Leijonien MM-takalukko hämmästyttää Petteri Sihvosta: "On kamala katsoa, kun Suomi-poika jännittää ja jäkittää jopa Ranskaa vastaan"

Hyvän suomalaisen Leijonat-tavan mukaan Suomi on läpi 2000-luvun pyrkinyt MM-kisoissa parantamaan peliään ja pelitapaansa läpi turnauksen ottelu ottelulta. Pitkä tulee kuitenkin olemaan matka, sillä päävalmentaja Antti Pennasen johdolla MM-turnauksen alku on ollut vähintäänkin nihkeä.

Ruotsin ja Tanskan järjestämässä MM-turnauksessa Suomi kohtasi ensin Itävallan, jonka Leijonat voitti melkoisen tahmein pelillisin ottein 2–1. Toisessa pelissä vastaan asettui Ranska, jonka Leijonat kaatoi päätöserän nousullaan vasta jatkoajalla vaivoin maalein 4–3.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen muistuttaa, että Leijonilla on ollut vaikeaa aiemminkin MM-kisoissa.

– Totta, tuo peli peliltä parantaminen on niin kutsuttua turnausvalmentamista koutsien puolelta. Siihen Leijonien pelaajat ovat aina suhtautuneet sitoutuneesti. Sillä on pitkät perinteet suomalaisessa jääkiekkoilussa MM-kisojen osalta. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että ainoana lajin suurmaana Suomi on suhtautunut vakavasti myös lajin lilliputtimaihin. Ranskaa vastaan päävalmentaja Antti Pennanen esikuntineen oli luonut hieman uutta taktiikkaa, siinä oli sellaista pyrkimystä pysäyttää peliä Ranskan trapin edessä, mutta kun joukkue on henkisessä takalukossa, se näkyy aina viime kädessä siinä pelaamisen herkimmässä hetkessä, viimeistelyssä.

Ranska tarjosi Itävaltaan verrattuna hieman erilaisen taktisen vastuksen Suomelle.

– Siinä missä Itävalta voittopuolisesti pyrki paineistamaan liki koko ajan, Ranska pelasi kosolti trapia. Pitkin talvea Pennasen Leijonat on yrittänyt livahtaa vastustajan trapin alta ja edeltä pois nopeasti peliä kääntämällä. Pidän tätä nyt nähtyä pelaamisen mallia Suomelta parempana, mutta jotenkin kun pelaajat eivät pelaa rennosti, viivelähdöt ja ylemmät viivelähdöt jäivät sellaisiksi ikään kuin näön ja taktiikan vuoksi pelatuiksi yrityksiksi.

– Eikä toisessa erässä noissa tilanteissa maltettu odottaa vaihtoa täyteen, kun jo kiirehdittiin lähtemään ennen aikoja liikkeelle. Ennen Ranskan 2–1-maalia pakki Mikael Seppälän olisi pitänyt pysähtyä viivelähtöön, hän otti jalat alleen ja kävi jatkotilanteesta ottamassa jäähyn. Tämä tällainen ei olisi tullut koskaan kuuloonkaan Jukka Jalosen aikana.

Petteri Sihvosen papereissa Leijonat saa sekä kehuja että moitteita Ranska-pelistä.

– Hallinta läpi ottelun oli hyvää, mutta ilmapiiri joukkueessa, ehkä ennen muuta valmennustiimissä ja sen kautta pelaajistossa on se verran kireä, että oli kamala katsoa, kun Suomi-poika jännittää ja jäkittää pelata tällaista lätkän suurmaata kuin Ranskaa vastaan, jos pieni sarkasmi sallitaan. Ja se oli kamalaa, että kun hieman keveästi mentiin niitä viivelähtöjä, ne sulivat pois, mitä pidemmälle peli eteni. Eli asiat eivät ole selkärangassa. Miten olisivatkaan, kun valmentajatkin ovat arponeet, että mitenköhän sitä oikein pelattaisiin. Ranska teki kaksi maalia ylivoimalla, siinä oli kaikkien aikojen ammattivirhe valmentajilta, että Leijonat peluuttivat yliaggressiivista SaiPa-alivoimaa MM-kisoissa, MM-kisoissa! Sihvonen huudahtaa.

Joukkueen ympärillä vallitseva kireys on ollut suuri puheenaihe jo alkupuolella. Siksi kovaakin puhetta Sihvoselta tulee suustaan.

