Apu

Leijonien valmentajalegenda Erkka Westerlund: Torinon olympialaisten jälkeen ymmärsin mielen valmentamisen tärkeyden


Leijonien valmentajalegenda Erkka Westerlund kertaa uutuuskirjassaan uransa voittoja ja epäonnistumisia. Ja kuinka hän oppi, että voittamisen pakko tekee urheilusta henkisesti köyhää.
Teksti Jari Niemi
Kuvat Petri Mulari

Erkka Westerlund oli nostanut Jypin 1. divisioonasta jääkiekon SM-liigaan. Maailma oli nuorelle valmentajalle auki. Tuli vuosi 1987 ja kolmas liigakausi. Äsken juhlittu mies heitettiin ulkokehille, kun kausi alkoi neljällä tappiopelillä.

– Häpesin itseäni valtavasti. Sain potkut työstäni, jota rakastin ja jota tein suurella sydämellä. Olin epäonnistunut valmentajana, olin huono ihminen. Koin, että onnistuminen tai epäonnistuminen valmentajana määrittelee ihmisarvoni. Potkut olivat minulle äärimmäisen kova henkilökohtainen pettymys, Westerlund kirjoittaa uudessa kirjassaan Erkka – Elämän peliä, johtava valmentaminen (Fitra).

Suuttumisen astetta kuvaa myös se, että Westerlund vihasi pitkään Jypin silloista toimitusjohtajaa Urpo Helkovaaraa. Westerlund oli valmentanut seuran joukkuetta seitsemän vuotta eikä ollut edes ajatellut, että voisi joskus saada potkut.

Potkujen saama laaja julkisuus vahvisti Westerlundin epäonnistumisen tunnetta. Hänet oli leimattu tieteelliseksi valmentajaksi ja epäonnistuneeksi teoreetikoksi, joka ei osaa käytännön valmennusta.

Westerlundin mukaan potkut olivat lähtölaukaus seitsemän vuotta kestäneelle aktiiviselle itsetutkiskelun ja ihmisenä kehittymisen aikajaksolle. Samalla alkoi matka kohti todellista valmentajuutta ja mitalinhohtoista menestystä.

Kiekkotohtori alkoi opiskella ihmislähtöistä valmennusta

Westerlundin mielestä elämä on hetki, kuin yksi peli. Hän kysyy kirjansa alkusanoissa: ”Millainen mielikuva sinulla on elämän pelistä? Kenen kanssa sitä pelaat ja ketä vastaan? Tunnetko sinä elämän pelin säännöt? Oletko valmistautunut hyvin elämän peliin? Tunnetko itsesi ja omat voimavarasi? Entä tunnetko pelikaverisi?”

Westerlund korostaa, että Manu Tuppuraisen kanssa kirjoitetussa kirjassa ei kuvata suomalaisen jääkiekon kehitysvaiheita, vaan tilanteita ja ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet hänen kehitykseensä valmentajana.

– Olen opiskellut liikuntaa ja johtamista eri tasoisilla tutkinnoilla. Minulla on taustaa tieteelliseen ajatteluun. Se on antanut minulle perustan nähdä ja oppia elämää, mutta en ole halunnut jäädä kiinni liian teoreettiseen ajatteluun.

"Joukkueeseen pitää valita vain hyviä luonteita ja johtajatyyppejä"

Uusi kirja on sekä Westerlundin työuran elämäkerta että sisältää hänen vuosikausien aikana jalostamiaan johtamisen periaatteita. Viimeisen vuoden aikana Westerlund on kirjan kirjoittamisen ohella ollut kysytty luennoitsija.

Teos sisältää myös nostoja valmentaja-uran eri vaiheista ja Vierumäellä toimivan Suomen Urheiluopiston toiminnasta. Westerlund arvostaa erityisesti professori Tapani Ilkkaa, olympiavoittaja Pekka Vasalaa ja toimitusjohtaja Heimo Hakkaraista, mutta ripittää Vierumäen taustayhtiön entistä hallitusta. Nykyinen toimitusjohtaja Peter Gabrielsson ja hallitus sen sijaan ovat oikeilla linjoilla taloudenpidossa ja uudistuksissaan.

– Kirjassa on mielikuvani. Näin olen asiat kokenut.

Westerlundin kunnioituksen saavat myös yli 20 vuotta kestäneen päävalmentajauran tärkeimmät työkaverit kuten Jari Kurri, Hannu Virta, Risto Dufva, Timo Jutila, Kalervo Kummola, Jukka Tiikkaja ja Kirsi Hämäläinen.

