Leijonia uhkaa raaka laatupelaajapula MM-kisoihin – On turha kailottaa Leijonat-brändin vetovoimasta
Tommi Kerttula nostattaa keskustelua tärkeästä asiasta: Leijonien MM-ryhmään ei ole välttämättä merkittävää Euroopassa pelaavien suomalaisten laatupelaajien tunkua, koska niin monet heistä ovat jo nuolemassa päättyneen kauden haavojaan.
Jokavuotiset jääkiekon MM-kisat järjestetään keväällä Tukholmassa ja Herningissä. Ruotsin ja Tanskan kesken jaetut kisat pelataan 9.5.–25.5. välisenä aikana. Leijonat on sijoitettu Tukholman alkulohkoon. Sinivalkoisten kiekkofanien odotetaan täyttävän Södermalmin ja vanhan kaupungin kapeita kujia. Kun Leijonat on jäällä, kansan odotukset ovat maksimaalisella tasolla. Tällä on vaikutuksensa.
Pitkäaikainen kapteeni Lasse Kukkonen myönsi Leadership-podcastini haastattelussa, että hänen ensimmäisiä kisojaan leimasi häpeän tunne. Ahdistus siitä, että Leijonat ei pärjäisi kansan odotuksia vastaavalla tasolla, saa rajoittavat tunteet valloilleen. Kovapäisen Kukkosen kokemuksen ovat jakaneet useat muutkin arvokisakävijät.
Media ja varsinkin kiekkojännärit ovat saaneet aikaan asetelman, jossa Leijonista kieltäytyminen katsotaan lähes rintamakarkuruuteen rinnastettavaksi majesteettirikokseksi. Toimittajat järjestävät, Leijonien GM:n Jere Lehtisen ympärille, jokavuotisen performanssin, jossa Lehtinen pääsee vastailemaan kieli keskellä suuta kunkin pelaajan valintojen puolesta.
”Ainakaan kukaan pelaaja ei ole julkisesti antanut poikittaista mailaa ikoniselle logolle. Päinvastoin ilmapiiriä on kiitelty.”
Leijonakuningas Jukka Jalosen ajanjaksolla Leijonat saavutti menestystä sekä nimettömillä että vahvoilla kokoonpanoilla. Siitä huolimatta aika ajoin keskusteluun nousi Leijona-brändin vetovoima pelaajien keskuudessa. Pahimmissa arvioissa joidenkin pelaajien kieltäytymisellä nähtiin yhteys Leijonien puolustusvoittoiseen pelitapaan.
Kenties media oli saanut aiheesta vainun yksittäisiltä pelaajilta, toisaalta kyse saattoi olla myös medialle tyypillisestä joukkopsykoosista, mene ja tiedä. Yhtä kaikki. Ainakaan kukaan pelaaja ei ole julkisesti antanut poikittaista mailaa ikoniselle logolle. Päinvastoin ilmapiiriä on kiitelty.
Pelaajien perspektiivistä MM-turnaus ei ole välttämättä vetovoima-asia. Kysymys on aina kunkin omasta motivaatiosta, ja etenkin sen sisäsyntyisestä muodosta. Monesti tämä motivaatiotekijä on syytä asettaa siihen viitekehykseen, mikä palvelee parhaiten pelaajan kehittymistä ja uralla edistymistä.
Pelaajan vuosikellon kannalta alati kesää kohden kurkottava turnausajankohta ei ole ongelmaton suhteessa muuhun elämään, lepoon ja harjoitteluun. Jos ajatellaan, että seurajoukkuekausi on päättynyt maaliskuun alussa, on suoranainen ihme, mikäli MM-kisat sopivat pelaajan vuosikalenteriin.
”On jotenkin vaikea kuvitella, että jo kautensa päättäneistä pelaajista on monikaan mukana kevään karkeloissa.”
