Apu

Leimasta taiteeksi: tatuointiala on nykyään järjestäytynyttä ja tatuoijaksi voi päätyä jopa Kelan tuella

Leimasta taiteeksi: tatuointiala on nykyään järjestäytynyttä ja tatuoijaksi voi päätyä jopa Kelan tuella
Tatuointi oli länsimaisssa pitkään seikkailijoiden ja rikollisten tunnusmerkki. Muutamassa vuodessa siitä tuli kunniallista, jopa valtavirtamuotia. Alan turvallisuus on myös kehittynyt huimasti.
Julkaistu: 19.5.2022

Helsingin ydinkeskustassa Kampissa sijaitsevaan The Flower Shopiin astuessaan ei ensimmäiseksi ajattele tulleensa tatuointiliikkeeseen. Avara ja valoisa kivijalkaliikehuoneisto ei vastaa mielikuvia hämyisistä luolista, ja kaiuttimistakin soi raskaan hevimusiikin sijaan Katri Helenan Vasten auringon siltaa. Ainoastaan ulko-oven yläpuolella oleva pieni kyltti ja sisällä kuuluva tasainen surina paljastavat, että tässä kaupassa ei myydä kukkia, vaan ne ikuistetaan musteella asiakkaan ihon alle.

− Me ollaan haluttu karsia meidän liikkeestä kaikki perinteiseen tatuointiliikkeeseen liitettävät maneerit pois ja tehty tästä helposti lähestyttävä asiakaspalvelulähtöinen studio. Vähän erilainen kukkakauppa, The Flower Shopin vuonna 2017 perustanut tatuointitaiteilija Leena Lumilampi, 39, kertoo.

− Tämä on ehdottomasti viihtyisin tatuointipaikka, jossa olen koskaan käynyt. Ja paras palvelu, terapia tulee kaupan päälle, Lumilammen tatuoitavana helmikuun lopun perjantaiaamuaan viettävä Anne Simonsen, 62, vahvistaa.

Leena Lumilampi on ollut Anne Simonsenin hovitatuoija nyt viisi vuotta. Alan perinteisiin kuuluu, että tekijät ja asiakkaat löytävät usein toisensa suositusten perusteella.

Simonsenin ja Lumilammen yhteinen historia alkoi viisi vuotta sitten, kun Simonsenin silloinen tatuoija Pete Pihlajamaa arveli, että Lumilampi olisi häntä parempi henkilö tekemään puutarhuri Simonsenin haluamia kukkaistatuointeja. Kaksikko löysikin yhteisen sävelen, jopa niin hyvin, että Simonsen kutsuu itseään ja Lumilampea sielunsiskoiksi.

− Mulle on tärkeää, että se ihminen, joka tatuoi mua, on mun kanssa samalla aaltopituudella, Simonsen kertoo.

Ikäerosta huolimatta Lumilampea ja Simonsenia yhdistää lähes 25 vuoden kokemus tatuointialasta. Kun Simonsen otti 37-vuotiaana ensimmäisen tatuointinsa Helsingissä, 15-vuotias Lumilampi harjoitteli Mikkelissä tatuointimestari Kimmo Venäläisen opissa. Lumilammen ensipiirrot alalla tehtiin isän ostamilla tatuointivälineillä ja Kelan rahoittaman työkokeilun turvin.

''Kiitos Mikkelin TE-toimiston, olen varmaan Suomen ensimmäinen valtion tukema tatuoija. Sen takia minusta on myös kasvanut tällainen iloisesti veroja maksava yrittäjä.''

Tatuoija Leena Lumilampi

Vuonna 1997 tatuoinnit eivät olleet millään tavalla trendikkäitä tai muodikkaita. Keski-ikäiset miehet solvasivat Lumilampea Mikkelin torilla, ja Simonsen piilotteli 20 vuoden odottelun jälkeen ottamaansa ensimmäistä tatuointiaan pitkään äidiltään. Tatuointipaikkoja ei Helsingissäkään ollut monta, ja niissä asiakas sai Simonsenin mukaan tuntea maksavansa palveluksesta, ei palvelusta.

