Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen hylkäsi osaamisensa "puoskaripsykologian" vuoksi – MM-menestys vaarassa: "Sekaannus käsinkosketeltavaa"
Antti Pennasen valmentajuus on kriisissä. Petteri Sihvonen analysoi Leijonien ongelmien johtuvan päävalmentajan stressistä ja tarpeesta tehdä "isänmurha" suhteessa Jukka Jaloseen. Ratkaisuksi Sihvonen tarjoaa paluuta tuttuun pelitapaan.
On tutkittava kulkuja ja jatkumoja ymmärtääksemme missä Leijonat menee juuri nyt Antti Pennasen komennossa, kun Ruotsin ja Tanskan MM-kisoissa Suomella on takana ensimmäinen nihkeä ottelu Itävaltaa vastaan.
Peli näyttää kaiken, valmentajien ja pelaajien esiintymiset liittyvät asetelmaan, ja sopii myös hyödyntää kertyneitä taustatietoja. Luvalla sanoen Leijonilla on Tukholmassa juuri nyt runsaasti pulmia ratkottavanaan.
Jonkinlainen keittiösosiaalipsykologia kutsuu minua nyt ilmaisemaan asetelmaa teknisesti ilmaisten siten, että Leijonissa on tällä hetkellä tunteiden yhteissäätelyyn liittyvä ongelma.
Ajatellaan, että päävalmentaja Pennanen on suurperheen isä ja pelaajat ovat lukuisa joukko lapsia.
– Isä, mitä pahaa ja väärin me olemme tehneet, kun sinä olet noin kärttyisä, stressaantunut ja silmänaluset mustana, miksi välillä opastat meitä niin, välillä näin? lapset kysyvät kummissaan ja hieman peloissaan.
En pidä mitenkään mahdollisena, etteikö päävalmentaja Pennasen liki hallitsemattoman oloinen stressi ja paineet tavalla tai toisella siirtyisi tällä hetkellä Leijonien pelaajiin.
”On outo ukko, tiedetään erään Leijonien pelaajan sanoneen Pennasesta NHL-turnauksen päätyttyä.”
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Samoin kävi Tampereen Ilveksessä, samoin kävi jopa HPK:ssa, vaikka jälkimmäinen johtikin peräti Suomen mestaruuteen.
Muutama kuukausi sitten Leijonien NHL-pelaajat saivat tuta Four Nations -turnauksessa päävalmentaja Pennasen, joka ei ollut pelaajille sillä tavalla läsnä, että hän olisi juurikaan valmentanut pelaajille pelitapaa, pelin taktiikkaa. Pennanen jätit suomalaiset NHL-pelaajat heitteille.
Tosin Pennanen luuli, että pysymällä mahdollisimman paljon poissa NHL-pelaajilta, pelaajat ihastuisivat häneen. Kun hän oikein alleviivaisi, että jääkiekko on pelaajien peli. Vaan kävikin niin, että vastustajien valmentajat eivät typerehtineet samoin. Siksi tuli turpaan. Etenkin, kun NHL-pelaajat ovat seuroissaan tottuneet siihen, että jääkiekko on sekä valmentajien että pelaajien peli. Valmentajien työ on antaa taktiikka.
”On outo ukko”, tiedetään erään Leijonien pelaajan sanoneen Pennasesta NHL-turnauksen päätyttyä. Pennanen on itsekin myöntänyt, ettei homma mennyt häneltä ihan putkeen NHL-pelaajien kanssa tässä Four Nations -turnauksessa.
Suomen Jääkiekkoliitto tuli valinneeksi Jukka Jalosen seuraajaksi päävalmentajan, joka ei ole ensimmäisenä vuotenaan tiennyt, miten valmentaa maajoukkuetta, millä pelitavalla, millä johtamisotteella ja niin edelleen. Ei se ole Pennasen vika, että hänet valittiin raakileena johtamaan ammattilaisia.
Niin silloin Pohjois-Amerikasta samoin kuin nyt Tukholmasta Pennasen stressaantunut olemus suorastaan hyökkää televisioiden välitykselle jopa kotisohville asti. Oli hyvä, että MTV Katsomon lätkästudiosta studioisäntä Teemu Niikko nosti ennen Itävalta-ottelua keskusteluun Pennasen ravistuneen ja stressaantuneen olemuksen, jota sitten Karri Kivi ja etenkin Olli Jokinen kommentoivat.
”Ensinnäkään Pennaselle ei riitä, että hän menestyisi niin kuin aiemmin on menestytty, hänellä on jonkinlainen pakkomielle pärjätä ikään kuin omin ehdoin, eli isänmurhan tehden suhteessa Jaloseen.”
