Lauri Markkasen sekava ja rikkonainen kauden alku herättää paljon kysymyksiä – näkymä loppukauteen ei aiheuta riemunkiljahduksia
Utah Jazzin pelaamista leimaavat kahdelta edelliseltä kaudelta tutut ongelmat. Loukkaantumisesta ja kolhuista syksyn aikana kärsinyt suomalaistähti on jälleen kerran NBA-urallaan pelillisesti haastavassa paikassa.
Kesällä massiivisen, viiden vuoden ja 238 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen tehnyt Lauri Markkanen on pelannut omilla standardeillaan vaisun ja ailahtelevan alkukauden. Loukkaantumiset ovat tehneet syksystä rikkonaisen.
Viimeisimmästä, San Antoniota vastaan tulleesta polvikolhusta Markkanen selvisi onneksi säikähdyksellä eikä otteluja jää väliin.
Laiturin otteita arvioitaessa on huomioitava suomalaistähden nykystatus. Markkanen on kahdella edellisellä kaudella pelannut itsensä joukkueensa ainoaksi supertähdeksi. Uusi sopimus on tällä hetkellä kokonaisarvoltaan koko sarjan seitsemänneksi suurin.
Odotukset 27-vuotiasta suomalaista kohtaan ovat eri luokkaa kuin muutama vuosi sitten.
On myös ikävämpiä realiteetteja. Markkanen pelaa edelleen yhdessä sarjan huonoimmista joukkueista, jossa on, ei välttämättä paljon liioitellusti, koko liigan huonoin takamiesosasto. Lisäksi 213-senttinen suomalainen on kärsinyt läpi uransa hyvin erilaisista loukkaantumisista, mikä on jatkunut tänä syksynä.
Vähintään hienoista huolta nostattavia merkkejä.
Millainen Markkasen vajaat 14 ottelua kestänyt alkukausi on ollut – ja eritoten millaisia odotuksia se antaa loppukaudelle?
Suomalaistähden kausi alkoi komeasti ja tehokkaasti 35 pisteen saldolla Memphisiä vastaan. Sen jälkeen perinteiset tilastot näyttivät karuilta. Kymmenen ensimmäisen ottelun pistekeskiarvoksi jäi 17,3. Pelitilanneheittoprosentti oli vain 43,2 ja levypalloja tarttui ottelussa keskiarvoisesti lähes kaksi vähemmän kuin kahdella aiemmalla huippukaudella.
Lukujen valossa vasta neljänneksi paras alkukausi NBA-uralla. Nämä tilastot ovat kuitenkin vain pieni, mutta pohjoisamerikkalaiselle urheilukulttuurille leimallinen, osa totuudesta.
Markkanen oli heikon jaksonsa aikana poikkeuksellisen tehokas pelaaja Utahin joukkueessa. Tämä on tuttua kahdelta viime kaudelta. Tilastosivu Statheadin mukaan suomalainen heitti joukkueestaan neljänneksi eniten pelitilanneheittoja ja hänen niin sanottu true shooting -prosenttinsa oli 61. Viidestä eniten heittäneestä pelaajasta prosentti oli parempi vain vahvaa kautta pelaavalla John Collinsilla.
Mikä true shooting -prosentti?
True shooting -prosentti huomioi heittotehokkuutta mitatessa kahden pisteen heitot, kolmen pisteen heitot sekä vapaaheitot. Näin se on kokonaisvaltaisempi mittari kuin pelkkä pelitilanneheittoprosentti.
Koko liigassa Markkasen edellä prosentissa oli 34 pelaajaa, kun huomioidaan vähintään kymmenen pelitilanneheittoa ottelua kohti heittäneet.
Ongelma oli, ja on, jälleen kerran Markkasen heittomäärät. Joukkueen ylivoimaisesti tärkein hyökkäyspään pelaaja ei voi heittää ottelussa esimerkiksi vain viittä tai peräkkäisissä otteluissa kahdeksaa heittoa, kuten alkukaudella kävi.
Jazzin takamiesten syöttökyvyttömyys on turhauttanut suomalaista koripalloyleisöä siitä asti, kun konkaripelintekijä Mike Conley kaupattiin Minnesotaan viime vuoden helmikuussa. Etenkin Jordan Clarkson ja Keyonte George tuhoavat hyökkäyspelistä rytmin kuljettamalla palloa liian kauan tai liian ahtaaseen väliin, jolloin syöttäminen vaikeutuu, kun linjat helpoillekin syötöille ovat jo tukossa.
Molemmat myös räimivät ilmaan todella vaikeita ja haastettuja heittoja.
Ykköstakamies Collin Sexton pelaa hyvää kautta, mutta hänen vahvuutensa ovat valitettavasti korintekemisessä, eivät pelinrakentamisessa. Kolmikko menettää keskimäärin pallon yhteensä yli seitsemän kertaa ottelussa ja aiheuttaa huonosti ajoitetuilla syötöillään pallonmenetyksiä joukkuekavereilleen.