Ensimmäisestä liikkeestä Simonsen käveli ulos. Päätöstä vahvisti ynseän palvelun lisäksi tuulikaapissa vastaan tullut kaksikko, jonka toiselta osapuolelta putosi taskusta kossupullo – puoli yhdeltätoista aamupäivällä.

− Seuraavana listalla oli Eppu Valli. Hänellä oli Lauttasaaressa pieni huone kellarikerroksessa. Siellä sain maailman parasta palvelua. Piirsin itse hevosenpään, ja hän tatuoi sen juuri niin kuin olin piirtänyt, Simonsen muistelee.

Tuore EU:n kemikaaliasetus on vaikuttanut tatuointivärien saatavuuteen huomattavasti. Tammikuussa saatavilla oli vain mustaa väriä, maaliskuussa värejä oli valikoimassa noin 20 prosenttia viime vuoden määrästä.

Tatuointien historia kulki pitkään yhteiskunnan marginaalissa. Merimiesten ja portsareiden ohella ne ovat olleet erilaisten laitapuolen kulkijoiden, prostituoitujen ja vankien koristeita. Tatuoinneilla on merkitty rikollisia, ja niillä on ollut oma roolinsa järjestäytyneessä rikollisuudessa Japanin yakuzasta 1900-luvun moottoripyöräkerhoihin.

Pelottavuuden ja kiellettyjen salaseurojen maailmaan kuuluneista tatuoinneista on tullut osa valtavirtaa vasta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, kun niiden näkyvyys on kasvanut populaarikulttuurissa, musiikkivideoissa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tatuointikulttuuri on laajentunut Star Wars -fanien, sarjakuvien ja roolipelien harrastajien jutuksi, mikä on tuonut alalle myös uusia tekijöitä.

Tatuointiliike Krunikan Leiman perustaja Ilari Musta tuli alalle kymmenen vuotta sitten. Vasta tuolloin, 35-vuotiaana, hän otti ensimmäiset tatuointinsa.

− Nuorempana en ollut kiinnostunut tatuoinneista, pidin niitä vähän pahisten juttuna. Minulla on tietokone- ja roolipelinörtin tausta. Tatuoinnit eivät kuuluneet siihen skeneen.

Ilari Musta sopi tatuointiharjoittelijaksi ryhtymisestä istuessaan ensimmäistä kertaa tatuointipenkissä. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2015, hän perusti oman tatuointiliikkeensä Krunikan Leiman.

Ei ole olemassa kattavaa tutkimusta siitä, kuinka monella suomalaisella on tatuointi. Vuoden 2009 nuorisobarometrin mukaan tatuointi oli 13 prosentilla 15–29-vuotiaista suomalaisista. HUSin ihotautien erikoislääkärin, dosentti Nicolas Klugerin arvion mukaan nykyään 15–20 prosentilla suomalaisista aikuisista on yksi tai useampi tatuointi.

Ensimmäinen tatuointibuumi ja alan hurlumhei-vuodet nähtiin Suomessa 2000-luvun alussa. Sen jälkeen meno tasaantui, mutta viime vuosina alan toimijoiden määrä on ollut selvässä kasvussa. Yhä useammin tatuointiartistit erikoistuvat erilaisiin tyyleihin tai tekniikoihin tai tarjoamaan tietynlaista palvelua kuten vegaanisia tatuointeja.

Tatuoijat järjestäytyvät

− Suomen Tatuointiartistien Liitossa on tällä hetkellä vähän yli sata jäsentä. Varovaistenkin arvioiden mukaan Suomessa on moninkertainen määrä tatuoijia, marraskuussa liiton puheenjohtajana aloittanut Laura Koski toteaa.

Kosken mukaan liiton tavoitteena on kasvattaa tatuointiartistien järjestäytymisastetta ja alan uskottavuutta sekä yhtenäistää alan käytäntöjä.

− Luodaan sekä asiakkaille että tatuoijille turvallisempaa tatuointiympäristöä ja toimitaan meidän jäsenten edun mukaisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa, Koski summaa.