Näen kaavan. Kun Pennanen ei kieriskele omissa paineissaan, Leijonilla on kulkenut jopa erinomaisesti. Syksyllä Leijonat suorastaan rallatteli voittoihin ensimmäisissä EHT-turnauksissa. Four Nations meni vihkoon, koska Pennasella oli taas vaikeampaa. Pennasta jännitti. Ehkä myös pelotti.
Nyt MM-kisojen alla Leijonilla oli harjoitusotteluissa monia huikeita otteluita, tuli voittoja, koska MM-kisoihin oli vielä kuukausi aikaa eikä Pennasella vielä kiristänyt. Vaan auta armias, viimeinen EHT-turnaus oli suomalaisen jääkiekkoiluhistorian heikoin Leijonilta, koska MM-kisat alkoivat lähestyä ja Pennasen vanne taas koetella häntä.
Kaava on ilmeinen, kiistämätön.
Myös sillä näyttäisi olevan merkitystä, mitä kauemmin päävalmentaja Pennanen on pelaajiensa kanssa, sitä tulehtuneemmaksi asetelma käy, syystä tai toisesta. Jo Ilveksessä aika teki selvää jälkeä Pennasen ja pelaajien suhteen.
Pennanen meni Ilvekseen jonkinlaisena uuden aikakauden aloittavana guruna ja ”psykologina”, mutta terapeutin pitää olla ensin sinut itsensä kanssa, ennen kuin hän voi auttaa muita eli tässä tapauksessa pelaajiaan.
Oma lukunsa on se – en tiedä, onko tämä sensaatiomaisesti ensimmäisestä kertaa minun papereissani jopa pienempi paha –, että Leijonat on Pennasen komennossa hieman määritelmistä riippuen pelannut sitten viime syksyn kolmea, jopa neljää eri pelitapaa. Asetelma on aivan kestämätön. Ei maajoukkue ole mikään koelaboratorio, jossa joku yli-innokas noviisi tekee omia kokeilujaan.
Kysyn, ja vastaan, miksi ihmeessä Pennanen ”nopeutti” Leijonien pelaamista syksyllä, mutta nyt hän on pakon sanelemana, ellei hulluus ota valtaa, ajautumassa kohti asetelmaa, jota hän inhoaa: Leijonat palannee jo huomenna Ranskaa vastaan pelaamaan osapuilleen Jukka Jalosen lätkää, Meidän peliä?
Ensinnäkään Pennaselle ei riitä, että hän menestyisi niin kuin aiemmin on menestytty, hänellä on jonkinlainen pakkomielle pärjätä ikään kuin omin ehdoin, eli isänmurhan tehden suhteessa Jaloseen. Toiseksi Pennaselta meni itseluottamus ja valmennusrohkeus Four Nations -turnauksessa. Siksi hän on tällä hetkellä kuin uitettu koira, joka palannee häntä koipien välissä ruotuun Meidän pelin pakeille.
Kokenut Harri Pesonen muuten luonnehti kysyttäessä ennen käsillä olevien MM-kisojen alkua Leijonien pelitapaa ”nopeaksi”. Vaikka siis viimeisessä EHT-turnauksessa Leijonat pelasi mieluummin ”hitaasti”. Sekaannus on käsinkosketeltava pelaajistossa.
Pidän tärkeänä, että suomalaisen jääkiekkoilun ystävät panevat visusti myös sen merkille, että mitä ankeammaksi päävalmentaja Pennasen ilmeet ja olemus käyvät, sitä iloisemmin ja kirkkaammin kasvoin julkisuuteen päin esiintyy apuvalmentaja Mikko Manner.
Minä ja me Mannerin tunnemme niin apuvalmentajana kuin päävalmentajana. Apuvalmentajana hän oikein kyttää sellaisia apuvalmentajan valmennuksellisia sudenhetkiä, jolloin pääsee vaikuttamaan, veivaamaan ja jallittamaan pääkoutsia heikon paikan tullen. Tästä hurjin todistus on Mannerin pari kautta Lauri Marjamäen apuvalmentajana Leijonissa.
Jukka Jalosesta Manner ei saanut otetta, se Jalosen kunniaksi sanottakoon ja jokin raja ja roti myös Mannerilla tuli siinä kohtaa vastaan, Jalosessa.
On todella mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Pennanen vakiinnuttamaan Leijonien pelitavan joksikin nyt Ranska-pelistä alkaen kohti MM-turnauksen viimeistä ottelua. Jos ei onnistu, Mannerilta kyllä sataa sitten uusia ideoita luoda vaikka joka otteluun uusi pelisuunnitelma ja päälle erikseen eräsuunnitelmat toisiin ja kolmansiin eriin.
