksi metoo-liikkeen perustajia ja äänitorvia.

– En tosiaan ole sitä mieltä, että mitään ei saisi enää sanoa! Paljon enemmänkin pitäisi sanoa.

Ja kyllä Lenita sanookin. Hän ripittää uudessa kirjassaan nimellä kymmeniä tunnettuja ihmisiä, Yleisradiota, Tampereen yliopistoa ja eri tv-tuotantoyhtiöitä.

Osansa saa esimerkiksi kirjailija Pirkko Saisio, koska tämä on arvostellut metoo-liikettä siitä, että ei ole rohkeaa huutaa kuorossa. Lenita on päinvastaista mieltä: juuri joukkokanteiden takia esimerkiksi Yhdysvalloissa seksuaalirikoksia on pystytty tuomaan oikeuteen uudella tavalla.

– Onhan myös tätejä, jotka ovat itse käyttäneet moraalitonta tapakulttuuria hyväkseen urallaan. Tai kenties he miettivät, miksi nuorilla naisilla pitäisi olla helpompaa kuin heillä itsellään on ollut.

Kaiken takana on ollut se asenne, jonka Lenita omaksui nuorena maailmanmatkoiltaan: tee paljon töitä ja puolusta omia oikeuksiasi – ja tee se äänekkäästi.

Katua hän ei aio, sillä ei tarvitse. Lenitalla on ollut huikea ura Suomessa: ensin televisio- ja lehtitoimittajana, sitten oman yrityksen johtajana ja lopuksi tietokirjailijana ja luennoitsijana.

Hän on siitä kaikesta hyvin ylpeä.

– Tehkää perkele perässä!

Miss Universum -kisat järjestettiin heinäkuussa 1954 Kaliforniassa. Suomea edusti Suomen Neito Lenita Airisto, kuvassa myös vuoden 1954 osa­valtiomissi Miss Illinois. Kuva Lehtikuva

Puolen vuoden seikkailu maailmalla

Hymmi Lenita Annikki Airiston julkinen elämä alkoi teini-iässä. Kuusikymmentäkahdeksan vuotta sitten oli vuosi 1954, Lenita 17-vuotias, ja hänet oli valittu Sotainvalidien Veljesliiton järjestämässä kilpailussa Suomen Neidoksi, järjestön varainkeruun symboliksi.

Voitto johti puolen vuoden seikkailuun maailmalla, ja tuo matka muovasi Lenitan maailmankuvaa siihen suuntaan, millainen se tänäkin päivänä on.

Vastakruunattu Suomen Neito lähti Miss Universum -kisoihin Kalifornian Long Beachille. Hänelle oli ostettu toki paluulippukin, mutta heti kisan jälkeen Lenita myi sen. Saamillaan rahoilla hän osti junalipun, jolla matkusteli Amerikkaa ristiin rastiin.

"Koko se amerikkalainen elämäntapa muutti minut aivan täysin. Yrittäjyys, ystävällisyys ja anteliaisuus."
Lenita Airisto

Käyttörahaa Lenita sai matkan aikana muun muassa kirjoittamalla Me Naiset -lehteen juttuja tavallisten amerikkalaisten elämästä ja ajatuksista. Eurooppaan hän palasi lopulta edullisesti RMS Queen Mary -laivalla.

– Koko se amerikkalainen elämäntapa muutti minut aivan täysin. Yrittäjyys, ystävällisyys ja anteliaisuus. Ja olihan Yhdysvallat vuonna 1954 tosi makea paikka monella tavalla, hän sanoo nyt, miltei 70 vuotta myöhemmin.

1950-luvulla oli harvinaista, että alaikäinen lukiolaistyttö kiersi maailmaa yksin, mutta Lenitan vanhemmat olivat asuneet ulkomailla ja luottivat tyttäreensä. He eivät kauhistelleet vaan kannustivat.

– Olen aina ollut järkevä ja varovainen, kun olen yksin matkalla. Kaikkea on kyllä vuosien mittaan tapahtunut, minua on seurattu hotelliin ja ovea paukutettu. Silloin vain soitin respaan, että tulkaa hakemaan täältä tämä hampuusi pois, Lenita hihkuu ja haarukoi kalaansa.

– Hirveän hyvää. Mutta täällä on aina hyvä ruoka.

Lenita äitinsä Alli Airiston kanssa kotona vuonna 1957. Kuva Museovirasto

Lenita halusi palata Suomeen

Kun Lenita oli vuonna 1954 puolen vuoden matkustelun jälkeen New Yorkissa odottamassa laivansa lähtöä, kaupunkiin saapui Dummin perhe. Lenita oli asunut heidän luonaan hetken aikaa Miss Universum -kisojen jälkeen.