Tatuointialan liikevaihdosta ei ole tilastotietoa. Sen voi arvioida kasvaneen viime vuosina nopeasti, sillä tatuointivälineitä maahantuovan ja jälleenmyyvän Nordic Tattoo Supplies Oy:n liikevaihto kasvoi vuosina 2016–2020 yli kolminkertaiseksi, 2,1 miljoonasta eurosta 7,1 miljoonaan.

Viranomaisista Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) valvoo tatuointipalveluiden, tilojen ja välineiden turvallisuutta. Kuntien terveydensuojeluviranomaiset puolestaan tarkkailevat tatuointiliikkeissä esimerkiksi hygieniaan ja välineiden säilytykseen liittyviä asioita.

Tukes valvoo myös, että tatuoinneissa käytettävät väriaineet ovat kemikaalilainsäädännön mukaisia. Aikaisemmin värejä apuaineineen ei tatuointikäytössä säädelty EU-tasolla lainkaan, vaikka ne olivat kosmetiikkakäytössä säänneltyjä. Tilanne korjattiin tammikuussa 2021 annetulla EU:n kemikaaliasetuksella, jota alettiin soveltaa kuluvan vuoden alusta. Sen vuoksi tatuointivärejä ei ollut hetkeen saatavissa lainkaan, ja nyt valikoima on rajoitettu muutamaan väriin. Siitä huolimatta esimerkiksi Leena Lumilampi suhtautuu muutokseen positiivisesti.

''Se tuntuu nyt arjessa vähän vaikealta, mutta on 20 vuoden päästä hyvä juttu. Mun mielestä on vaikea perustella itselleen, että jos tieteessä on löydetty mahdollisesti syöpää aiheuttavia ainesosia tai aineita, jotka eivät kestä ikääntymistä, niin miksi niitä laittaisi asiakkaan ihon alle.''

Leena Lumilampi

Tatuointeja ei suositella tehtäväksi alle 18-vuotiaille. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan erityisesti raskaana olevien, vakavaa perussairautta potevien ja immuunijärjestelmään vaikuttavaa lääkitystä saavien tulee olla tietoisia tatuointeihin liittyvistä terveysriskeistä. Yleisimpiä terveyshaittoja ovat allergiset reaktiot. Ihotautien erikoislääkäri Nicolas Kluger kertoo työssään havainneensa, että juuri punasävyiset tatuointimusteet aiheuttavat eniten allergisia reaktioita. Kroonisia ihotauteja sairastavilla tatuoinnit lisäävät haittavaikutusten riskejä.

− Atopiaa sairastavien iholla on usein normaalia enemmän stafylokokkia, ja se altistaa tatuoidun kohdan tulehtumiselle. Ihotaudeissa käytetty kortisonihoito voi puolestaan vähentää vastustuskykyä ja altistaa mahdollisille infektioille. On myös mahdollista, että ihotauti, kuten psoriasis, vitiligo tai punajäkälä, leviää tatuoituun kohtaan.

Vanha totuus siitä, että tatuoinnin ottaessaan pitää olla valmis elämään sen kanssa loppuelämänsä, pitää edelleen paikkansa.

Pienet tatuoinnit voivat Klugerin mukaan olla poistettavissa kirurgin pakeilla, mutta hintana on pysyvä arpi. Toinen vaihtoehto on laserpoisto. Yleensä joka toinen kuukausi toistettavien laserhoitokertojen lukumäärä riippuu muun muassa tatuoinnin koosta, laadusta ja värien määrästä.

− Hoidon kestoa ja hintaa on vaikea ennustaa. Kertakäynnille tulee varmasti hintaa 100–150 euroa. Kyse on kalliista, kivuliaasta ja pitkästä hoidosta. Ei voi myöskään luvata, että tatuointi lähtee kokonaan pois.

Vaikka ala on ammattimaistunut ja Suomessa on erilaisia tatuointikoulutuksia järjestäviä tahoja, varsinaista ammatilliseen tutkintoon johtavaa oppilaitoksessa järjestettävää koulutusta ei löydy.