”En liioittele, kun sanon, että Leijonien pitäisi nyt pyrkiä pelaamaan kuten Tapolan Tappara pelasi, sillä se on hieman samaa, miten Jukka Jalosen Leijonat pelasi, ja se on pelitapa, jonka jokainen Leijonien MM-joukkueen pelaaja hallitsee.”
Sami Kapanen on MTV Katsomon tuotannossa hieno lisä siellä kaukalon laidalla raportoimassa. Nyt Kapanen todisti Itävalta-pelistä sitä, miten Pennanen viesti asioita apuvalmentaja Jussi Tapolalle, ja edelleen, se oli sitten Tapola, joka vaihtopenkin takaa ilmaisi asiat pelaajille. Kaunista, uutta ja modernia, sanoo äkkinäinen, minä taas sanon, että kaikkeen siihen suhteutettuna, mitä tässä on Leijonien vaiheilla Pennasen johdolla tapahtunut sitten viime syksyn, tuo tuollainen aiheuttaa mieluummin sotkua ja sekaannusta kuin tulosta.
Jos Pennanen oikeasti haluaa Tapolan osalta jotain hyödyntää, voisi Tapolaa käyttää siinä, että Leijonat alkaisi pelata suurin piirtein siten, miten Tapolan Tappara pelasi niinä parina kautena, jolloin Tappara oli Euroopan paras jääkiekkoseura ja Tapola sen päävalmentaja.
En liioittele, kun sanon, että Leijonien pitäisi nyt pyrkiä pelaamaan kuten Tapolan Tappara pelasi, sillä se on hieman samaa, miten Jukka Jalosen Leijonat pelasi, ja se on pelitapa, jonka jokainen Leijonien MM-joukkueen pelaaja hallitsee.
Tuosta Jalonen-Tapola-pelitavasta on helposti sitten pienin siirroin uutettavissa sellainen hieman altavastaajajoukkueen versio, jonka Jalonen uutti Bratislavassa 2019 tunnetuin kultaisin tuloksin.
Siis jos vain tuo tuosta edeltä sopisi puoskaripsykologi Pennaselle. Tokko sopii. Ja Manner nyt keksii joka tapauksessa jotenkin hiekoittaa Pennasen ja Leijonien tietä.
Sivumennen sanoen ensi vuonna NHL-pelaajien olympialaisissakin Leijonille toimisi suorastaan täydellisesti tuo Jalonen-Tapola-lätkä. Se toimisi parhaimmin!
”Pennasen on tasan nyt syytä palata siksi Antti Pennaseksi, joka jo muinoin alkoi luoda nimeään piireissä sillä, että Hämeenlinnasta on nousemassa Jalosen jalanjäljissä seuraava pelinosaaja, -ymmärtäjä ja -valmentaja.”
Lopuksi tähdentelen sitä, etten tässä ilkeyttäni Pennasta ryöpytä. Semminkin, kun annan tai annoin hänelle konstin tulla ulos pakohuoneestaan: peluuta Pennanen jo Ranskaa vastaan Jalonen-Tapola-lätkää, koska osaat sen ja tunnet pelitavan käytännössä yhtä hyvin kuin Jalonen ja Tapola sen tuntevat ja osaavat.
Tässä kohtaa turnausta Antti Pennasella on yksi ja ainoa konsti saada hänen ja pelaajien välinen tunteiden yhteissäätely tasapainoon. Se on pelin valmentamisen konsti.
Nyt lapset eli pelaajat ovat huomanneet niin Ilveksessä kuin tässä Leijonien MM-joukkueessa kuin Four Nationissa, ettei isäkeisarilla ollutkaan mitään terapeutinvaatteita. Tästä voi alkaa parantuminen.
Pennasen on tasan nyt syytä palata siksi Antti Pennaseksi, joka jo muinoin alkoi luoda nimeään piireissä sillä, että Hämeenlinnasta on nousemassa Jalosen jalanjäljissä seuraava pelinosaaja, -ymmärtäjä ja -valmentaja.
Tunnen Anttini. Jos Tommy Hellstenillä olikin luulo, ja Antti Pennasella kummallinen halu, että hänen valmentajuutensa edistyy jonkin keinotekoisen psykologisoinnin avulla, että sitä kautta Pennasesta kuoriutuu uusi ihminen ja parempi valmentaja vanhat traumansa voittaen, he erehtyivät.
Oikeasti Antti Pennasen itsetunto valmentajana perustuu pelin tuntijuuteen. Se on hänen oikea työintegriteettinsä. Sitä viljelemällä sitten kaikki muu julkisine esiintymisineen tulee kuntoon heittämällä.