He pyysivät, että Lenita jäisi asumaan heidän luokseen pysyvästi ja hakisi yliopistoon Kaliforniaan. He maksaisivat kulut. Se oli antelias tarjous, mutta Lenita ei harkinnut sitä hetkeäkään.

– Oltiin vuodessa 1954 ja Suomi oli juuri lähdössä nousuun sodan jälkeen. Kaikki ne uhraukset, mitä ihmiset olivat tehneet… mitä enemmän uhraa, sitä enemmän on sitoutnut ja kiinni jossain asiassa. Sota oli vaurioittanut myös meidän perhettämme. Minä olin vahvin sisarista, minun täytyi palata kotiin.

Toisen tilaisuutensa Lenita sai 1960-luvun alussa, kun hän opiskeli erikoisstidentillä Kaliforniassa aviomiehensä Ingmar S. Melinin kanssa. Melin oli tutkijana Berkeleyn yliopistossa, Lenita opiskeli tv-journalismia Stanfordin yliopistossa, jonka kautta järjestyi harjoittelupaikka Steve Allenin Tonight Show’ssa.

Lenita pääsi taustatyön lisäksi myös kameran eteen kertomaan Suomesta. Sen hän hoiti niin hyvin, että ohjelman tekijät tarjosivat hänelle mahdollisuutta jatkosuunnitelmille, mutta Lenita oli juuri mennyt naimisiin.

Pariskunta palasi Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Edelleen Lenita miettii silloin tällöin, olisiko pitänyt tarttua tarjoukseen. Tonight Show on ollut Yhdysvaltojen suosituin myöhäisillan keskusteluohjelma.

Olisiko Lenitasta voinut tulla yksi sen kuuluisista juontajista?

– Ja Melin olisi kyllä ymmärtänyt. Hän oli hyvä mies, ehkä yksi parhaista, mitä minulla on ollut.

Lenitan suunnitelmat ovat vielä auki, mutta se on varmaa, että kaikki tulevatkin hankkeet tapahtuvat nimenomaan hänen ehdoillaan.

Tavoite kymmenestä kirjasta on nyt täytetty

Höyrytetty kala on syöty ja kahvi tilattu. On aika puhua tulevaisuudesta. Mitä Lenita aikoo tehdä seuraavaksi? Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka 85-vuotiaanakaan jäisi lepäämään laakereilleen.

– En ole ihan varma. Minulla oli pitkään tavoite kymmenestä kirjasta. Se on nyt täytetty. Mutta tietysti seuraan hyvin suurella kiinnostuksella edelleen esimerkiksi tätä naisasiaa.

Monet tuotantoyhtiöt ovat lähestyneet Lenitaa viime vuosina. Hänestä haluttaisiin tehdä dokumentteja, näytelmiä ja jaksoa tv-sarjaan. Valtaosa hankkeista ei kuitenkaan ole päähenkilön mieleen.

– He näkevät, että mun nimellä voisi tehdä vielä jonkun verran rahaa. Mutta he eivät halua esittää minua sellaisena kuin olen, vaan sellaisena, miten he hyötyvät minusta eniten.

Eli millaisena?

– No vähän kyseenalaisena tyyppinä. Epämoraalisena, jopa kevytkentäisenä, jota en tietenkään ole.

Lenitan suunnitelmat ovat vielä auki, mutta se on varmaa, että kaikki tulevatkin hankkeet tapahtuvat nimenomaan hänen ehdoillaan.

Tässä vaiheessa viereisestä huoneesta pölähtää läheiselle naulakolle selvästi pidemmän lounaan nauttinut seurue. Nuorehko mies vilkaisee Lenitaa ja pudottaa henkarin. Sitten hänelle tulee kiire kertoa muille havainnostaan.

Lenita vilkaisee tilannetta sivusilmällä ja hymähtää.

Ja sitten Lenita nauraa taas, kovaa.

Hymmi Lenita Annikki Airisto

  • Syntyi: 1. tammikuuta 1937 Helsingissä.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Harrastaa: työntekoa, ”minulla ei ole muita harrastuksia”.
  • Ajankohtaista: Noitanaisen ilosanoma (Bazar) eli Airiston kymmenes kirja ilmestyi 7.3.
  • Lenitan meikki Raili Hulkkonen, hiukset Sirpa Mansner.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
10 kommenttia