– Onhan tässä nyt Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietasella se mahdollisuus, että jos Ruotsia vastaan homma menee vielä mahdottomammaksi, Antti Pennanen vapautetaan tehtävästään ja päävalmentajan tehtävän ottaa Jussi Tapola. No, noin pitkälle tokko mennään, mutta on vaikea nähdä, miten tämä Leijonien psykologinen takalukko aukeaisi Pennasen neuvoin, kun Pennanen on itse niin jumissa. Ja, toisaalta, ainakin nyt on pohjat katsottu, asetelma itsessään luisteluttaa Leijonat jäälle Ruotsia vastaan antamaan aivan kaikkensa. Mene, tiedä.

Suomen maalissa Ranskaa vastaan pelasi Emil Larmi, ensimmäisessä ottelussa maalissa operoi Leijonat pelastanut Juuse Saros. Sihvosen mukaan ottelun tahmeus ei Larmin piikkiin mene.

– Larmi oli maalissa mies paikallaan. Töitä oli vähän, hieman hänkin jännitti, oli pompottaa kiekkoja, mutta hoiti hommansa tip top.

Leijonien kenttäpelaajista Sihvosella on vaihtelevia mielipiteitä.

– Kyllä siellä oli hieman kahden kerroksen väkeä. Juho Lammikko on hieman ummikko pelaamaan sentterinä ykkösessä. Tosin siinä laidalla Eeli Tolvanen aivan kuin pelaisi laiskasti. Se on outoa. Teuvo Teräväinen oli mies paikallaan. Ylivoimalla Mikko Lehtonen palautti koko ajan liikaa kiekkoa Teräväiselle. Eikä sieltä löytynyt Teräväinen-Tolvanen-syöttölinjaa. Kyllä ylivoimapeliin ja muutoinkin olisi ollut käyttöä Ville Koivuselle, ei kahta sanaa. Mikael Ruohomaa on tällä hetkellä todella heikko. On harmi, ettei häntä voida Ruotsi-peliin vaihtaa pois ja ottaa tilalle Jan-Mikael Järvistä, koska pokeri pelataan selvästi niin, että NHL:stä odotetaan Dallasin ja Floridan hyökkääjiä.

Leijonien MM-urakka jatkuu jo maanantaina illalla Suomen aikaan kello 21.20 isäntämaa Ruotsia vastaan. Vastus on jo eri tasoa.

– Tre Kronor on sitten aivan eri kaliiberia kuin Itävalta ja Ranska olivat, selväähän tuo. Ruotsilla on kasassa vahva joukkue, joka pelaa erinomaista pelitapaa. Asetelma on jopa niin raju, että aivan kuin Pennasen Leijonat lähtisi pelaamaan sellaista Tre Kronoria vastaan, jossa ruotsalaisten päävalmentaja Sam Hallam koutsaa likipitäen Jukka Jalosen pelikirjaa, ei aivan, mutta pitkälti sinne päin. Asetelma on, että Deras spel asettaa nuotin, ja nähtäväksi jää, millaisella versiolla Meidän pelistä Pennanen, Jussi Tapola ja Mikko Manner menevät Ruotsia haastamaan.

Muutaman ehdon Sihvonen antaa Pennaselle esikuntineen.

– Pelaamisen rytmissä Leijonat ei saan antaa tasoitusta yhtään. Suomen on viljeltävä kaikkia rytmejä hyökätessä ja puolustaessa. Peliä ei saa pakottaa nopeaksi, koska silloin se hidastuu. Ei saa myöskään hidastella liikaa, koska modernissa lätkässä tempo on valttia. Eli, sanalla sanoen, Leijonien on pelattava sitä, mitä kulloinenkin pelitilanne tarjoaa ja pyytää pelattavaksi.

Sihvonen on hieman neuvoton Pennasen suhteen.

– Viimeksi Pennanen on peluuttanut tuolla tavoin jossain Mestiksen Jukureissa parhaimmillaan ja HPK:n U20- ja U18-joukkueissa yli kymmenen vuotta sitten. Niiden aikojen jälkeen Pennasta on valmentajana leimannut enemmän tai vähemmän pelin rytmin pakottamisen valmentaminen. Nyt ei voi enää pakottaa, jos mielii tässä MM-turnauksessa pärjätä.

Lopuksi Sihvonen täsmentää pyynnöstä, mitä se on, kun peli tai pelitilanne tarjoaa tai pyytää pelaamaan jotain.