Silmäily Euroopan sarjoihin kertoo, että kausi on loppunut jo useita viikkoja sitten muutamilta huippupelaajilta. Viime vuosien arvokisa- ja huippupelaajista kautensa ovat päättäneet ainakin Harri Säteri, Antti Raanta, Sami Vatanen, Rasmus Rissanen, Jesse Virtanen, Sami Niku, Peetro Seppälä, Markus Granlund, Sakari Manninen, Teemu Hartikainen, Jere Sallinen, Toni Rajala, Hannes Björninen, Niko Ojamäki, Patrik Puistola ja Kalle Kossila sekä muutamia muita EHT:lla Leijonissa esiintyneitä pelaajia.
On jotenkin vaikea kuvitella, että jo kautensa päättäneistä pelaajista on monikaan mukana kevään karkeloissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi uuden ”kauden” aloittamista pelikauden sisällä. Vammojen hoito, lepo, psyykkinen palautuminen ja uudelleen fysiikkaharjoittelun käynnistäminen kohden MM-leiritystä vaativat paitsi siviiliuhrauksia myös kovaa henkistä latausta.
Olkoonkin, että fyysisiä valmiuksia leikkiin lähtöön olisikin, saattaa huippu-urheilijan henkinen olotila olla sitä luokkaa, että osallistuminen useamman kuukauden aktiin ei ole perusteltua.
”Sen sijaan, että tänä keväänä keskustellaan leijonapaidan vetovoimasta, voidaan pohtia laajempaa kysymystä urheilijoiden paineista, median roolista ja siitä, kuinka huipputasolla pelaajat tasapainoilevat ammatin sekä henkilökohtaisen elämän vaatimusten välillä.”
Ilman MM-leirejä ei ole luonnollisesti monellakaan mahdollisuutta kisakoneeseen eikä se olisi tietysti kovin terveellistäkään pitkän pelitauon jälkeen. Jos joku yllä olevan listan pelaajista nähdään MM-jäillä, täytyy sitoutumisesta Leijonalogolle antaa erikoismaininta. Jos taas ei nähdä, kysymys ei ole Leijonien vetovoimasta, vaan normaalista elämästä, jossa pelaaja sovittaa omaa uraansa sekä työtään omaan kalliiseen vapaa-aikaan.
NHL:n suunnalta ei liene odotettavissa suurta osallistumista kauden toiseen arvokisatapahtumaan. Vajaan vuoden päästä käytävät olympialaiset voi tosin toimia kiihokkeena joillekin 4 Nations Face-off turnauksesta ulosjääneille. Tämä joukko ei ole järin suuri.
Jos haluaa tehdä Leijonien fantasiarostereita, kannattaa kääntää katse pelaajien suuntaan, jotka yhä menestyvät pudotuspeleissä. Seurajoukkueen kauden päättymisen olisi hyvä osua lankulle suhteessa MM-leirin eri vaiheisiin yksi, kaksi tai kolme. Pieni huili, pettymyksen huuhtelu ja menestyksen tavoitteleminen Leijonissa saattaa sopia niille, jotka eivät ole arvokisoja niin paljon kiertäneet.
Aikataulullisesti voi olla niin, että Liigan finalistien joukostakaan ei nähdä yhtään pelaajaa MM-jäillä.
MM-kisat osuvat ajankohtaan, jolloin pelaajat ovat jo fyysisesti ja henkisesti valmiita ottamaan taukoa. Sen sijaan, että tänä keväänä keskustellaan leijonapaidan vetovoimasta, voidaan pohtia laajempaa kysymystä urheilijoiden paineista, median roolista ja siitä, kuinka huipputasolla pelaajat tasapainoilevat ammatin sekä henkilökohtaisen elämän vaatimusten välillä.
Pelaajien on usein punnittava, onko kisojen osallistuminen sen arvoista, että siirtää kesän harjoittelurytmitystä, lepoa, mahdollisia vammojen hoitoa ja henkistä valmistautumista kohden tulevan kauden työnantajan odotuksia. Tämä on monille tasapainottelua MM-kisojen rasituksen ja houkuttelevan mahdollisuuden välillä.
