Leijonien GM:llä on käsittämätön kritiikin suojakilpi: "Olisiko aika astua esiin – tai syrjään?"
Kun maajoukkueen tulokset sukeltavat, syylliset löytyvät nopeasti. Vain yksi mies pysyy aina kritiikin ulkopuolella. Aition Anssi Mertaranta kysyy, että missä vaiheessa GM Jere Lehtisestä tuli näin pyhä mies?
Leijonien päävalmentaja Antti Pennasen päätä vaaditaan vadille. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen möläyttelee mitä sylki suuhun tuo. Toimitusjohtaja Sami Kauhasesta ei havaintoja. Mutta mikä osuus on GM Jere Lehtisellä tässä kaikessa?
Tuttu kaava. Sama levy soi taas ja vastauksia vaaditaan. Mutta yksi mies pysyy aina – lähes poikkeuksetta – kritiikin ulkopuolella. Nyt on kuitenkin aika nostaa Jere Lehtinen tikunnokkaan.
Kun maajoukkueen tulokset sukeltavat, on pakko kysyä: mikä GM Lehtisen rooli ja vastuu tässä kaikessa on? Lehtinen vannoi luottamusta Pennasta kohtaan MM-kisojen jälkeen. Mutta mikä on luottamuksen taso häneen itseensä? Koska asiaa ei kysytä, on kysyttävä miksi ei.
Onko entinen Stanley Cup -voittaja niin pyhä mies, ettei häneen uskalleta kajota? Vai onko GM:n rooli lopulta niin merkityksetön, ettei Lehtisen vaikutusta pidetä juuri minään? Mutta ei GM silkka sihteeri sentään ole – tai ainakaan pitäisi olla.
Kuka ylipäätään tietää, mitä maajoukkueen GM tekee? Mikä pitää hänet kiireisenä läpi vuoden? Siispä kysymys kuuluu: kuka johtaa Jere Lehtistä? Vai johtaako kukaan?
Lehtinen aloitti GM:nä kaudella 2014-15. Yli kymmenen vuotta takana. Menestystä on tullut, mutta rehellisyyden nimissä pääarkkitehdin nimi ei ole Jere Lehtinen, vaan Jukka Jalonen.
”Mitä Lehtinen on tehnyt omalla panoksellaan?”
Pelaajien seuranta, yhteydenpito, ulkomaan reissut. Jotain työstä tiedetään. Mutta riittääkö se? Samaa työtä tekee päätoiminen päävalmentajakin, Pennanen.
Pelaajavalinnoista keskustellaan, mutta päävalmentaja pitää päätöksen nuijaa visusti käsissään. Lehtinen kiertelee NHL-areenoita pitämässä yhteyttä tähtipelaajiin. Jos hieman kärjistää, voi kysyä, muuttuuko kenenkään näkemys siitä, onko Aleksander Barkov tai Miro Heiskanen riittävän hyvä Leijonille, vaikka hänet näkee livenä?
Ja onko kukaan kysynyt, että ovatko nämä pitkät reissut Pohjois-Amerikassa edes järkevintä mahdollista rahankäyttöä Jääkiekkoliitolta?
Samaan aikaan AHL:n rajatapauspelaajat jäävät huomiotta. MM-kisoissa puhuttiin Liigan tasosta, mutta moni laadukas pelaaja jäi siinä rytäkässä heidän tieltään rannalle. Laatupelaajia olisi AHL:stä löytynyt.
Monissa muissa maajoukkueissa GM kasaa joukkueen päävalmentajalle. Vastaa yhdessä tämän kanssa menestyksestä – tai sen puutteesta. Heikosta suorituksesta vastaa työpaikallaan niin päävalmentaja, kuin GM.
Suomessa Lehtisen nimeä ei juuri vilautella kuin korkeintaan koristeena kakun päällä. Lehtinen on tietysti arvostettu nimi saavutuksineen pelaajana. Hän on ansainnut sen, eikä kukaan vie sitä pois. Samanaikaisesti arvostus ei kuitenkaan poista vastuuta.
”Kuka arvioi Pennasen ja Lehtisen työtä, jos he tekevät itse analyysin? Vastaus oli juuri siksi hämmentävä: he itse.”
Ilta-Sanomille puheenjohtaja Hietanen möläytti jo: valmennukselta ja joukkueenjohdolta tulee raportti päättyneestä kaudesta liittohallitukselle.
Mutta kuka arvioi Pennasen ja Lehtisen työtä, jos he tekevät itse analyysin? Vastaus oli juuri siksi hämmentävä: he itse.
Se jäi auki, että kuka analysoisi heidän analyysinsä?
Tässä on suomalaisen jääkiekon ongelma tiivistetysti: johtajia ei johda kukaan. Vastuunkantajia ei vastuuta kukaan.
Pennanen saa syyt niskoilleen. Lehtinen jatkaa hiljaisuudessa.
Mutta milloin on GM:n vuoro astua esiin – tai syrjään?