– Hyvä kysymys. Valmentajien on päätettävä ensin pelaamisen tavoitteet. Missä määrin halutaan pelata kiekkokontrollia? Vai käykö laatuun, että annetaan suosiolla pelivälinettä vastustajalle? Halutaanko vaihtaa mahdollisimman paljon siten, että peliväline on itsellä? Kuinka paljon ollaan valmiita pelaamaan kontrolli vastaan kontrolli, vai halutaanko nopein hyökkäyksin ja paineistamalla korottaa panoksia?

Kysymykset jatkuvat, Sihvonen antaa lisää esimerkkejä tavoitteiden asettamisesta.

– Tohditaanko yrittää lavasta lapaan Ruotsin paineen alta? Vai uskotaanko siihen, että kiekkokontrollia pystytään pelaamaan hyökkäysalueella, vaikka sitten vähemmistä tilaisuuksista? Uskalletaanko yrittää hyökätä alivoimaisia hyökkäyksiä, vai mennäänkö mieluummin tasavoimaisin. Ja niin edelleen. Kun tuolta pohjalta suunnitelma on valmis, oli se suunnitelma mikä tahansa, peli tarjoaa saumojaan ja pyytää pelaamaan noita saumoja. Ja toki niillä reunaehdoilla, jota vastustaja omalla pelaamisellaan sulkee ja tarjoaa. Kun mukana on vastustaja, kun itse pyritään johonkin, sen jälkeen syntyy peli, ja sen jälkeen aukeavat ne ikkunat, jolloin peli pyytää pelaamaan jotakin omien tavoitteiden toteutumiseksi.

Sihvonen ei osaa ennustaa, mitä tavoitteita ja mitä konsteja Pennanen tavoitteiden toteutumiseksi lähtee peluuttamaan Ruotsia vastaan.

– En osaa yhtään arvata. Pennanen on ollut viime vuodet ja tämän Leijonien kautensa melkoinen tuuliviiri. Suunnitelmat ja toteutukset ovat vaihdelleet. Pennanen on syyllistynyt kaiken maailman kokeiluihin. Hänelle Meidän peli on kuin lelu vilkkaalle lapselle. Kaiken kukkuraksi Pennasella ei ole aivan kuin enää kunnollista ymmärrystä, mistä seuraa mitäkin. Se näkyi Ilveksessä, se on näkynyt nyt Leijonissa. Etenkään maajoukkueessa, kun ei myöskään SM-liigassa seurajoukkueessa, voi ajatella ja haihatella, että Leijonat voisi, kun mikään muukaan maa ja seura ei voi, pelata ”nopeasti” ja saada samalla riittävästi kiekkokontrollia hyökkäämisen ja puolustamisen pitimiksi.

Seuraavassa kohdassa Sihvosen sormi nousee pystyyn opettavasti.

– En tiedä, leikkiikö Pennanen vain tyhmää, vai eikö hän muka oikeasti tajua, että on valtava ero, lähteekö Leijonat kontrollilähtöihin liikkeestä vai paikaltaan? Jos koko ajan lähdetään vähintäänkin pienestä liikkeestä, silloin taustalla ei ole voitu asettaa tavoitteeksi kovinkaan korkeaa määrää pitää pelivälinettä itsellä vallan välineenä. Teen Pennaselle ja esikunnalleen täysin selväksi, ettei jatkuva liikkeestä lähteminen oli mikään sellainen elementti, joka yllättäisi vastustajan, joka oli muka jotain Meidän pelin uudelleen virittämistä. Vähintäänkin pitäisi pyytää puolustajia pysähtymään kiekon kanssa kaksi kertaa kolmesta. Tuossa voisi sitten olla jotain yllätyksellisyyttä.

Sihvonen nostaa lopuksi vertailun vuoksi esiin Jukka Jalosen.

– Jalosen sapluuna oli selkeä. Hän ei veivannut ja vaihtanut, ei varioinut. Vain sillä tavoin turnauksessa voi saavuttaa, mitä saavutettavissa kulloisellakin pelaajamateriaalilla on. Muutamin periaattein jaloslaisittain pelaten on mahdollista säilyttää korkean hyökkäys- ja puolustuspelinopeuden viisikkotasolla.

Sihvonen pitää Tre Kronoria lievänä ennakkosuosikkina Leijonia vastaan maanantai-illan ottelussa.

–Se sopii Leijonille hyvin, että Ruotsi on suosikki. Se avaa sauman pelata nerokasta altavastaajalätkää kiekkokontrollin kautta. Tai avaisi, jos Pennanen päättää niin yrittää. Eli katseet kohdistuvat Pennaseen ja toki Juuse Sarokseen, Sihvonen päättää.