Apu

Lavoille palaava Hector toipuu vastoinkäymisistä: "2018 oli ehkä elämäni paskin vuosi"


Heikki "Hector" Harman viime vuoteen osui vastoinkäymisiä sumaksi asti. Suunnitelmat menivät uusiksi, mutta nyt on suunta ja katse eteenpäin.
Kuvat Mikko Harma

– Ehkä elämäni paskin vuosi, Heikki "Hector" Harma sanoo ja alkaa tyynesti purkaa vuoden 2018 koettelemusten kasaumaa.

Tammikuussa leikattiin monta vuotta vaivannut ja kipulääkkeiden syöntiin vienyt lonkan kuluma.

– Ortopedi sanoi, että leikataan vasta, kun huomaat elämänlaadun kärsivän liikaa. Lopulta tuli se hetki, että perkele, nyt riittää. 50-vuotisjuhlakiertue oli päättynyt ja muistelmien ensimmäinen osa julkaistu. Tekonivelleikkaukset ovat Suomessa sillä tasolla, että harvoin epäonnistutaan. Tässä kävi niin, että leikkaus onnistui, mutta potilas jäi kitumaan, Heikki tuumii.

Muutamassa kuukaudessa piti toipua elelemään niin kuin ennenkin – jos ei ihan tenniksenpeluu-, ainakin lenkkeilykuntoon.

– Kävely on kuitenkin yhä hankalaa, viimeistään sadan metrin jälkeen menee paikat lukkoon. Kyynärsauva on autossa vieläkin, otan sen messiin, kun lähden jostain Kampin parkkihallista dallaamaan – muuten voi käydä niin, että etenen parikymmentä metriä viidessä minuutissa. Kun vähän huilaa ja venyttää, matka jatkuu taas.

Uutterasti tutkittiin ja kuvattiin. Lopulta löytyi neljännen selkänikaman kohdalta hermopinne. Heikki jo iloitsemaan, että edessä on lonkan avoleikkaukseen verrattuna vähäinen operaatio ja paluu liikkujaksi.

– Sitten yllätti tämä infarkti! Selkäoperaatioon pääsyä pitää venata siitä vuosi eteenpäin.

Ikeaan infarktista huolimatta

Putsataan tämä epikriisi alta ennen kuin matka jatkuu, vaikka Heikkiä jo hatuttaakin tämä ruumiinvaivojen kelaus, kun pää on kuin parikymppisellä ja uudet biisit kolkuttelevat.

Oli elokuinen lauantai 2018.

– On se vähän koomistakin, kun on infarkti päällä, ja minä vain vaadin kehnosta olosta huolimatta, että mennään Vantaan Ikeaan ostamaan ne patjat mökille kuten aiottiin. Vaimo Sarita oli sitä mieltä, että ei kun Haartmaniin. Ikeassa joutuu kävelemään kilometrin ja alkoi jo tuntua, että helvetti, nyt ei ole hyvä, Heikki jo kehrää tarinaa ikävästä aiheesta.

Sairaalan neuvovasta puhelimesta tuli kova ukaasi, että tänne ja heti, olisi pitänyt soittaa ambulanssi jo aamulla ensioireiden tultua. Verikokeissa näkyi heti infarktin jäljet, ei kun varjoainekuvausta odottelemaan.

– Olin lähdössä himaan, että milloin palaan, kun ne pukkasi pyjamapinkkaa käteen, että osastolle siitä. Silloin vasta iski huoli päälle, että tämä on oikeasti vakavaa.

Maanantaiaamuisen varjoainekuvauksen jälkeen suoraan toimenpiteeseen, jossa avattiin pallolaajennuksella kaksi sepelvaltimotaudin tukkimaa suonta, ja iltapäivällä kotiin.

Silloin Heikki ei tullut vielä ajatelleeksi, että tällä on kauaskantoiset vaikutukset.

– Lääkitys on jatkuvaa, eikä tällä pääse sepelvaltimotaudista. Dosetti odottaa aamu- ja iltapillereineen pöydällä ilmeisesti loppuiän. Hyvää on se, että lääketeollisuus kehittää koko ajan parempia rohtoja. Oikeastihan minulla kävi tuuri, ei osunut tukos leskentekijäsuoneen.

Heikin isä kuoli ohitusleikkauksen komplikaatioihin, äiti sydänkohtaukseen kotona.

– Elämä jatkuu normaalina, kunhan muistaa ottaa ne lääkkeet, ettei iltapäivällä stadilla käppäilessään jähmety paniikkiin: unohdin aamupillerit!

Mikä vastoinkäyminen Hectoria vielä kohtasi infarktin seurauksena? Miten hänen suhtautumisensa kuolemaan on muuttunut? Miten hän muuten kokee ikääntymisen? Miksi hänen Hartwall-areenan konsertistaan ei puhuta jäähyväiskeikkana? Lue koko juttu Avusta 20/2019!

Julkaistu: 16.5.2019