Rakastuminen. – Se oli superromanttinen yö, Lauri sanoo haikeasti hymyillen.

Hän oli Hennan kurssikaveri Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa. Ensimmäisen vuoden jälkeisenä kesänä he olivat samalla kurssilla Tallinnassa ja päätyivät yhtenä iltana syömään kahdestaan.

– Meidän piti jatkaa siitä illanviettoon muiden kanssa, mutta yhtäkkiä meillä ei ollutkaan mikään kiire. Kävelimme koko yön kahdestaan Tallinnan vanhassa kaupungissa keskustellen ja toisiimme tutustuen. Minulle se oli yö, joka muutti kaiken. Kohtasin silloin elämäni rakkauden, Lauri kertoo.

– Yritimme ensin sopia, että tämä on vain kesä­romanssi, koska kurssikaverin kanssa seurustelu tuntui jotenkin nololta, Henna huomauttaa. Sama kesäromanssi jatkuu edelleen.

Heti tapaamista seuraavalla viikolla Henna ja Lauri matkustivat yhdessä Hongkongiin Laurin ystävän, tanssija Aleksi Seppäsen luokse. Seikkailunhalu ja kyky heittäytyä uusiin asioihin on yhdistänyt paria alusta saakka.

Vihille Henna ja Lauri menivät valmistuttuaan kesällä 2009. Paripäiväiset hääjuhlat pidettiin Villa Vuosannassa.

Kesken kemujen juhlakalut karkasivat kolmen viikon häämatkalle Brasiliaan. Siinä kiireessä passit tosin unohtuivat kotiin ja Laurin lompakkokin päätyi vahingossa Mäntsälään.

– Tulimme lentoasemalle mukanamme vain pikkureput ja minun Visa Electron -korttini. Saimme pian uudet passit ja pääsimme matkaan. Brasilian saarihyppelyllä jouduimme sitten etsimään kortin hyväksyvää pankkiautomaattia, josta saisimme nostettua vähän käteistä, Henna muistelee.

– Se oli ihana reissu, Lauri lisää.

Vastoinkäyminen. Syksyllä 2016 Lauri kärsi selkäkivuista ja kävi tutkimuksissa. Syyksi paljastui jo useita etäispesäkkeitä muodostanut paksusuolen syöpä.

Ensimmäinen leikkaus järjestettiin kiireellä seuraavalle viikolle.

– Syöpä tuli täysin puskista ja oli tietenkin hirveä shokki. Lääkärin alku­peräinen ennuste oli karmea, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan seitsemän vuotta myöhemmin, Lauri toteaa.

– Nyt olemme eläneet sairauden kanssa niin pitkään, että se on muuttunut kriisistä osaksi alati muuttuvaa ja arvaamatonta elämää. Pari viimeistä vuotta olen saanut olla yli puolet vuodesta hoitotauolla. Näinä aikoina pystyn urheilemaan ja pitämään itseni kunnossa.

Oman lisänsä Laurin sairausaikaan on tuonut lokakuussa ensi-iltansa saava Sisarukset-elokuva, jota kuvattiin pienissä osissa seitsemän vuoden ajan.

Henna ja Lauri esittävät siinä pääosia ja muokkasivat myös sen käsikirjoitusta omien elämänvaiheittensa mukaan. Niinpä Laurin sairaus ja Hennan toinen raskaus tulivat osaksi elokuvan tarinaa.

– Pidimme kriisipalaverin heti sairauteni löydyttyä. Olin sitä mieltä, että jatketaan kuvauksia. Hetkeäkään en ole päätöstä katunut. Elokuvanteosta tuli yksi tärkeä pelastusrengas, johon saatoin tarttua, kun tiesin, että taas muutaman kuukauden kuluttua on uusi kuvausjakso. Se antoi voimia, Lauri kertoo.

Sairaus on opettanut Hennan ja Laurin tiivistämään katseensa nykyhetkeen. Se on myös tuonut rohkeutta ymmärtää elämän väliaikaisuus. Sen ansiosta ihanat hetket tuntuvat nyt vielä ihanammilta.

– Ei sairaus meitä silti jalostanut ole. Kyllä me yhä voimme olla pikkumaisia ja riidelläkin osaamme, Henna huomauttaa.

– Ei syöpä tee kenestäkään pyhää, mutta kyllä se perspektiiviä antaa, Lauri lisää.

Liikuntaa Lauri harrastaa niin paljon kuin sairaudeltaan pystyy. Rentouttava taiji on miehelle äärettömän tärkeä laji, jota Lauri opiskeli jo teatterityön ohessa.

Hän myös opettaa syöpäpotilaiden ryhmälle asahia, Suomessa kehitettyä terveysliikuntamuotoa.

– Se on minulle sydämen projekti. On tosi ihanaa ja voimaannuttavaa harjoittaa näiden ihmisten kanssa virtaavaa, hengityksen tahtiin tehtävää liikuntaa, jossa voidaan keskittyä hetkeen ja läsnäoloon, Lauri hehkuttaa.

Hennalle rakas harrastus on maalaaminen.

– Minulla on kotona maton kokoinen ateljee. Meillä on flyygeli ja sen viereisellä matolla on minun maalaustelineeni. Kun soittotunneilla käyvät lapsemme harjoittelevat soittoläksyjään, minä voin maalata siinä vieressä.

Arki. Perheen perustaminen ei suhteen alussa ollut näyttelijän työlleen omistautuneen pariskunnan mielessä. Etenkin Henna oli päättänyt lujasti olla hankkimatta lapsia. Mutta Laurin myötä mieli muuttui.