Aino Holopaisen käsissä pieni tatuointi syntyy Sara Kainulaisen iholle noin tunnissa.

Yleinen tapa tulla alalle onkin ollut perinteisten käsityöläisammattien tapaan mestari–kisälli-malli, jossa kokeneet tatuoijat siirtävät alan salat eteenpäin. Leena Lumilampi liittyi aikoinaan tatuoijien ammattikuntaan juuri niin, ja 20 vuotta myöhemmin tunsi olevansa valmis ottamaan ensimmäiset omat oppilaansa.

Samaan aikaan Rovaniemeltä Helsinkiin muuttanut kokki Aino Holopainen haaveili tatuoijan ammatista, löysi Lumilammen blogin internetistä ja otti tähän yhteyttä. Lumilammen päätös sinetöityi, kun Holopainen odotti pyydetyt puoli vuotta päivälleen ja otti sen jälkeen uudestaan yhteyttä.

− Aino on äärettömän pedantti. Ja tarkkuus on tosi tärkeä ominaisuus tatuoijan ammatissa, Lumilampi muistuttaa.

Sara Kainulainen valitsi uusimmaksi tatuoinnikseen ponin. – Olen aikoinaan ollut heppatyttö. Se näytti suloiselta ja oli samaan aikaan vähän erilainen.

Nyt 29-vuotias Holopainen tatuoi viereisellä penkillä Sara Kainulaisen, 22, olkavarteen ponia. Tatuointi on Kainulaisen kymmenes. Ensimmäisen, pienen ruusun kylkiluuhun, hän otti heti täytettyään 18 vuotta.

Helsinkiin muutettuaan walk in -tatuointipaikkaa etsinyt Kainulainen löysi The Flower Shopin ajan hengen mukaisesti Instagramista. Puolet tatuoinneistaan hän on ottanut täällä, muut ulkomailla.

− Tatuoinnit ovat kauniita, mutta minulle ne ovat myös muistoja, jotka kulkevat monta vuotta mukana muistuttamassa erilaisista elämänvaiheista, Kainulainen kertoo.

− Tuo ajatus yhdistyy kivalla tavalla polynesialaiseen tatuointikulttuurin, jossa naisten tribaaleista on luettavissa koko elämänhistoria, Leena Lumilampi huikkaa väliin.

Katso video: Leena Lumilampi tatuoi suruvaippaa Anne Simonsenin iholle.

Anne Simonsenin tatuoinnit eivät kerro erityistä tarinaa, vaan hän ottaa niitä, koska ne ovat kauniita. Nyt Lumilampi tatuoi hänen ranteeseensa suruvaippaa, se on Simonsenin mielestä melankolisuudessaan yksi kauneimmista perhosista.

− Siivekäs hevonen on piirretty mun oman hevosen mukaan. Se on oikeastaan ainoa, jolla on tarina takanaan.

− Sattuuko se? Lumilampi kysyy välillä Simonsenilta.

− No sattuuhan se, kun neulalla tökitään nahkaan. Mutta kyllä halu kaunistaa omaa nahkaansa voittaa kivun.

Varsinaisen tatuointitekniikan opetteleminen on Lumilammen mukaan varsin yksinkertaista. Paljon suurempi ja totuttelua vaativa asia on asiakkaan kipuun ja verenvuotoon suhtautuminen. Senkin vuoksi varsinainen harjoittelijavaihe kestää kaksi vuotta ja sitä seuraava kisälliaika toiset kaksi vuotta.

Tekniikkaa voi nykyään harjoitella keinoiholla. Lumilammen metodissa tekniikan ja hermojen hallintaa opetellaan tatuoimalla pomeloita.

Elävää ihmistä tatuoimaan harjoittelija on valmis siinä vaiheessa, kun käsi ei enää tärise ahdistuksesta.

''Ennen vanhaan tatskaamaan opeteltiin niin, että tatuoitiin kaverit. Sitten hommattiin uudet kaverit, sitten seuraavat. Tämä on vähän kestävämmän kehityksen mukaista.''

Leena Lumilampi

Kommentoi »