21-vuotias George on näyttänyt katastrofaalisen epävarman alkukauden jälkeen kehittymisen merkkejä viime peleissä, mutta matka luotettavaksi pelinrytmittäjäksi on vaatimattomasti sanottuna todella pitkä. Eikä nuorukaisella ole pelitavallista esimerkkiä tai opettajaa, kuten Conley, pelipaikallaan.
Clarksonin ja Sextonin kohdalla kehitystä on turha odottaa. Päävalmentaja Will Hardy on toistellut medialle kahden kauden ajan, miten joukkueen harjoituksissa ja videopalavereissa keskitytään pallon liikuttamiseen ja pallonmenetysten vähentämiseen. Samat ongelmat piinaavat silti ja joukkue menettää palloa eniten koko liigassa.
Markkasen kannalta tämä tarkoittaa, että rytmitöntä pelaamista ja pitkiä pallottomia jaksoja on luvassa säännöllisesti.
”Maailman aivan absoluuttisesti parhaat pelaajat ovat, ainakin vielä, Markkasta selvästi parempia ja etenkin halukkaampia luomaan heittopaikan itselleen kuin tyhjästä, staattisesta yksi vastaan yksi -tilanteesta.”
Tullaan Markkasen isoon kehityskohteeseen. Laituri on, etenkin kuumimmassa vireessään, häkellyttävän tehokas, kun hän pääsee vahvuusalueilleen. Paras esimerkki tästä oli voitto-ottelu New York Knicksiä vastaan, kun Markkanen pelasi tulikuumaa kolmen ottelun jaksoaan marraskuun puolivälin jälkeen.
Jazzin hyökkäys rullasi poikkeuksellisen hyvin ja Markkasen pallottomia liikkeitä sekä kaukoheittouhkaa pystyttiin hyödyntämään. Suomalainen sai niin sanotuista kahden miehen peleistä tai pallottomien screenien kautta pelivälineen mielipaikkoihinsa, esimerkiksi kolmen pisteen kaarelle hieman kentän keskilinjasta sivulle. Vasemmalta “siiveltä” Markkanen on heittänyt eniten kaukoheittoja läpi uransa.
Markkanen myös irtautui ottelussa pallottomilla leikkauksillaan korille, kun hänen puolustajansa esimerkiksi ylipelasi suomalaista heittouhan takia. Ja kun Markkanen sai pallon vauhtiin, hän päätti ajon vahvaan viimeistelyyn korin lähellä tai hankki vapaaheittoja.
Tavaramerkki-Markkasta viime kausilta.
Tämä ei kuitenkaan enää riitä. Kun Utahin pelaaminen ei tuota tällaisia tilanteita toistuvasti ottelun sisällä eikä ainakaan ottelusta toiseen, Markkasen on löydettävä muita tapoja tehdä pisteitä.
Palloa on haettava käsiin hanakammin ja vaikeammistakin paikoista.
Maailman aivan absoluuttisesti parhaat pelaajat ovat, ainakin vielä, Markkasta selvästi parempia ja etenkin halukkaampia luomaan heittopaikan itselleen kuin tyhjästä, staattisesta yksi vastaan yksi -tilanteesta. Mikäli suomalaisjätti ei ota tällä osa-alueella seuraavaa askelta, kausi uhkaa jäädä pettymykseksi.
Suomalainen ei ole nimittäin koskaan pelannut NBA-urallaan yhtä heikosti syöttävien takamiesten kanssa. Heiltä on turha odottaa apuja.
Yksilökeskeisessä, tähtikulttia syleilevässä NBA-ympäristössä on ihailtavaa, miten Markkanen haluaa pelata koripalloa “oikein”. Hän haluaa osallistaa joukkuekavereitaan peliin syöttämällä, tehdä pallottomana muille tilaa ja puolustaa aktiivisesti. Hän ei lähtökohtaisesti ota väkisin vaikeita heittoja, jotka pahimmillaan syövät energiaa koko joukkueelta.
Mutta kuten esimerkiksi entinen Susijengi-kapteeni ja Markkasen joukkuekaveri Shawn Huff on eri yhteyksissä sanonut, Jazz-joukkuetta hyödyttäisi, jos Markkanen olisi itsekkäämpi. Se olisi joukkueen etu. Hän on niin paljon lähes kaikkia muita tehokkaampi.
Markkasesta ei todennäköisesti koskaan tule esimerkiksi Jayson Tatumin kaltaista pelaajaa, jonka ehkä suurin vahvuus on luoda hyvä heitto yksi vastaan yksi -tilanteesta. Verrataan suomalaista kuitenkin häneen, sillä kyseessä on yksi alkukauden parhaista pelaajista ja Markkasen tavoin laiturina viihtyvä supertähti.