– Sinustahan se muutos johtui, Henna toteaa hymyillen.

– Yhtäkkiä vain tajusin, että sinun kanssasi haluan sittenkin perustaa perheen.

Vähitellen mielenmuutos kasvoi vakaaksi päätökseksi.

– Lasten hankinnassa olimme tosi onnekkaita. Lapsi tuli heti, kun olimme päättäneet, että saa tulla, jos on tullakseen. Sehän ei ole mikään itsestäänselvyys ja olen siitä tosi kiitollinen, Henna tunnustaa.

– Lauri on hirmu hyvä isä, hän lisää.

Perhe-elämän yhdistäminen epävarmaan ja epäsäännölliseen näyttelijäntyöhön on tuonut Hennan ja Laurin suhteeseen lisähaasteita. Lastenhoidon järjestämisessä kummankin äidit ovat olleet korvaamattomana apuna.

Kotitöiden suhteen parin työnjako on selkiytynyt ajan myötä. Lauri herää luonnostaan aikaisin ja on heti valmis aloittamaan päivän askareet.

Henna nukkuu mieluusti pidempään ja piiloutuu herättyään kahvikupin taakse ennen kuin on valmis kohtaamaan päivän haasteet. Niinpä Lauri valmistaa perheen aamiaisen. Hän hoitaa myös astiat ja Henna puolestaan pyykit.

Siisteyden suhteen parin käsitykset eivät osu aivan yksiin.

– Joskus seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen tajusin, että tarkoitamme siivoamisella ihan eri asioita, Lauri kertoo nauraen.

– Kun minä olen mielestäni siivonnut, niin Hennan mielestä olen vain vähän järjestellyt asioita ja varsinainen siivoaminen vasta alkaa siitä.

Kotona ja vapaalla ollessaan Henna ja Lauri ottavat rennosti ja katsovat yhdessä hyviä tv-sarjoja ja leffoja. He käyvät myös teatterissa ja elokuvissa.

Kun lapset lähtevät kouluun, he käyvät usein yhdessä kävelyllä.

Rahasta tai lasten kasvatuksesta Henna ja Lauri eivät ole koskaan riidelleet, mutta kotitöiden epätasainen jako pääsi puhkeamaan pieneksi parisuhde­kriisiksi.

Kuten niin monissa perheissä, lapsen tarpeisiin liittyvät työt lankesivat aluksi kuin luonnostaan äidille. Esikoisen synnyttyä Laurilla oli kiireinen vaihe töissä ja Henna vietti enemmän aikaa lapsen kanssa.

Ajan myötä lapsiin liittyvät velvoitteet jatkoivat kasautumistaan, kunnes Henna nosti asian pöydälle.

– Minä en edes tajunnut sen kaiken metatyön määrää, Lauri myöntää.

– Vasta kun kirjoitimme ylös kaikki lapsiin liittyvät velvoitteet vaatteiden hankinnasta synttärijuhlien järjestämiseen, ymmärsin, miten paljon aikaa se kaikki vie.

Intohimo. Toistensa lisäksi Henna ja Lauri suhtautuvat intohimoisesti työhönsä: näyttelemiseen, teatteriin ja taiteeseen ylipäätään. Heidän elämäänsä ohjaavat myös yhteiset arvot. Suvaitsevaisuus, yhdenvertaisuus ja luonnonsuojelu ovat kummallekin ehdottomia elämän ohjenuoria.

Hennan intohimoprojekti on viime vuodet ollut immersiivinen teatteri, jota hän on vuodesta 2018 lähtien toteuttanut 00100ENSEMBLE -ryhmän kanssa. Ryhmä on toteuttanut useita suurisuuntaisia ja monitaiteellisia projekteja tyhjilleen jääneissä rakennuksissa.

Seuraavaksi esityspaikaksi on sovittu remontti­tauolle lokakuussa menevä Suomen Kansallismuseo.

– Immersiivinen teatteri on kuin jalostuneempi versio lapsuuden majaleikeistä. Tehdään tähän maja ja leikitään, että tässä on viidakkoa. Tavoitteemme on tuoda taide lähemmäs sellaisia ihmisiä, joita se ei muuten niin helposti tavoita.

Lauri on puolestaan juuri toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa kirjan kirjoittamisesta. Hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa Minun sairaan kaunis elämäni ilmestyy marraskuussa Storytelin kustantamana.

Suuria elämyksiä Hennalle ja Laurille tarjoaa myös matkustaminen, joka tapahtuu nykyään vain maata pitkin.

– Kahtena viime keväänä matkustimme koko perhe junalla pitkin Eurooppaa. Uusiin paikkoihin meneminen tuo elämään sitä seikkailun tunnetta, joka tekee elämästä elämisen arvoista. Materian sijasta keräämme kokemuksia, Henna sanoo.

Unelmat. Laurin unelmista kaksi on toteutumassa tänä syksynä, kun sekä Sisarukset-elokuva että esikoisromaani julkaistaan.

– Tässä vaiheessa suurin unelmani on jatkaa elämää tämän naisen ja perheemme kanssa ja seikkailla yhdessä eteenpäin. Toivottavasti pystyn samalla tekemään töitä ja keksimään uusia unelmia. Lauri tiivistää.

Myös Henna unelmoi siitä, että molemmat saisivat jatkossakin tehdä töitä ja ansaita niillä elantonsa.

– Toivoisin saavani tehdä hienoja esityksiä, joista muut saavat elämyksiä. Toivoisin myös, että Laurilla olisi syövän kanssa helpompaa. Se unelma menee kaiken muun edelle.