Parhaiden pelaajien joukkoon on Westerlundin joukkueissa mahtunut aina yllätysnimiä. Esimerkiksi Juhamatti Aaltosen ja Jere Karalahden valintoja kritisoitiin aikoinaan näyttävästi.

– Luonne on pelaajan tärkein valintakriteeri. Joukkueeseen pitää valita vain hyviä luonteita ja johtajatyyppejä. Kun heitä on tarpeeksi, mukaan mahtuu myös erilaisuuksia, joita Juhamatti ja Jere olivat. Juhamatti on taiteilijatyyppi ja Jere perusjätkä, Westerlund vertailee.

Päävalmentaja on pään valmentaja

Westerlund myöntää, että häneltä kesti 50 vuotta oppia elämään hetkessä ja 30 vuotta ymmärtää, että päävalmentaja on nimenomaan pään valmentaja.

– Sen jälkeen on ollut paljon helpompaa.

Vanha johtamiskulttuuri ja voittamisen ylikorostuminen ovat tehneet Westerlundin mukaan urheilusta henkisesti köyhää.

– Valmennuksessa olemme keskittyneet pitkälti kehon valmentamiseen. Opiskellessani Jyväskylässä liikuntatiedettä 1980-luvulla, jalostin omassa toiminnassani kehon valmennuksen äärimmilleen. Mielen – ajatuksen – valmentaminen jäi vähemmälle huomiolle. Viimeistään Torinon olympiakisoissa vuonna 2006 ymmärsin lopullisesti ajatuksen ja henkisten voimavarojen valmentamisen merkityksen.

Westerlundin mielestä parhaiten muutosta kuvaa yksinkertaistus:

–  Monologi on vaihtumassa dialogiksi.

Venäjällä toimittiin toisin

Vuonna 2010 Westerlund aloitti päävalmentajana Jokereissa, joka siirtyi vuonna 2014 venäläisjohtoiseen KHL-liigaan. Kahden vuoden KHL-Jokeripestin päätyttyä hän pyöritti vuoden omaa konsulttiyritystään, mutta palasi vielä kaudeksi Venäjälle.

– Havahduin kulttuurin yksilövaikutukseen ja koin autoritaarisen johtamiskulttuurin vaikutuksen omaan mieleen ja joukkueen ilmapiiriin.

Valmennusvuosi Venäjällä Salavat Yulajev (UFA) -joukkueessa kaudella 2017–2018 alkoi niin, että hän kävi henkilökohtaisen palaverin jokaisen pelaajan kanssa ja jatkoi kahdenkeskisiä keskusteluja alkukaudesta myös päivittäisen valmennuksen lomassa.

Hänen annettiin ymmärtää, että se ei ole hyvä tapa toimia Venäjällä. Jos puhui yhden pelaajan kanssa, muut olivat kateellisia, koska he eivät saaneet samaa tietoa. Pelaaja, jonka kanssa päävalmentaja puhui, oli epämiellyttävässä asemassa, koska hän tiesi, mitä muut ajattelivat.

– Venäjällä monologista dialogiin on todella pitkä matka.

Valmentamisen ja johtamisen haasteet kiinnostavat yhä oman eläkkeen jo käyttöön ottanutta valmentaja­legendaa.

– NHL olisi mielenkiintoinen maailma, mutta sinne ei pääse, jos ei tosissaan pyri. Olen nähnyt tarpeeksi jäähalleja, lentokoneita ja hotellihuoneita, mutta jos jossakin tulee tarve ja kysytään, olen valmis neuvottelemaan, Westerlund, 62, puntaroi.

Ura

1980–1987 JypHT:n valmennuspäällikkö ja päävalmentaja

1989—1991 Rauman Lukon päävalmentaja

1991–1997 Jää­kiekkoliiton kehityspäällikkö

1997—1999 HIFK:n päävalmentaja

1999–2000 Jokerit päävalmentaja

2001—2004 Haaga-­Helia koulutusohjelmajohtaja

2005–2007 Suomen jääkiekkomaajoukkueen pääval­mentaja

2006–2014 Suomen Urheiluopiston rehtori, josta virkavapaalla vuodet 2009–2014.

2009–2010 Suomen jääkiekkoliiton huippu-­urheilujohtaja

2010–2012 Jokerien päävalmentaja

2014–2016 KHL ­Jokerien päävalmen­taja

2016–2017 Lepo­aika Oy, oma yritys

2017–2018 Salavat ­Yulajev / Ufa pää­valmentaja

2019 Kirjailija / eläkeläinen / yrittäjä Lepo­aika Oy

Julkaistu: 12.9.2019