Lemmenjoen kutsu
Suomen suurimman kansallispuiston valtti on vähäinen kävijämäärä ja luonnonrauha. Jos kaipaa juttukumppania, kannattaa tutustua alueen kullankaivajiin.
”Viis kaukomaista”, toteaa eläkeläispariskunta astuessaan Ahkun tupaan. Kaksikko on käynyt Lemmenjoen kansallispuistossa viimeiset kaksikymmentä vuotta ja yöpyy aina täällä. Heidän harrastuksensa on kullankaivu.
Lemmenjoelle tultiin kultahippujen perässä jo 1870-luvulla, ja edelleen toive niiden löytämisestä tuo ihmisiä tänne pohjoisen perukoille, Suomen suurimpaan kansallispuistoon.
Lemmenjoki sijaitsee Inarin ja Kittilän kuntien korkeudella. Retki vaatii suunnittelua, mutta kun pääsee perille, saa varmasti nauttia omasta rauhasta. Siinä missä Pyhä-Yllästunturin kansallispuistossa kävi viime vuonna lähes 550 000 ihmistä ja Urho Kekkosen kansallispuistossa yli 340 000, Lemmenjoella vierailijoita oli vajaat 17 000.
Kokenut vaeltaja viettää kansallispuistossa pitkiäkin aikoja, sillä alueella on kolme vuokratupaa ja yksitoista autiotupaa. Telttailu on sallittu sitä varten varatuilla paikoilla. Päiväretkeilijälle Lemmenjoki tarjoaa rengasreittejä 4,5 kilometrin pituisesta luontopolusta 25 kilometrin Kultareittiin. Alueella voi liikkua kävellen, hiihtäen, meloen ja soutaen, lukuun ottamatta Ravadaskönkään rajoitusosaa.
Retki kannattaa aloittaa Njurkulahdesta, jonne pääsee Inarista helpoiten omalla autolla. Tie syvemmälle kansallispuiston sydämeen käy vuoroveneen kyydissä kohti Ravadas-putouksia ja Kultalan Haminaa. Samoilla kyydeillä kulkevat myös kullankaivajat. Heidän kanssaan jutusteluun on hyvä varata aikaa, sillä parhaat tarinat kerrotaan vasta pienen lämmittelyn päätteeksi.
Mutta sitten niitä riittääkin.