Markkanen on ottanut NBA:n tilastopalvelun mukaan 14 pelaamassaan ottelussa kolmen pisteen heiton omasta kuljetuksestaan keskimäärin 0,7 kertaa per ottelu. Tatumin vastaava lukema on 7,2.
Syötöstä suomalaislinko on laulanut kaaren takaa 5,6 kertaa, Tatumin 3,6. Markkanen on syötöstä heittäjänä tehokas, 43-prosenttinen, mutta seuraava askel pelaajana vaatii muutakin.
On saatava itse luotua paikkoja joko lähelle koria tai kaukoheittoja ilmaan – ja uppoamaan koriin.
Markkasta puolustetaan aggressiivisesti, aktiivisesti ja läheltä. Hän ei ole ollut haastetuissa kahden pisteen heitoissaan yhtä tehokas ja tarkka kuin viime kaudella. Tarkkuus on pudonnut NBA:n tilastojen mukaan useita prosenttiyksikköjä.
Tilanteen on muututtava, sillä näin tiukasti suomalaista jatkossa puolustetaan. Tämä on standardi.
”Koripalloilullisesti ilmassa on kauden jatkoa ajatellen isoja kysymyksiä, joihin Markkasen on löydettävä vastauksia.”
Kuten kuvailtua, Markkasen olisi saatava palloa enemmän käsiinsä. Suomalaisen käyttöprosentti on, edellisten kausien tapaan, aivan liian matala hänen tehokkuuteensa nähden.
Mikä käyttöprosentti?
Käyttöprosentilla mitataan, miten iso osa joukkueen pallonhallinnoista on päättynyt pelaajan heittoyritykseen, vapaaheittoihin tai pallonmenetykseen hänen ollessaan kentällä.
Kun huomioidaan kaudella vähintään kymmenen ottelua pelanneet pelaajat, Markkasen käyttöprosentti on 84:ksi suurin koko liigassa, vain 21,6 prosenttia. Vertailun vuoksi suurin prosentti on Charlotten LaMelo Ballin 38,5.
Näistä pelaajista suomalaisen true shooting -prosentti on 13:ksi paras, 63,7. Luku on loistava.
Jazz-joukkueessa Markkasen käyttöprosentti on vasta viidenneksi suurin. Tuskin tarvitsee mainita, kenellä näistä pelaajista on paras true shooting -prosentti. Näillä prosenteilla ei ole väärin vaatia ratkaisuja enemmän suomalaislaiturin käsiin.
Utah-organisaatiota tilanne, ja etenkään jatkuva häviäminen, tuskin haittaa. Häviämällä otteluita seura petaa itselleen todennäköisimmin aikaisimman mahdollisen varausvuoron ensi kesän varaustilaisuuteen. Seurapomot luultavasti hykertelevät tyytyväisinä, sillä tarjolla on muun muassa sensaatiomaisena lupauksena pidetty Cooper Flagg Duken yliopistosta.
Markkasen nousu seuraavalle tasolle pelaajana vaatii kuitenkin nähtyä enemmän häneltä itseltään. Ja tasonnostoa kunnianhimoinen harjoitteluaddikti varmasti haluaa myös itse.
Sitä kautta hän auttaa eniten myös Utahia tulevina vuosina, kun joukkue toivottavasti lopulta haluaa pärjätä.
Samalla Markkasen olisi pysyttävä ehjänä. Uransa alusta saakka loukkaantumisista kärsinyt laituri missasi kolmen edellisen kauden aikana yli neljäsosan tarjolla olleista 246 ottelusta.
Osa loukkaantumisista on tietysti pelkästään huonoa tuuria, mutta vammojen erilaisuus aiheuttaa huolta. Milloin ongelmana on ollut nilkka, milloin selkä ja keväällä puolestaan pitkään piinannut olkapää.
Tasapaino ja ratkaisu olisi löydettävä, sillä kropan kuormitus iän myötä tuskin ainakaan vähenee.
Eikä Markkanen johdata joukkuettaan yhteenkään voittoon katsomosta. Utah on voittanut reilun kahden kauden aikana 15 peliä, kun Markkanen on huilannut. Tappioita on vastaavasti 31.
Pelaaja ei nykyään voi tulla palkituksi kausipalkinnoilla tai valituksi niin sanottuihin kauden ykkösviisikoihin, mikäli hän ei pelaa vähintään 65 ottelua. Markkanen on yltänyt tuohon rajaan vain kahdesti urallaan.
Availability is the best ability, kuten Pohjois-Amerikassa sanotaan. Kyvyistä paras on pysyä pelikunnossa.
Edellisen Denver-ottelun Markkanen huilasi iloisen uutisen eli perheenlisäyksen takia. Koripalloilullisesti ilmassa on kauden jatkoa ajatellen isoja kysymyksiä, joihin Markkasen on löydettävä vastauksia.
Muuten ilonaiheet parketilla jäävät surkeassa joukkueessa vähiin.
